BLOGITAUKO PÄÄTTYKÖÖN... 

Olen elänyt blogihiljaisuudessa. Joskus ajoittain blogi on jopa unohtunut. Tosin ei pitkäksi aikaa. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa kirjoittamattomuudesta, vaikka eihän tämän mitään pakkopullaa pitäisi olla kenellekään, ei edes minulle itselleni. Tunnistan vaan itsessäni tämän kiltin tytön suorittamisen ja sitoutuneisuuden, harrastuskin otetaan tosissaan ja suoritetaan ne itselle asetetut vaatimukset. Siltikin, tämä on mukava harrastus, tuosta olkapäällä istuvasta pikku kiusaajasta ei välitetä, ei sit tippaakaan :D 

Aika on mennyt jos jossakin jonninjoutavassa ja ja vähemmän sellaisessa. Työ, lähestyvä joulu tapahtumineen (ihan pikkujoulut ja toisetkin ehdin juhlimaan), Neonataalihoitaja-lehden painokuntoon rusauttaminen (se toki yhteistyössä maailman ihanimman taittajan, Merjan Idea illuusiasta, kanssa. http://www.ideailluusia.com/  Tuli se lehti valmiiksi tänäkin vuonna vaikka päätoimittaja raukan stressitaso nousikin hälyyttävän korkealle ;) Ikävä kyllä lehti tuskin kolahtaa postilaatikoihin tämän vuoden puolella, hyväkään painotalo ei pysty ihmeisiin http://www.laatupaino.fi/  On ilo omistaa hyvät yhteistyökumppanit, kaikki kiitokset heille! Juuri nyt parhaillaan käyn viivytystaistelua flunssaa vastaan, kieltäydyn sairastumasta aivan ehdottomasti. Katsotaan kumpi selviytyy voittajana, omasta mielestäni ainoa sallittu vaihtoehto olen minä itse :D 

Jouluvalmistelut ovat täydessä vauhdissa. Minulla on jo usean vuoden ajan  ollut onni saada rakkaat ystävät viettämään jouluiltaa luonani. Miksi tämä perinne alkoi, on surullinen tarina, mutta lopputulos on parasta kaikesta <3  Olen kasvanut ainoana lapsena perheessä, jossa isällä oli jouluna töiden suhteen oikea "högsesong", kanttooria kaivattiin yhteen jos toiseenkin tilaisuuteen. Aamusta iltaan. Siksi omat joulumuistoni ovatkin hyvin rauhallisia, hiljaisia, musiikin täyttämiä. Ja kynttilöiden. Kynttilät olivat joskus varmaan jopa vaarallisia, on tavallaan ihme ettei mitään vahinkoa koskaan sattunut. Tai no, paloihan noita puisia kynttilänjalkoja yksi jos toinenkin ja jokunen kuusen oksa kärähti, mutta onneksi ne palot huomattiin ajoissa :) Äidilläni oli tapana laittaa kaksi kynttilää ikkunoille niin itsenäispäivänä kuin joulupäivänäkin, vanhan perinteen mukaisesti. Ne viritelmät joita hän rakensi, että kynttilät näkyisivät ulkona kulkijoille, huh! Olis suojelusenkeleiilä paljon töitä :) Itsenäisyyspäivän kynttiläperinteen olen pitänyt omanani, ellen ole töissä kuten esim. tänä vuonna.

Blogitauon katkaisua osa 2

Joulu 2016 on juhlittu. Onneksi sain lomailla edeltävän viikon, muuten stressi olisi lyönyt hyvinvoinnin yksi nolla. Lehden teko ja jouluvalmistelut eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä! Tänään vietetään melkein pyjamapäivää= lökäripäivää, nokka valuu,kurkkua karhentaa... Lähiympäristössä kaikki ovat enemmän tai vähemmän flunssaisia, joten vahvasta vastustuksesani huolimatta tauti yrittää ottaa minusta vallan. Mutta en anna periksi, en ainakaan tämän enenpää! 

Eilen juhlitiin joukolla ystävien rakkaiden. meitä oli joukossa kummeja puolin ja toisin, oli mummoa ja vaaria, oli iso pehtoori, oli ystäviä, lapsia ja ystävien lapsenlapsi... Oli ruokaa yllinkyllin, hyvää juomaa, mukavaa tunnelmaa, juttua laidasta laitaan. Niin ja niitä kynttlöitäkin ;) Suurin osa on nykyisin onneksi valoketjuja, ei tarvitse vahtia :D Enkä myöskään herää aamuvarhaisella joulupäivänä kynttilöitä virittelemään ;) Itseasiassa, en usko enää tuota jouluaamun kynttiläperinnettä noudatettavankaan, ei ainakaan kaupungeissa. Eipä taida joulukirkkokaan enää olla epäinhimillisen varhain... Uutena piirteenä jouluun on ainakin minulle tullut some-tervehdykset. On tosi hauska nähdä ystävien joulukuvia, siirtyä tunnelmasta toiseen, nähdä kuvia iloisista ja onnellisista hetkistä. Ei tuo somettelu aina ole pahasta, kunhan se ei vie aikaa live yhdessäolosta. 

Minun oma yksittyinen omanlainen jouluni alkaa muuten esiitä hetkestä kun vieraat ovat lähteneet, koti siivottu lahjapapereista, ruuat korjattu pois pöydältä, tiskit tiskattu. iIlloin istun sohvalle, otan läppärin syliin, avaan  telkkarin, syön suklaata, ihailen lahjoja ja jouluista kotia, kuuntelen ehkä musiikkia. Ja ajattelen rakkaita jotka ovat olleet luonani hetki sitten. Silloin tunnen niin suurta onnea ja iloa ettei ole määrää <3  Väsymys ja stressi ovat haituneet taivaan tuuliin ja olen vain onnellinen elämästäni.  Ystävien ja läheisten kanssa vietetty joulu on äärimmäisen tärkeä, mutta niin on myös tuo hetki omalle itselle. Molempi parempi, näin lyhyesti sanottuna :) 

 

Tavataan taas pian blogiystävät! Ihanaa joulun jatkoa ja onnea tulevalle vuodelle 2017

PS:Kesäkin on hetki hetkeltä lähempänä!

<3