ELÄMÄSSÄ ON

hurjan paljon kaikkea hyvää ja onnellista. Näitä asioita ei vaan ole aina helppoa huomata, tai lähinnä kait pitää mielessään; elämä kun välillä potkii päähän aika lahjakkaasti, stressi vaivaa, kokee olevansa huono, huonompi kuin muut, on kipeä tai vieläkin kipeämpi niin fyysisesti kuin henkisestikin, suree, ikävöi, sairaudet/kivut painavat maahan. Eivät hyvät asiat katoa silloinkaan, niitä on vain vaikea nähdä. Usein ei ole edes henkisiä resursseja käsitellä omia tuntemuksiaan vaikka ne olisivatkin hyviä. 

Silti, se hyvä, iloinen ja positiivinen löytyy aina. Tai, no joskus ei ihan helposti, mutta kun vähän kaivelee on se ilon säie siellä pimeässäkin. Jo muutaman vuoden olen säännöllisesti, joka aamu mietinyt edellisen päivän, kaivellut mielessäni jonkun hyvän mielen tuoneen hetken; kirjoitan lapulle ja sujautan sievään koriin. Vuoden lopuksi sekoittelen lappusia ja katselen mikä minulle on iloa tuonut. On pieniä asioita, on isoja asioita, aina on jotain. Epätoivon päivinä ei tarvitse kuin katsoa lappukasaa niin huomaa, noin paljon on hyvää elämässäni :D 

Tein tuossa aiheeseen sopien yhden facen hömppä-testeistä. Eihän  niissä mitään totuutta ole siteeksikään, kunhan viihdytävät mieltä viattomalla tavalla. Silti tällä kertaa voin sanoa testin osuneen jokseenkin oikeaan :) Hurjan paljon tuossa ideallisessa idealistissa on minua, ehkä ihan noin hömppä en ole, tai mistä senkään ihan varmaksi tietää.... Ja ihan mielelläni olen hömppä, pysyvää pessimistiä ei minusta saa leivottua, onneksi, sanoisin. 

"Based on your perception of colors, you are the ideal idealist. The world in your eyes is a magical place filled with goodness, hope and beauty. Your optimistic attitude allows you to see the best in people and to have a lighter perspective on life. You truly believe that all people are born with goodness inside of their hearts and that through compassion, communication and understanding the world can be a better place. You don't see the world from a black and white perspective, you empathize with people and appreciate the beauty in our differences. You are always noticing the symbolic meanings hidden in everyday things and noticing light around you even when others see darkness."

Oikeastaan olin ajatellut tämän päivityksen olevan vain elämäni hyviä ja positiivisia asioita. No, toisin kävi :D Tapani mukaan puhetta ja rönsyjä riittää. Mutta se taitaa olla sitä minua omimmillani...  

ARJEN ILOJA VUONNA 2015, ja ihan muutenkin  

• Ystävyys <3 Pieni perhe <3 Ystävät jotka ovat jo kuin omaa perhettä, Minulla on rakkaita ja läheisiä ystäviä joiden kanssa saan viettää aikaani, jutella ja parantaa maailmaa. Hyviä keskusteluja voi käydä myös chattailemalla, vaikka parhaat tietenkin käydään livenä. 
• Ystävän kanssa voi lähteä kävelylle vaikka hautuumaalle, tehdä puutarhahommia tai istua rantakallaiolla ja vain katsoa merta. Tai istua teekupposen kanssa vaikka kirjoittamassa  yhdessä lehtiartikkelia.
• Terveys, olen terve vaikka minulla kremppaa onkin. Koen itseni terveeksi, elämänlaatuni on pääasiassa hyvä. Huonoja päiviä, huojńoja jaksoja on mutta niiden jälkeen pilkottaa valo vaikkei siihen jaksaisi siihen uskoakaan.
• Hänen korkea-arvoisuuteensa Leskikuningatar Herttuatar Herkkä joka nytkin komppaa tässä soffankulmalla kirjoittajaa...
• Musiikki, oma musiikki, silloin kun itse haluan sitä kuunnella, siellä missä sitä haluan kuunnella. Lohduttava musiikki, iloinen musiikki, harras musiikki, rokkia tai sinfoniaa ja kaikkea  siltä väliltä. 
• Työyhteiso ja työ. Maailman paras työ, maailman parhaat työtoverit. Ei muuta sanottavaa <3
• Hyvä ruoka mieluiten jonkun muun tekemänä, aamukahvi, iltatee.... Karkkipussi,   suklaapatukka, aamun marja-annos, illan hedelmäkasa.
• Kirjat, elokuvat, kauniit lehdet....
• Kirjoittelu, kamera, luomisvimma, luomisen ilo. 
• Luonto, kauniit maisemat, oma kaupunki ja sen kertomat tarinat, 
• Peltolan puutarha ja sen tuomat elämämykset. Odotan jo ensi kesää!

Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta tällä kertaa jääköön tähän, joku toinen kerta enemmän. Päätteeksi ystävälleni lupaama resepti, sekin kuuluu ehdottomasti tähän positiivisuuden ketjuun, On hyvää ja helppo tehdä, loputtomat variaatiomahdollisuudet, helppo muistaa ulkoa.

YHTÄPALJON PIIRAKKA MAKEANNÄLÄN TAINNUTTAMISEEN

125gr rasvaa, esim juoksevaa kasvisöljyvalmistetta

125gr sokeria

Vatkataan sen verran ihan vaikka isolla lusikalla että rasvan väri vaalenee, ei tarvitse olla kunnon vaahtoa.

2 kananmunaa sekoitetan voimakkaasti joukkoon.

125gr jauhoja, tavallisia tai gluteenitomia

1tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

Sekoitetaan edellisten joukkoon.

Tässäpä on se taikina.

Piirakkavuoka voidellaan, sen pohjalle laitetaan vaikka säilykepersikan puolikkaita tai päärynän puolikkaita tai säilykeaprikoosia tai omenan lohkoja.... Vaikkapa marjojakin. Tai erilaisia yhdistelmiä maun mukaan.

Kaada taikina täytteiden päälle, persikat ja päärynät saavat jaadä pikistämään taikinan keskeltä, on ihan hauskan nälöistä. 

Paista 175-200 astetta, hiukkasen uunista riippuen. Kypsää kun kauniin ruskeaa eikä tulitikulla koeteltaessa jää taikinaa tikkuun. 

Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa ja nauti :D 

Hyvää yötä rakkaat blogiystävät. Nukkukaa hyvin ja kivutomasti. Niin aion minäkin!

<3 

TÄNÄÄN 17.11. VIETETÄÄN MAAILMANLAJUISTA KESKOSLASTEN PÄIVÄÄ

Keskosuuden väri on liila, Suomessa ja maailmalla valaistaan tämän päivän kunniaksi rakennuksia ja siltoja ja muistomerkkejä liilalla värillä. Se on hieno ele pienten taistelijoiden ja heidän perheidensä kunniaksi, kiitos siitä <3

On uskomattoman hienoa saada tehdä töitä näiden pikkuisten ja heidän perheidensä kanssa. Siihen ei kyllästy koskaan.  Jokainen päivä on nöyrää oppimista, opettajina toimivat vauvat ja vanhemmat. Toki myös kollegat ja muut työyhteisön jäsenet. Tässä työssä ei koskaan tule valmiiksi, siksikin se on niin kiehtovaa. 

Hyvää yötä blogiystävät, tälläkään kertaa ei enempää, en kuitenkaan  ole teitä unohtanut, elämä on vain vienyt niin mennessään, että kirjoittamiselle ei ole ollut aikaa. Aloituksia on useita, ajatuksia kun olisi niin paljon :D 

<3

KANSAINVÄLINEN CRPS-PÄIVÄ 3.11.

http://www.suomencrps-yhdistys.fi/

http://www.suomenkipu.fi/krokko/CRPS.pdf

http://www.suomenkipu.fi/krokko/Ensitieto-opas_2012_netti_valmis.pdf

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kha00043

Jokaisella sairaudella lienee nykyisin oma päivänsä. Ihan hyvä niin, jos sillä näistä harvinaisemmistakin saa informaatiota eteenpäin. 

<3

LOMAVIIKKO NRO 2

alkaa myös olla pulkassa. Auttamattomattomasti. Kesäloma lokakuussa on ollut mukavaa, tullut tarpeeseen, rentouttanut, virkistänyt, tehnyt iloiseksi, kohentanut kuntoa, tarjonnut kunnon yöunia, liikuttanut, tuonut aika hoitaa kotihommia, tuonut tunteita pintaan, muistoja mieleen.... Voisi tätä vielä jatkaakin, vaikka töitäkin on kiva taas tehdä, seuraava lomahan on jo marraskuussa :D 

Näppituntumalta olen näiden kahden viikon aikana ulkoillut, en siis tehnyt puutarhahommia, enemmän kuin parin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Eli todella voi sanoa että joku muutos on tapahtunut, onko pelkkä elämänasenne vaiko muutakin, peruskunnon kohentuminen pikkuhiljaa, polvien paraneminen, sielun toipuminen. Pääasia lienee se että taas voi ja jaksaa. Tosin joulukuu eli "läksyjen" kuulustelukuu lähenee uhkaavasti ja kiltin tytön pitää olla ahkera :) Vitsit jos missään osatestissä tai inbody-mittaksessa ei näy mitään edisymistä, silloin iskee epätoivo. Suuri ongelmani on, tässäkin, kärsimättömyys. Tuloksia pitää tulla nopeasti, läskit lipettiin ja kroppa toimivaksi kuukaudessa, kuka sitä vähempään tyytyisi! Kaitpa tämä koko kuntoutusprosessi on määritelty vuoden mittaiseksi tarkoituksella, ei pysyviä tuloksia saavuteta ellei työskennellä pitkäjänteisesti. 

Olen päässyt  kurkkaamaan menneisyyteen, tapasin lomallani erittäin hyvän ystäväni kouluajoiltani. Ihan samanoloisia ja -näköisiä olimme kuin kouluaikoina, eikäs vaan ;) Tiemme ovat kulkeneet erilleen, olosuhteiden pakosta. Toinen asuu valtameren toisella puolella ja minä täällä Suomen lounaisessa kolkassa. Face on tuonut meidät lähemmäksi toisiamme, elämämme päivittyvät sitä kautta joten ihan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Silti juteltavaa oli yllinkyllin, asioita olisi riittänyt loputtomiin. Hassun hymyn tämä iltapäivä jätti huulilleni, niin mukavaa oli tavata. Iän karttumisen myötä on selkeästi tullut tärkeämmäksi ja helpommaksi muistella aikaisempaa elämää. Mieleen nousee enemmän hyviä asioita, kaikkea mennytä ei tarvitse tunkea takaisin mielen mustaan aukkoon vaan niitä uskaltaa jo ajatella. Lohdullista, elämässä on ollut niin paljon hyvää ja kaunista että niitä olis sääli jäädä muistelematta. Toki niitä muitakin muistoja on ja ne mieluummin painaa takaisin syvälle mielen syövereihin, Jos tuosta facesta vielä,  on siinä paljon hyvääkin :)  esim. juuri tämä, miten se tuo ystäviä yhteen vuosien takaa,  Minulle ainakin on käynyt juuri näin <3 

Kipurintama on taas ihan oma tarinansa. Käsi käyttäytyy oudosti, lienee tämä ilmojen viileneminen syynä. Ihmeellisiä käden syväjääkipukohtauksia, jotain sellaista mitä ei onneksi aikoihin ole ollut. Ja onneksi ne kuitenkin menevät ohi ajan kanssa. Terapioissa joutuu laittamaan itsensä likoon täysillä. On raadollista huomata miten huonosti omaa kehoaan kohtelee. Nyt on yritettävä oppia taas uudestaan normaalit tavat käyttää kättään, normaalit asennot.... Pakko laskea hartiat pysyvästi alas, ettei ihan jumiuntuisi pysyvästi. Jumia kun rittää, ihan kotitarpeiksi, voisin sitä jollekin kaupata, mutta taidan armahtaa kaverit kuitenkin. Kyllä minulla taju on siitä missä asennossa olen, pitää vaan ottaa tietoisuus mukaan, tietoinen liikkuminen, tietoinen toiminta. Tuota ei aina jaksa eikä edes halua tehdä, ei vaikka tietää sen olevan itselle hyväksi. Ihanilla ja tehokkailla terapeuteillani on oleellinen osa tässä tietoisuuden herättämisessä. Ammattilainen kun seuraa toimintaa,  osaa hän asettaa ne parhaat kysymykset huomioidensa mukaisesti. Eikä ne kysymykset ole aina kovin mukavia..... Niinkuin nyt viimeksikin.... Mistä muka voi arvata että leikin duracel-pupua? ;) Myönnetään että syytä olisi välillä oikeasti pysähtyä ja rentoutua, ei kenenkään kroppa (puhumattakaan mielestä) kestä sitä että on koko ajan jännityksen tilassa. Ei ole ihme että jumit pysyy ja pysyy ja pysyy...  Rentoutusharjoitukset siis säännöllisemmiksi, tai yleensä edes käyntiin, Pikkuisen mindfullnessin harjoituksia päivään, ei se niin kovin vaikeaa ole, kun asian asiakseen ottaa. Vaikeus onkin juuri tuossa, aloittamisessa. 

Hyvää alkavaa viikkoa meille jokaiselle, uudet haasteet edessä, kohdataan ne avoimin mielein ja rohkeasti. Ei kuitenkaan unohdeta levo tärkeyttä. 

<3

PS: Nämä kuvat on itkijänaisten rentouttavalta ja rauhoittavalta hautuumaakävelyltä. Että se hautuumaa onkin mahtava paikka käydä ulkoilemassa! Puhdas ilma hengittää, hieno mäntykankainen rauhallinen ympäristö.