ELÄMÄSSÄ SATTUU JA TAPAHTUU

olin kirjoitellut blogia pitkät pätkät, oikestaan vain kuvat puuttuivat.... Mutta kun maailma on täynnään yllätyksiä oli tässäkin yksi. Jäljellä ei ollut käytännössä mitään, mitäään ei ollut tallentunut eli olen nyt nollapisteessä. Ehkä tässäkin oli joku tarkoitus, kadonnut sanoma ei ollut sopiva tai enää oikealla kohdalla. Nyt aloitetaan alusta, uusin ajatuksin. Tosin ensin pitää nukkua yö ja tehdä työpäivä.... 

Kun elämä kolhii, muista nämä

1. Se mikä on, on.

2. Se on ongelma, jos ajattelet että se on ongelma.

3. Jos haluat asioiden muuttuvan, sinun pitää muuttaa itseäsi.

4. Epäonnistumisia ei ole — vain mahdollisuuksia oppia.

5. Jos et saa mitä haluat, se vain tarkoittaa, että jotain parempaa on tulossa.

6. Arvosta nykyhetkeä.

7. Päästä irti haluamisesta.

8. Ymmärrä pelkojasi ja ole kiitollinen niistä.

9. Salli itsellesi ilo.

10. Älä vertaa itseäsi muihin.

11. Sinä et ole uhri.

12. Asiat voivat muuttua. Ja niin ne muuttuvatkin.

13. Mikä vain on mahdollista.

Lähde: educateinspirechange.org/inspirational/life-getting-just-remember-things/

Tuo ylläoleva on kopioitu Hidasta elämää blogista, linkki blogiin löytyy myös tuolta omasta blogilistastani. Lueskelen mielelläni tuota blogia, sieltä lötyy niin paljon ajattelemisen aihetta. 

Vaikka eipähän tuo oman tekstin katoaminen mikään elämää suurempi , tai edes elämän kokoinen, tapahtuma ole. Harmitusta se vain on. Olisi mukavaa jos pystyisi kirjoittelemaan säännöllisemmin. Nyt ihan jo pelkkä työ ja elämään isosti maustetta antavat asiat sen sijaan vievät voimat niin ettei vaan jaksa, ei ehdikään. Onneksi olen hiukkasen saanut itseäni kasaan, tai on ainakin joku päivä ollut ilman kyyneleitä. Toki ei paljoa vaadita kun padot taas aukeavat. Olen sanonutkin ettei minulle saa olla ystävällinen, se nostaa veden silmiin ja joskus vähän enemmänkin... Kuitenkin olen aidosti iloinen ja onnellinen jokaisesta pientäkin iloa elämään tuovasta hetkestä. Niinkuin myös jokaisesta ystävällisestä sanasta, ystävällisestä eleestä. Pienet asiat ja pienet sanat ovat onnen rakennustiiliä, pikkuhiljaa, kerros kerrokselta niillä rakennetaan isoja linnoja. Onnea on sekin jos voi olla normaalisti, pelotta. Ellei noita hetkiä olisi, en jaksaisi <3 Kiitos teille rakkat ystävät, te autatte eteenpäin <3
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2015/01/tiedote-2015-02-10-09-51-03-060702

On mielenkiintoista aina törmätä erilaisiin artikkeleihin joissa käsitellään kipujuttuja. Arjessa (niinkuin juhlassakin) tulee pohdittua kipua lähinnä omaan kipuhistoriaan peilattuna. Kuitenkin omat kokemukset ovat puhtaasti subjektiivisia, kipuhan on niin yksilöllinen tuntemus. Tuolla kipupalstoilla välillä arvioidan omaa kipua kipujanan asteikoin, ikäänkuin kilpaillen tuntemusten voimakkuudella. Mielestäni turhaa sinänsä, minun numeerinen arvioini verrattuna vaikkapa "Kerttu Kroonikon" ja "Calle Cerppisen" arvioon tarkoittaa ihan eri asiaa. Tosiasia on kuitenkin että kipu ja etenkin krooninen kipu hallitsee elämää aika tehokkaasti, irti ei pääse vaikka kuinka yrittää. Joku osa kivusta roikkuu aina mukana, teki mitä teki asian eteen. Aktiivinenhan se kipu juuri nyt minullakin on, en sitä kiellä. Ilmankin voisin olla, mutta eipä taida enää olla sitä vaihtoehtona... 

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/734941/Vaitos+Kroonisen+kivun+hoidossa+on+puutteita

Kuten useasti ennenkin olen todennut, olen onnekas koska kipuani hoidetaan. Toki olen panostanut asiaan itsekin. Ja panostan edelleen, lähes täysillä. Jollei muista(kin) syistä johtuen henkiset voimavarani olisi niin olemattomat, panostaisin enemmänkin. Nyt menen kakkosvaihteella, en ole oma itseni, monesti tuntuu pystysuoran seinän tulevan vastaan. Mutta niitä ovia ja käytäviä löytyy, joitten läpi pääsee vaikka sitten vain uuden seinän eteen. Tästä huolimatta koen saavani niin paljon, elän ehdottomasti onnenkantamoisten keskellä. Saan toimintaterapiaa, saan fysioterapiaa. Minulla on luotettava kipulääkäri vaikka sitten hänen luonaan käynkin yksityisesti silloin tällöin. Hyvä lääkärisuhde on iso juttu, satsaan siihen mielelläni silloin tällöin, sillä tiedän myös mitä on olla eksyksissä kun kukaan ei kuuntele. Minun ei ole tarvinnut kerjätä lääkkeitä, minulle on rakentunut kohtuuu hyvin toimiva lääkitys. Eli oikeasti on paljon hyvää, uskon ja tiedän, silti niitä heikkoja hetkiäkkin riittää.

Odotan niin kesää. Taimikasvatukset tosin ovat heikossa jamassa. Niitä ei edes ole aloitettu... Chilin siemenet odottavat edelleen multaan pääsyä. Siemen kaupoilla en ole oikeastaan ollut, vaan eiköhän noita löydy myöhemminkin. Sitä paitsi, puutarhamessut ovat vasta tuloillaan, siellä voi sitten hullaantua. Pelargoniat ovat hengissä, rajusta keikkuksesa huolimatta kaikki puskevat uutta lehteä. Niiden suhteen ei tietenkään kannattaisi vielä hehkuttaa mutta melkein tuntuu että on selätetty taas yksi talvi kaupungissa, jippijaijee :D :D :D Luulen että tänäänkin fiilistellään vanhoja kesiä muistellen, olen kyllä ottanut uusia kuvia, hilpeästi hautuumaalta. Olin vanhuksia tervehtimässä yhtenä kauniina talvisena kevätpäivänä. Nautin hautausmaan luonnosta, siellä on hyvä kävellä, hyvä hengittää. Nyt on vaan keväinen olo, väriä elämään meille kaikille. 

Hyvää yötä ystävät. Toivotaan kevään tulevan täysin rinnoin niin nopeasti kuin van on mahdollista. Siihen asti iloitaan pienistäkin luonnon heräämisen merkeistä. Elämä voittaa aina loppujen lopuksi.

<3

Hyvää ystävänpäivää

teille kaikille blogiani lukeville, kaikki tarvitsemme toisiamme, kuljetaan siis yhdessä eteenpäin ystävyyden viitoittamaa tietä 

<3 

NOUSIPAHAN 

kiukku elämän energiaksi. Kyllä se kiukku ahdistuksen voittaa, moninkertaisesti. Kiukku antaa eväitä mennä eteenpäin, enkä tarkoita mitään väkivaltaisuuksia. Pieni, ja joskus vähän isompikin, kiukku antaa energiaa ja pakottaa toimimaan. Voihan siitä olla ikäviäkin seurauksia, kuten esim. sanan sivallukset joilla toista satuttaa ilman väkivaltaa. Kiukkuenrgiaa seuraa kylllä usein lamaannus kun sillä ei kuitenkaan sitten saa mitään parannuksia aikaan. Mutta mistäpä tämä nyt lähti, fb:n uutisvirran julkaisusta tietty.

http://yle.fi/uutiset/homeongelmien_toisinajattelija_tayskaannos_tulossa__sisailmaongelmista_karsivia_aletaankin_siedattaa/7788328 

Itsekin kuulun tuohon joukkoon, siis sisäilmasta oireileviin. En millään saa oireitani pois positiivisella asenteella ja stressin hallinnan monenmoisilla keinoilla. Eikä oireilevat kollegani, näin uskon. Toki uskon että stressantuneena kaikki tuntemukset voimistuu, ja se tuo lisää stressiä. Mutta mikään siedättäminen ei kyllä auta vaikka itseni olen siedättänyt sinuiittikierteeseen mm. Hah! Sisäilmassa on muitakin ongelmia kuin homeet, on partikkelit ja muut pikkuiset osaset jotka taatusti ihan fyysisesti tekevät pahaa minulle ja muille hegitysteissä jollekin jollain muulla tavalla. Mitähän lapset sitten, monissa päiväkodeissa ja kouluissa todettu oireilevia lapsia ja koko rakennuksia on suljettu ja lapset siirretty muualle. Ei kait lapsi osaa kuvitella oireitaan.... Onhan myös sairaalan koko osastoja varten pystytetty jopa parakkeja.  Omalle sairaalalleni AVI antanut uhkasakon korjauksista... Eli ei tämä ihan tuulesta temmattua ole! 

Pahinta kaikista on tunne ettei oireiden(kaan) takia tule kuulluksi, että leimataan luuulosairaaksi ja oireita vähätellään. Onhan ne oireetkin ikäviä, joskus jopa vaarallisia, mutta kun siihen lisätään henkinen stressi se muuttaa ne entistä hankalammiksi. Sen ymmärrän ja tiedän ihan omasta kokemuksesta että stressillä on iso vaikutus moneen asiaan, esim. noihin käden kipuihin. Mielen hallinnan ja stressin hoidon lääkkeettömät hoitokeinot ovat tärkeitä, positiivinen asenne ja itsensä juuri sellaisena kun on hyväksyminen auttaa tulemaan toimeen hermokipujen kanssa. Mutta en todellakaan usko että näillä samoilla keinoilla voidaan hallita sisäilmaoireita. Vaan kuka tietää, ehkä olen totaalisen väärässä... Sillä siunaaman hetkellä kun parannan sinuiittini vaikkapa mindfulnesilla lupaan popsia  etanoita, maksaa, verilettuja, kissanruokaa, toukkia, hattua en voi syödä kun en sellaista käytä ;) 

Ystävätär oli kokeillut tänne kerran laittamaani linssisopan ohjetta ja tykästynyt. Hyvää se onkin :) Toiveena oli joku muukin helpon ja maukkaan ruuan resepti. Katsotaan mitä tulee mieleen. Tällä kertaa laitetaan yksi vaihtoehtoinen, tai vaikkapa kaksikolmevaihtoehtoista makaronilootaa. perusmakaronilaatikon ohje on työkaverilta saatu ja ihan easy beasy juttu.

Vege- tai tonnikala- tai lohimakaronilaatikko

4-6dl makaronia (itse käytän tietysti gluteenittomia) ihan sellaisenaan, ei tarvitse keittää.
Pakastevihanneksia maun mukaan (esim wokkivihannekset) tai vihreitä papuja+porkkanaa+punajuurta(esikypsennettyä tai itsekeittetyjä) (porkkanat kypsyvät kyllä vaika tekee tuoreista)
Ehkä sipulikuutioita, jos tekee tuoreesta kannattaa freesata mutta ne pakasteesta otetut käy hyvin :) Tämä on huom. HELPPO ohje!
Keitä 1l vettä sekoita siihen 1,5 kasvisliemikuutiota (jos teet gluteenitoman varmista että 
kuutioissa ei ole gluteenia) Tarvittaessa hiukkasen lisää nestettä että makaroneilla on jotain jota itseensä imeä.
Sulata nesteeseen rasiallinen Olympia sulatejuustoa, pienempikin riittää mutta jos teen reilumman satsin otan siitä isommasta 2/3
Mausta neste makusi mukaan, itse laitan hiukkasen oho-mentaliteetilla: chiliä, paprikaa, intian makuja, currya, kurkumaa... Suolaa EI tarvita. 
Sitten laatikko vain uuniin 200 astetta, tunnin verran.
VIhannekset voi korvata kokonaan  esim lohella tai tonnikalalla tai vielä parempaa tulee jos laittaa jotain vihanneksia mukaan. 
Ja toki voi käyttää jauhelihaa ruskistettuna, tai soijarouhetta. Soijarouheen kanssa enemmän hommaa: turvottaminen, ylimääräinen vesi pois valuttamalla, paistaminen ja voimakkasti maustaminen. Soija korvaa lihan ihan helposti ja on kanssa hyvää!
Helppoa kuin heinänteko, vain se vuoka likaantuu jos käyttää pakasteita!

Paahdetut pellavaperunat on maistuva lisäke kalalle, kanalle tai vaikkapa vain paistetulle halloumille maukkaan salaatin kera :) 

Noin kilo uusia perunoita (olen tehnyt vanhoistakin, jauhoisista ja pienikokoisista)
1rkl öljyä
3rkl Dijon sinappia
3/4dl pellavansiemenia tai vastaava määrä sesaminsiemeniä, varmaan muutkin siemenet sopivat...
Pese perunat huolella ja laita ne kuhoon. Valuta perunoille öljy ja sinappi. Kierittele perunoita, jota ne maustuvat kattaaltaan. Ripottale sekaan pellavan (sesamin) siemenet. 

Laita perunat uunivuokaan  tai pellille ja paaha ne kypsiksi 200 asteessa
koosta riippuen (ja siitä onvatko perunat  uusia tai vanhoja). Ainakin puoli tuntia menee, vanhoissa pidempään.
Helppoa ja tosi maukasta.

Tässä pari ohjetta, lisää laittelen aina silloin tällöin. Ohjeet ovat takuuvarmasti helppoja koska en todellakaan ole näpertelijä. Ruuanlaitto on mukavaa, kun sille päälle sattuu ja reseptit ovat helppoja. 

Ai niin, tämä oli oikeastaan se mitä oli tarkoitus laittaa...
Perusohje on löysetty Sorrin puutarhan https://www.facebook.com/sorri.fi?ref=ts&fref=ts  tai http://www.sorri.fi/  ohjeista hiukan omannäköiseksi tuunattuna. 
Tee perusrisotto riisipakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemeen. Voihan sinne sitä valkkariakin laittaa jos kotona sattuu olemaan...
Kypsymisen loppuvaiheessa heitä sekaan tuoretta pinaattia hiukkasen pienittynä.
Samaten sekaan feta-juusto kuutioita, parhainta on öljyyn säilötyt maustetut kuutiot.
Kypsennä risotto valmiiksi ja siinä se, herrrkulllista!
Pinaatin voi korvata härkäpavuilla, tuoreet isot pavut vaikka omalta maalta noukituna kypsyvät nopeasti, kuivatut taytyy aina liottaa ja keittää. (Niitä kannattaa laittaa isompi satki kerrallaan ja pakastaa annospusseihin niin opn helppo käyttää)
Olen myös käyttänyt muita kasviksia: kyssäkaalia, kurpitsaa, kesäkurpitsaa. Ihan sen mukaan mitä kasvimaalta löytyy tai marketin hyllystä. Laiskan kokin vegeruokaa.

SIinä aatokset tältä päivältä. Huomenna edessä pikavierailu Ouluun, Neonataalihoitajien http://www.suomenneonataalihoitajat.com/ koulutuspäivät ja vuosikokous. Mukava ja rankka päivä tulossa. Nyt kuva-arkistojen kimppuun eli vanhoja kuvia taas tulossa. 

Hyvää ja kivutonta yötä ystävät, on mukavaa saada jakaa mietteitä kanssanne! 

<3

VIIKON VILLITYS

taitaa olla mahatauti :( Ei mikään kiva seuralainen. Edellisestä kerrasta onkin jo pari vuotta. Kaikkea muuta viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut, ei onneksi tätä tautia. Elän vain toivossa että olisi todella vaan gastroenteriitti, ei sen kummempaa. 

Nuo aiemmissa bloggauksissani esillä olleet kurjat jutut ovat sitä edelleen, odotan löytäväni jonkun ratkaisun, on se sitten mitä vain. Hurjiakin visioita on, monenmoisia ja erilaisia. Kurjiakin on, niitä en itse halua ajatellakaan. Katsotaan rauhassa (minäkö rauhassa, tunteineni....) mitä tulee vastaan, mihin itse olen valmis ja mihin saan tukea. Tukea odotan nyt muutenkin, olo on sen verran ruoskittu ettei yksin jaksa. Ehkä yksi väylä aukeaa ensi viikolla, uskotaan niin. Johtaako se mihinkään sitä tuskin kukaan uskaltaa edes arvailla. Onneksi on ystävyyttä joka kantaa, toveruutta josta saa voimia. Ja sitä kattimaista kuria jonka voimalla tietää koska sänky kutsuu.... Mjauuuuuuuu, mjauuuuuuu, mjauuuuuu... :D

Kingi loistonsa aikana :)

Ystäväni on aloitanut myös bloggauksen. http://ituilua.blogspot.fi/ On hauskaa seurata hänen puutarhaan keskittyvää kirjoitteluaan, Blogi löytyy tuolta omasta blogilistastanikin. Minulla on ollut ajatuksena aloittaa edes joku siemenkasvatus tänä  keväänä, nyt vaan tämä sielun lamaantunut ahdistus on noita hommia siirtänyt. Sainhan onneksi kesää ajatellen edes ne pelasgoniat leikattua. Täytynee mennä multakauppaan jotta saisi ainakin noita chilin siemeniä multaan, chilin palkoja sain toiselta ystävältä joten ne täytyy ehdottomasti laittaa luonnolliseen kiertoonsa. Jos kasvihuoneeni on kestänyt talven myrskyissä siis ja chileille olemassa kasvatuspaikka... Ystävän kuvat mullasta työntyvistä pikkuisista taimista saavat omankin viljelyhalun yltymään. Onneksi tiedän että saan halutessani erilaisia pieniä taimia kasvatukseen, ystävälläni on lämmin ja avara sydän, kiitos sinulle siitä Riitta. Muutenkin minulla on tunne että ymmärrämme toisiamme :) 

Kaipaan niin kesää. Joskus se kaipuu on ihan fyysistä tuskaa. Enkä nyt tarkoita näitä käden kipuja vaan sitä klimppiä joka tuolla sisällä on, sitä joka lähtee pois vain kesän lämmöstä nauttimalla. Mulllan tuoksulla ja siemenpusseja hypistelemällä on mielialaa nostava vaikutus, puhumattakaan siitä kun saa kasvihuoneen sisustettua uusilla taimilla ja ne alkavat kasvaa ja vähitellen täyttää kaiken mahdollisen tilan. Jos bomuksena olisi vielä auringonpaiste ja lämpimät illat puutarhakeinussa iltateetä nautiskellen. Sillä jaksaa vaikka olisi alamaissa tai käden kivut vaivaisivat. Kesä hoi, tulethan pian takaisin ja täytät päivät lämmöllä ja auringolla. Herttuatarkin varmaan odottaa kesää, kävelyretkiä lähiseudulla ja kieriskelyä auringonpaisteessa.Toki Leskikuningatar viettää suurimman osan päivästään nukkumalla mutta Peltola ei olisi Peltola ilman kissamaista valtiatarta. 

Kävin tänään salilla saunomassa. Lämpö hoisi hyvin jumiutunutta yläkroppaa. Saunoisin mielelläni enemmän ja ajoittain haaveilen asunnosta jossa olisi oma sauna. Muutenin välillä toivon voivani muuttaa, mutta niinhän se on että raha ratkaisee. Ja asumisen mukavuus. Eli on mukavaa asua keskustan tuntumassa, kaupat ja tori ihan vieressä. Kun kerran kesäisin on Peltola jossa saa nauttia maan tasalla asumisesta ja luonnosta ikkunan takana. Silti mietin, täällä on liikaa meteliä, etenkin lämpimällä kun haluaa pitää ikkunoita ja parvekkeen ovea auki. Mutta se muutto, se kauhistuttaa jo pelkkänä ajatuksena. Minä ja kaikki kirjani, astiani, kaikki muu. Apua, en sittenkään halua muuttaa. Toisaalta vaakakupissa painaa turhan tavaran poistaminen, toisaalta sen voisi tehdä muutenkin jos vaan saisi sen vaihteen päälle ja joskus olisi vapaatakin :/ 

Taas hyvää yötä ystävät, kiitos tästä juttu hetkestä. Mahdollismman kivutonta ja rauhallista yötä meille kaikille!

<3

TÄLLÄ VIIKOLLA

juhlitaan Runebergia. Katsotaan jaksanko leipoa gluteenittomia torttuja tai jotain vastaavaa. Kivaahan se olis, ja maistuisikin varmaan hyvältä.  Ihan asian vierestä, kokeilin tänään tehdä kotitekoista gluteniitonta mysliä, hyvältä maistuu eikä ollut edes hankalaa tehdä. http://www.provena.fi/fi/reseptit/valipalat/itsetehty-mysli?reid=547525  Aamulla sitten jugurtin sekaan. Mutta takaisin siihen Runebergiin. Työkaverini isä on hänelle opettanut että pelargoniat kuuluu leikata tuolloin 5.2. Olen aina aikaisemmin odottanut pidemmälle kevääseen, siihen että valoa on huomattavasti enemmän. Nyt oikein odotan tuota Runegergin päivää, keittiön ikkunalla on suuret ruukut joissa kasvaa koooorkeita ja kaljuja kasveja, latvassa kyllä kauniita vihreitä lehtiä joten hyvin ne hengissä ovat, valo vaan ollut liian vähäistä jo pitkään. Pelargoniat ovat säilyneet hengissä jo useamman vuoden, oliskohan nyt viides kesä tulossa. Jos siis jaksavat sinnitellä sinne asti, toivossa eletään. Surkean on näköiset pelakuut nytten, peukut pystyyn että kasvu lähtee käyntiin kunnolla.

Muuttoa kaupunkiin odotellessa....

Ja siellä kaupungissa, syksyllä :)

Ankeat fiilikseni jatkuvat. Viimeviikkoisella toimintaterapiakäynnillä peukkuni todettiin olevan siirtymässä keskelle kämmentä. Virheasento jonka ollen kyllä tavallaan huomannut mutta en ole halunnut asiaa itselleni tunnustaa. Mallipiirrokset kädestäni lokakuussa ja nyt olivat tyystin erilaiset. Käsi myös nykii ja tärisee pienestäkin jännityksestä ja ärsytyksestä, uutta myös tuon oireen  voimakas lisääntyminen. Mitä siis on tapahtumassa, sen kun tietäisi. Joku prosessi, ehkä liikaa töitä ja liian vähän vapaata, en tiedä. Tosiasia on vain se että jotain tapahtuu. Nytkin ku kirjoitan jää koko ajan vasemman käden kirjaimia pois... Siis normaalia enemmän. Miten eteenpäin, mitä tehdään. Ainakin uusi yölasta joka ohjaa peukkua paikoilleen, ihan niinkuin joskus sairailla vauvoilla. Taas kerran omiin hoidokkeihin samaistumista. Joskus aikaisemmin refluksitauti, nyt käden virheasento, hmmm.... Hämmennyksissäni en ihan älynnyt tentata Maria ja kysyä mitä muuta voisin tehdä mutta eiköhän sekin asia selviä.

http: //www.gluteenitontaleivontaa.fi/search/label/Muut%20makeat%20leivonnaiset

En ole tainnut täällä pahemmin "mainostaa" että olen myös keliaakikko. Tauti on todettu jo vuonna 1979 eli tavallaan sen kanssa on pitänyt tulla sopuisa suhde. Ja onhan se, omalla tavallaan.  Välillä iskee haikeus vaikkapa ruisleivän perään tai harmittaa kun aina pitää olla tarkkana ja pyytää erityiskohtelua. Mutta on asiat muuttuneet niiltä alun keliakiavuosilta. Tarjontaa on kauppojen hyllyillä vaikka kuinka, halutessaan voi laittaa pienen omaisuuden herkkullisiin leivonnaisiin, niin suolaisiin kuin makeisiinkin. Sillä kallista on olla keliaakikko. Ei sitä voi kieltää, Kelan mahtava 23€ korvaus ei paljoa kompensoi normiruokailijoiden tarvikkeita, ei edes normihintaisia, saatikka sitten tarjoustuotteita. Tuoreet leivonnaiset olisivat kyllä hyviä mutta hintaa leivilläkin usein 7-8€,se laittaa miettimään kaksi kertaa ostaako. Onneksi pakastealtaasta löytyy kohtuullista purtavaa kun aina ei (lue: harvoin) jaksa leipoa, ehkä sitten eläkeläisenä innostun siitäkin, kesällä Pehtooriin iski leipomisvimma ja se oli mukavaa se. Mutta sillloin joskus, silloin oli yhtä kallista mutta se valikoima.... Tasan tarkkaan yhtä vitivalkoista kivikovaa korppua löytyi kaupoista, samoin yhtä vitivalkosita jauhoa. Itse silloin jauhoin tattaria mauksi sekaan. oli sekin aina projekti. Nokkosella ja siemenillä sai silloin makua niihin lättyleipiin sillä Psylliumia tai vastaavaa ei silloin ollut tarjolla. Eli en valita, nautin siitä että ollaan tässä hetkessä :) 

Paljon on nyt mietittävää ja pohdittavaa. Miten jatkossa, kaiken suhteen. Miten jaksan jatkossa. Kipujen suhteen, käden suhteen muutenkin. Kaiken tämän ahdistuksen ja tuskan joka velloo edelleen tuolla sisimmässä. Miten voin itse asioiden ratkeamiseen vaikuttaa vai voinko mitenkään... Pienet taitaa pienen yksilön keinot olla :(  Eniten kyllä mietityttää tämä toimintakyky jatkossa. Entä jos tuon virheasennon kehittyminen ei pysähdy van peukku ihan oikeasti vaeltaa keskelle kämmentä. Miten käy muun toimintakykyni, olenko silloin vielä työelämässä ja kykenenkö siellä jatkamaan. Jos käden kivut, dystoniset oireet ja kömpelyys eivät yhtään helpota entäpä sitten. Ja mitä voin juuri nyt tehdä hillitäkseni kaikkea tuota... Nyt kivut on läsnä koko ajan, onneksi sentään ne tuikkaukset tulevat harvoin mutta niitä tulee, ja kädessä kihisee ja kuhisee katkeamattomana virtana, tavarat tippuvat käsistä taas normia enemmän... 

Käsi pitäis varmaan laittaa lepoon, niinkuin omistajansakin. Monestakin syystä. Mutta kun luovuttaminen on niin vaikeaa, aina haluaa yrittää viimeiseen asti jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ihminen kun ei aina toimi kovinkaan rationaalisesti. Ja vanhenmisen myötä on tullut pakko näyttää pärjäävänsä yhtälailla kuin nuoremmat ja terveet. Ettei työnnettäisi pois, laitettaisi hyllylle kelpaamattomana ja kyvytömänä. Tämä on niin vaikeaa ettei sanotuksi saa, kaksi minää taistelee koko ajan keskenään enkä tiedä kumpi voitaa. Vai voittaako kumpikaan. Ei ole helppoa olla vanhenemassa ja krämppääntyä. Tulee niin toivoton ja avuton olo, mutta kun ei siltikään haluaisi luovuttaa ;) 

Olisikohan ensi keralla iloisempi vire tässä jutustelussa. Nyt ollut vaan paljon hankalaa ja ikävää ja huonoja uutisia niin niitä täytyy purkaa monella tavalla, täälläkin. Loppuviikosta tiedossa mukavaa neonataalihoitaja-touhua, sitä odotellessa. Ja edelleen vanhoja kuvia, kesästä ja keväästä haaveilllessa. Hyvää yötä ja kivutomuutta meille kaikille ystävät!

<3