BLOGGAAJA MASENTUI :( 

olen siis hengissä, vaikka ollut hiljaiseloa. Kirjoitin asiasta äsken pikät tekstit ja kone/ohjema temppuili ja menetin kaikki.... Tämä kuva tulkoon silti iloksi vaikka taitaa sekin olla jo esillä ollut. Palaamme siis asiaan, pikapuoliin!

 Kevät tulee sieltä tohinalla, mennään sen mukana!

<3

ELÄMÄ ON ARVOKAS

lahja, arvokkaampi kuin arjessa aina jaksaa muistaakaan. Tähän asti olen ajatellut lähinnä vanhenemistani, sitä mukaan kun omat tai ystävien vanhemmat ovat nukkuneet pois. Se on ollut jonkinlainen luonnollinen elämän kierto, koska minusta tulee sukuni vanhin...  Ei silti että oman ikääntymisen tiedostaminen olisi helppoa. 

Omaan ikääntymiseensä on sokea, sitä vain haluaa uskoa ettei ole niin vanha kuin oikeasti on, yrittää ylläpitää illuusiota ikuisesta nuoruudesta. Oman kehon rapistumista on vaikea hyväksyä, oli se sitten kivuista tai muuten vaan iästä johtuvaa. Tai ehkä mielen alakulon seurausta. Silti jotenkin tuntuu että kuluvan alkuvuoden aikana olen alkanut vanheta vauhdikkaasti. Henkinen stressi rapistaa ihoa, sumentaa katsetta ja vie kiillon hiuksista. Hiuksiin saa onneksi väriä ystäväksi muuttuneen kampaajani käsissä, niissä istunnoissa parannetaan sieluakin, varmaan osa kiillosta tuleekin sisältäkin päin. Silmän pilkeen löytää hetkittäin, silloin kun on hyvä olla, iloa ajatuksissa. Onneksi niitäkin hetkiä on alkanut tulla enevästi. Toki on äärimmäisen helppoa sammuttaa tuo sisäinen kynttilä ja muuttaa silmät pieniksi punaisiksi sian silmiksi... Talvikin toki kohtelee ihoa kaltoin, mutta jos lisänä on kunnon stressi on alamäki aivan selviö. Mitenkähän siitä pääsisi eteenpäin? Ulkoilua, oikeanlaista ruokaa ja Päivin (http://www.butikturku.fi/beauty) käsien hellä hoito, ehkä tilannetta voi hiukkasen parantaa, uskotaan niin. 

Mutta miksi elämä on niin arvokas lahja? Siihen on yksi hyvin yksinkertainen vastaus: saan elää, olen terve! Ystäväpiiriini on alkanut pesiytyä vakavia sairauksia, aivokasvain, toistunut sydäninfarkti, aivoinfarkti...  Sairauksia joissa elämä on antanut toisen ja kolmannenkin mahdollisuuden. Osaanko olla tarpeeksi kiitollinen siitä että omat vaivani ovat mitä ovat, mikään niistä ei ole henkeä uhkaava? Vaikka ajoittain on tunne, että ei jaksaisi elää niiden kanssa, silti minulla on lahja saada elää. Se on lahjoista arvokkain, sitä pitää vaalia niin hyvin kuin voi. Oman kehon huoltamisella ei voi ostaa terveyttä, silti kannatta tehdä kaikki mitä voi terveyden ylläpitämiseksi. Vakavalta sairastumiselta tuskin mikään estää jos sellainen on tullakseen, toki esim. sydän- ja verisuonitaudit ovat kiistatta sairauksia joihin voi  vaikutaa elintavoillaan. Hyvä kunto auttaa elämään kremppojen kanssa, vahvat lihakset ja kehon tasapaino suojaavat arjen asakreissa, tasapainoinen mieli tuo voimaa kaikkeen. Tarvitsen siis riittävästi unta, liikuntaa ettei keho luhistuisi, hyvää ja  maistuvaa terveyttä edistävää ruokaa... Tarvitsen ystävyyttä ja multaa sormiini, musiikkia korvilleni ja lintujen laulua, meren kohinaa. Tarvitsen halun elää ja nauttia siitä, niillä edellytyksillä joita minulla on. Uskon ja tiedän että syvällä sielussani minulla tuo halu on ja sen vuoksi pinnistelen elämässä eteenpäin.. 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-varpuspollo/

Eilen oli mahtava kevätpäivä. Ensimmäinen todella lämmin ja aurikoinen päivä jonka sain viettää ulkona luonnosta nauttien. Olin ystävän kanssa kävelyllä Ruissalossa, toki Peltolan puutarhaankin olisi pitänyt mennä, mutta tällä kertaa mahdollisuus bongata kevään ensimmäiset sinivuokot voitti. Löytyihän sinivuokkoja, muutama uskalias valkoinen sisarvuokkokin oli uskaltautunut avaamaan kukkansa loistamaan keskelle kuivien lehtiä. Lämpimässä suojaisessa paikassa lenteli sitruunaperhonen, pienet keltaiset kevään airuet, leskenlehdet, kukkiva ojan pientareella. Metsässä huutelivat mustarastaat ja tintit. Meri loisti ja kimalteli auringossa. Päivän ilon kruunasi lasten hymy ja ilo, ystävän mukanaolo. Luontoretken jälkeen tein vielä urbaanin kevätretken Aurajoen rantamille, siellä kuhisi ihmisiä, rantatörmäällä istuskeltiin ja nautittiin auringosta. Ensimmäinen jätskibaari oli avannut luukkunsa ja jono kiemurteli kohti sitä.  Teatterisilta loisti keltaisena kukkamerenä, mahtava tuo narsissien paljous joka sinne keväisin istutetaan. 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-merilokki/

Nyt nautiskelen lomasta .Ihana ajatella ettei koko viikkoon tarvitse mennä töihin. Tosin viikkoon on kerääntynyt paljon kaikkea, mutta aamuisin et tarvitse lähteä aikaisin mihinkään. Iltaisin voi kukkua pidempään, nautiskella oman kodin rauhasta. Ehkä joku elokuva, hyvä kirja kädessä. Pikkaisen facea ja tätä kirjoittelua. Yhden pienen miehen seuraa... Viikko päätty konserttiin ja siihen sisältyy paljon liikuntaa vaikka säätiedot eivät kovin mahtavia ja innostavia ilmoja lupailekann. Mukavaa siis tiedossa paljon, monenmoista sielun ja kehon huoltoa, elämää. 

    

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kesayon-ilmaiskonsertteja-satakieli-laulaa-klassista/

Mukavaa kevättä ystävät, nautitaan luonnon heräämisestä ja elämäst

<3

PALMUSUNNUNTAIN AATOKSIA

olisi paljon, mutta vaikeaa päästä alkuun. Ajatukset harhailevat, etsivät oikeaa rataansa. Silti on tarve kirjoittaa, halukin. Mutta päässä vaan surraa ja hurraa ja ajatusten tyngät vain törmäilevät toisiinsa. Taidan syyttää tästä tuota kesäaikaan siirtymistä, ei tällaiset keinotekoiset ajansiirrot tee hyvää kenellekään...Hyvä edttä tuo syyllinen löytyi, ainahan se syntipukki pitää olla :)

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-mustarastas-on-syvantumma-huiluniekka/

Kevät otti takapakkia. Ulkona on ollut kylmä, kylmä, kylmä ja kylmä. Aurinkoa ei ole näkynyt juurikaan, jonkun hetken se on yrittänyt pilkistellä pilviverhon takaa, silloinkin on kylmästi puhaltava viima kumonnut sen lämmön. Nostin pienet chilin alkuni ikkunalle ajatuksena että siellä saisi enemmän valoa, eipä tuota ole tainnut tulla, kasvu täysin pysähdyksissä. Ainoa positiivisuus lienee siinä että pienet taimet ovat edelleen hengissä. Niin kauan kun ovat hengissä, on toivoa kasvun jatkumisesta :) Parvekkeen pikkuauringot ovat jo availleet kukkiaan, kylmyydestä huolimatta. Parvekkeeni (toistaiseksi) talvehtinut muratti vaikuttaa edelleen olevan hegissä, ihme sinänsä, jätin sen vaan kanervien kaveriksi syksyllä. Pieniä iloja puutarhapoluila vaikken puutarhaan ole ehtinyt tai halunnut vielä mennä puuhastelemaan. Puutarha odotaa siellä, tulee niitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä vielä, tai ainakin hiukkasen lämpöisempiä ja vähemmän tuulisia.

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/lintulaudalla-19-osa-vihervarpunen/

Raakaruokaa intialaisin maustein....

Aika on taas tehnyt tepposet ja vaan kadonnut taivaan tuuliin tai arjen syövereihin, kuka tietää minne. Johonkin se van on mennyt. vislaillen iloisesti ja ehkä hymyillen hiukkasen vinosti. Huomenna on pääsiäissunnuntai, menneeseen viikkoon on sisältynyt paljon, niin hyvää kuin kurjaakin. Joskus tuntuu että elämä menee solmuun, vaikka kuinka olisi parhaansa yrittänyt. Noita solmuja on viimeisiin viikkoihin tai kuukausiin mahtunut ihan riittävästi, kaikkea ei ole saanut auki, jokunen lienee ihan umpisolmussa ja voidaan avata vain radikaalisti leikkaamalla. Ja se on pelottavaa...  Miksi ihminen on niin kaavoihinsa kangistunut? Uskallus muuttaa olosuhteita oman itsen ympärillä on vaikeasti saavutettavissa. Tai uskallus muuttaa olosuhteita omassa sisimmässään, voiko sitä edes toivoa. Uskaltaa, pitää uskaltaa ja kait olen uskaltanutkin ainakin jossain määrin. Sillä tiellä haluan jatkaa noista solmuista huolimatta.

http://hidastaelamaa.fi/2015/04/solmussa-14-avaavaa-kysymysta/

Uskalsin vihdoin tehdä ison ratkaisun, käynnistää huolella ajatustasolla valmistellun prosessin.Käynnistäminen oli iso asia henkisellä tasolla ja nyt tuntuu että se kämmähti totaalisesti heti alkuunsa.  Laskin jo päiviä koska lopputulos voisi olla käsissäni mutta turhaan. Tai tavallaan, eräänlainen välipäätös tuli, vaan kun haluaisin sen lopullisen. Tarvitaan lisää selvityksiä, lisää todistuksia, lisää sitä ja lisää tätä. Eli ollaan kuitenkin ihan alkutekijöissä, mitään todellista ei ole saavutettu. Tai tavallaan, asiat vain alkoivat järjestyä kuin itsestään, onnenkantamoisena, se taipumushan asioilla tapaa olla. Törmäys oikeaan henkilöön, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Ja heti pieni hyppäys eteenpäin, toivotaan niin. Mutta, aikaa menee enemmän, aktiivisuutta vaaditaan enemmmän. Mistä ihmeestä sen kaiken energian kaivan esille? Vai pitääkö vain uskoa että asiat jollakin tavalla oikeasti vain järjestyvät? 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-kaen-ja-satakielen-duetto/

"Hidastaen sen kuulee, oman sydämenä äänen."  on viisaasti sanottu. Hidastaminen olisi tärkeää, sisimmässään enemän itseään kuunteleva elämäntapa auttaisi saavuttamaan paremmin tasapainon. Yritän kylllä, teen mielikuva harjoituksia, yritän rentoutua, hyppään itsestäni pois, oman sisimpäi oravan pyörästä... Henkisen epätasapainon korjaaminen ei todelllkaan ole helppoa. On paljon helpompaa treenata kyykkyjä tai vatsalihaksia. Kunnes taas oma rähjäisyys ottaa vallan ja hidastaa fyysisten projektien toteuttamista. Silti uskon kyllä siihenkin että henkinen hyvinvointi tarvitsee  kaverikseen niin hyvän kehon hyvinvoinnin kuin mahdollista. En tarkoita pelkkää ja paljasta sairauksien ja vaivojen puuttumista vaan enemmänkin sielun ja kehon sopuisaa yhdessä eloa. Oman itsensä hyväksymistä, riittämistä itselleen vaikkei kroppa enää tottelisikan entiseen malliin. Harjoiteltavaa riittää, kunhan ei iskisi stressi pelkästä hyvivoinnin harjoittlemisesta ;) 

Smoothiepajassa....

http://hidastaelamaa.fi/2015/03/oletko-tuulitunnelin-vanki/

Nyt on pääsiäinen, iloitaan siitä, riemuitaan ylösnousemuksen juhlasta. Ulkoisesti en juhli, alkavan flunssan tuoma väsymys haittaa. Mutta kotonakin voi iloita koko maanpiirin kanssa (ystävääni lainatakseni) Ortodoksi kirkoissa kaikuu tänä yönä ylösnousemuksen veisut, "Kristus nousi kuolleista, kiolemallaan kuoleman voitti..."  ne voi kuulla vaikkei kuulisikaan... "Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi"  Sanoihin on hyvä lopettaa tämä tänään. Hyvää yötä ystävät, olette tärkeitä.

<3