PÄIVYSTYKSEEN TUTUSTUMINEN 

vol kolme... Eli taas tänään käväisin katsastamassa yhteispäivystyksen maailman. Ei paha tutustuminen, ei voi moittia, ei edes siitä että aikaa kului. Mutta ei kulunut liikaa.Eli olin valmistaunut pidempään odotukseen, menin ns hattu kädessä, hiukan nolona kun pienine vaivoineni kulutin arvokasta päivystysaikaa. Vaan niin kait se on, jokainen on vaivojensa kanssa juuri omassa tilanteessaan ja apua saa hakea jos sitä tarvitaan. Nyt oli taas minun hetkeni hakea resepti ja tarvitsemani sain. 

Ja tuohon se sitten jäi kesken.... Mutta jatketaan uusilla tarinoilla!

KUNTOUTUKSEEN TUTUSTUMINEN

vol yksi.... joskus elämässä saa lottovoiton, minäkin, vaikka Veikkaus ei niitä voittoja suuremmin ole jaellut. Minulle myönnettiin kesälllä Kelan harkinnavarainen yksilöllinen tules/reuma kuntoutus, 18 päivää vuoden aikana neljässä jaksossa. Valitsin oman mukavuuteni takia läheisen Ruissalon, eipä tarvinnut Herttuattarelle hankkia hoitajaa ja pääsin illaksi kotiin Hänen Majasteettiaan rapsuttelemaan. Luulen että joka tavalla tuo avokuntoutuksena toteutuva kuntoutus on muutenkin minun juttuni, oma koti kullan kallis ja sänky ja kuuma riisipussi vielä kalliimpi :) Puhumattakaan Herttuattaresta <3

Ensimmäiset keskustelut mahdollisesta kuntoutuksesta kävin jo keväällä työterveydessä. Olin alusta lähtien innnoissani, että totta kait voin hakea, mutta olenko tarpeeksi sairas tai vaivainen sinne hakeutuakseni. Eikö joku muu olisi oikeutetumpi saamaan sen paikan kuin minä? Hyvin asia minulle perusteltiin, vieläkin kyllä nuo samat ajatukset risteilevät mielessäni. Vaan kait se on vähän sama kuin tuon päivystyksen suhteen, jokainen on tavalla tai toisella paikkansa ansainnut. Ei pitäisi vertailla omia ongelmiaan toiseen, kaikki on suhteellista ja tilanteessa olisi otettava niin monta tekijää huomioon. Isot haasteet tämä minulle kuitenkin tuo, ja etenkin paineet, pitää toimia tämän arvoisesti ja hoitaa oma leiviskänsä kunnon tytön tavoin :) Pitkäjänteisyyttä ja itsekuria....

Ruissalon kuntoutuskeskukselle on varmaan monen muun paikan tavoin ominaista veteraani kuntoutujien iso määrä. Keski-ikä oli varmaan vähintäänkin 80, ellei enemmänkin. Hiuksissa näkyi "fifty shade's of grey", vitivalkoisia hapsia kauniisti laitettuna, oltiinhan tultu kuntoutumaan :)  Herrasmiehiä, vaikka kulkeminen ei enää vakaata ollutkaan, avattiin ovet minullekin niin että hävettää, minunhan se ovi kuulusi avata! Hississä tervehdittiin, sanottiin joku pieni sananen, yksi vanha rouva aina muisti toivottaa hyvää matkaa ylöspäin/alaspäin... Eniten ehkä hymyilytti erään vanhan rouvan sanat miehelleen:" Tuo tyttö asuu tuossa meitä vastapäätä..." Siis minä, tyttö,todellinen tytön hupakko :D Kuuntelen näiden vanhusten keskusteluja, päivän politiikkaa, muistoja sodan ajalta, kaikkea maan ja taivaan väliltä. Arvostan heidän myös minulle antamaansa lahjaa, kunnnioitan heitä. Minun ei tarvitse paeta kodistani, nämä vanhukset ovat sen jo tehneet puolestani, oma mumminikin teki sen kahdesti... Useimpia heistä haluaisin mennä halaamaan ja koskettamaan, niin kultaisilta ja haurailta he tuntuvat. 

Ainokaisena jouduin (vappaehtoisesti) kantamaan ison vastuun vanhemmistani heidän vanhetessaan. Niinä vuosina ehdin väsyä ja kyllästyä vanhuuteen ja huolenpitoon monta monituista kertaa. Sairastuminen, avun tarpeen lisääntyminen ja  ja monet muut asiat varjostivat silloin suhdetta omiin vanhuksiin. Ja vanhuuteen yleensä. Tuntui monen vuoden ajan, että jokainen näkemäni vanhus nosti omat ongelmani ja syyllisyyden tunteeni pintaan. Etenkin vanhuksien pois nukkumisen jälkeen. Samaan syssyyn tuli vielä nämä oman käden ongelmat, leikkeuksen seurauksena tullut kipuoireisto ja ne muut krämppääntymiset, ihan kaikki epävarmuus liittyen omaan fyysiseen pärjäämiseen. Kun ei enää ollutkaan kokonainen, ei ollutkaan pärjäävä ja jaksava, oli ja on, jotain ihan muuta. Nyt vuosien jo kuluttua, olen selkeästi astunut tietynlaisen rajan yli, päästänyt irti huolenpitäjän roolista (vaan en huolehijan...) Vanhukset ja vanhuus eivät enää herätä tuskaa, haikeutta kylläkin. Uskallan kurkistaa haurauden kuoren taakse, se helpottaa. Omatkin vanhemmat olisivat osa tuota joukkoa joka Ruissalossa kuntoutuu, tämä joukko on erillisyydeltään kuitenkin saumattomasti yhteenkuuluvaa, heillä on takana samat kokemukset... Isäni kieltäytyi totaalisesti mistään kuntoutuksesta, äitini kieltäytyi lähtemästä Ruissaloon, ei halunnut olla öitä poissa kotoa. Nyt tuolla olleena uskoisin hänen siellä viihtyneen, pihalla kasvaa hopeapajuja, hänen lapsuutensa Viipurin Neitsytniemen puita. Äiti sai kuntoutuksensa avopuolta, onneksi hän hyväksyi sentään sen :) 

Tarina kuntoutuksesta jatkuu toisella kertaan. Onhan minulla paljon kuntoutuksen "läksyjä" tehtävänä, tavoitteena lisää liikkuvuutta, parempi yleiskunto. niinkuin tietty mös ruokarytmin parantaminen. Läski pitäisi saada taiottua lihakseksi ja siinähän sitä hommaa riittääkin ;) Oman hyvinvoinnin parantamista kaikki tämä on eli työtä kannattaa tehdä. Tosin saattaa tuo kärsivällisyys ja pitkämielisyys olla tämän matkan aikana koetuksella.... Vuosi menee...

Hyvää yötä blogiystävät. Mahdollisimman kivutonta ja levollista yötä. Toivotttavasti superkuukaan ei untanne häiritse :D 

<3

WAUTSI VAU, TÄLLAISTA MINULLE: Liebster award tunnustus

Kiitos Nana, ja http://vitadimorbidalana.blogspot.fi/ On todella hauska huomata että oma kirjoittelu tuo iloa muillekin. Tämä kirjoitteluhan lähti ihan omasta kirjoittamisen tarpeesta yhdistettynä oman pään selvittelyyn monen muutoksen myrskyn silmässä. Kun tämä elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, ajatuksia pitäisi saada selkeytettyä. Silloin kirjoittamispohdinta on oiva apu, se toimii samalla pienenä terapiana.... On kyllä hiukkasen hämmentävääkin tällainen tunnustus saada, mutta ilo on kyllä päällimmäinen tunne. Haasteeseen vastaamiseen on mennyt aikaa, vaan eikös se ole niin että "hiljaa hyvää tulee" :D Tiedän että valitsemissani blogeissa voi olla enemmän seuraajia kuin tuo 200, silti uskallan ja haluan tämän haasteen heillekin eteenpäin laittaa. 

Liebster Award- tunnustusten tarkoituksena on tuoda uudet ja tuoreet blogit esille, sekä saada pienille blogeille näkyvyyttä, mahtava juttu!

Tunnustukselle on omat sääntönsä:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen,.

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award- tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille. 

KIITOKSET KUULUVAT ALLA OLEVILLE BLOGEILLE  :)

Miksi alla olevat blogit valikoituivat? Sattumaako? Ei ja ehkä kylläkin, olen saanut linkkejä eri blogeihin ehkä osin sattumoisin, osa on tullut fb:n erilaisten ryhmien kautta, osa omien henkilökohtaisten kontaktien kautta :D Haluan katsella kauniita kuvia, olen kiinnostunut kaikesta gluteenittomaan ruokavalioon liittyvästä, samaten suoliston ja koko ihmisen hyvinvointiin liittyvistä vaihtoehdoista. Ja yksinkertaisesti: ruoka on hyvää! Kipu kulkee kanssani, vertaistuki sen hyväksymisessä on tärkeää. On mukavaa seurata ihmisten, eri ikäisten ihmisten, elämää, rakastan puutarhaani ja ystävieni puutarhoita.... Haluaisin matkustella mutta tuo oma puutarha vie aina voiton kuitenkin. Niin ja siten ne mäyräkoirat, ne ovat oma lukunsa ;) Olisko tässä perustetta valinnoille. 

1. http://maaltamaalle.blogspot.fi/

2. http://mayrakoiranvarjossa.vuodatus.net/

3  http://artohannolin.vuodatus.net/

4. http://safkaseireeni.blogspot.fi/

5. http://ituilua.blogspot.fi/

6. http://www.mystrawberrykiss.com/

7. http://gluteenitontaelamaa.blogspot.fi/

8. http://www.gluteenitontaleivontaa.fi/

9. http://vatsanvapaapaiva.blogspot.fi/

10.http://jauhotontaikina.blogspot.fi

11.http://vesiperhonen.blogspot.fi/

SAAMANI KYSYMYKSET :) 

1.Mistä blogisi nimi on saanut alkunsa?

Se vain tuli, itsestään :) Ehkä siksi että pohdintani ovat eloa oloa....

2.Mitä teet aamulla ensimmäisenä kun heräät?

Kahviaaaaaaaa....... Tummapaahtoista, maitokahvina tai mustana.

3.Mieleenpainuvin matkakohteesi?

Intia, New Delhi, vastakohtia täynnä, massoittain ihmisiä joka paikassa, kauneutta, likaa ja köyhyyttä, ääniä. Taivaallista ruokaa, pelottavia hetkiä. Paljon monenmoista.

4.Mitä kello on nyt?

Harvinaisen vähän kirjoittamiselle, 17.31 tarkalleen.

5.Tärkeimmät ominaisuudet, jotka uuudessa blogissa kiinnittävät huomiosi?

Ulkoasu luo houkuttavuuden lukemaan. Kuvat ja värit. Aihe tietysti tärkein, ellei 

aihe kiinnosta en edes katso :) 

6.Asia tai esine, josta et voi luopua?

Lämmitettävä riisipussi :D Kipuhartioiden pelastus, rentouttaja!

7.Mitä inhoat bloggaamisessa?

Ajanpuutetta kirjoittaa.

8.Missä maassa asuisit, jos et Suomessa ja miksi?

Ensin mietin lämmintä ja mukavaa maata, mutta valinta osuu kuitenkin ihan 

lähelle, lahden toiselle puolelle Ruotsiin. Ei olisi kieliongelmaa, pidän maasta, se on tuttu monella tapaa. Pidän myös ruotsalaisista :) Silti se lämmin maa jonne voisi muuttaa talveksi voisi olla kiva... Vaikka Espanja...

9.Pieleen mennyt yritys tai asia?

Monena monena vuonna olen yrittänyt kasvattaa itse fenkoleita, en vaan 

onnistu saamaan niistä sellasia ihania paksukaisia joita vois syödäkkin.
10.Koskettavin kirja tai elokuva?

Billy Elliot on yksi parhaimmsita elokuvista joita olen nähnyt. Siinä on monta kerrosta. Billyn kasvutarina tanssijaksi, isän kasvutarina tanssijan isäksi, 

sosiaalinen paine, toimeentulo, huolenpito joka kulkee läpi koko tarinan.

11.Paras lapsuusmuistosi?

Koirakaveri Jurakin ystävyys, yksinäisen lapsen paras ystävä monta vuotta. 

KYSYMYKSET JOIHIN TOIVON VASTAUKSIA :) 

1.Miksi bloggaat?

2.Bloggaamisen lisäksi kirjoitatko muuten, valokuvaatko, piirrätkö? Onko sinulla muita tärkeitä harrastuksia?

3.Oletko koiraihminen vaiko kissaihminen? Vai toivotko lemmikkieläimet huitsin  nevadaan?

4.Millainen musiikki puhuttelee sinua eniten?

5.Kirjat vai elokuvat? Vaiko kenties molemmat....

6.Kuuluuko liikunta elämääsi jollakin tavalla? 

7.Oletko koskaan käynyt avannossa? Jos olet, mitkä olivat fiilikset sen jälkeen?

8.Pysyvätkö viherkasvit hengissä kodeissasi? Valitsetko mieluummin kukkivan 

vai puhtaasti vihreän kasvin?

9.Olisitko valmis tekemään vapaaehtoistyötä? Jos olisit, mitä haluaisit tehdä?

10.Kaupunki vai maaseutu? Miksi?

11.Mitä muita some-juttuja harrastat kuin bloggaamista? Oletko facessa, 

instagramissa, twitterissä.... 

Kiitos teille kaikille kanssa-bloggaajille, on ilo tutustua maailmaanne lukiessani blogejanne ja ihaillessani kuvianne. Jatketaan ilolla bloggaamista ja jaetaan iloa :D 

SYKSY SAA....

ja komppania on siirtynyt kaupungin mukavuuksien äärelle. Päätös oli tehtävä, elämä kaipasi hiukkasen helpotusta ja etenkin kattiraukka hoitoa ja hoivaa palvelijan ryntäillessä Oolantiin ja takaisin. Kesäkoti jäi sinne yksikseen nököttämään (toivottavasti ei mököttämään), myönnettävä on että haikealta tuntuu. Haikeutta tosin parantaa tehokkaasti jos sataa kaatamalla.... Silti jos lämmin säätila vielä jatkuu pidempään.... Mutta päätös on tehty ja täällä ollaan, piste. SItä paitsi, Peltolaan voi mennä käymään, sietä pääsee ihan helposti takaisin kaupunkiin :D 

Mikään muu projekti ei oikein ole edennyt, vain tämä kaupungistuminen. Työt häiritsevät kummasti muuta elämää, sen lisänä kun on harrastettu terapointia ja ekoja salitreenejä kesän jälkeen ei juuri muuta elämään ole mahtunutkaan. Paitsi se Oolannin retki. Sekin oli tavallaan työtä vaikkei sitä ollutkaan. Neonataalihohoitajien järjestämä pienimuotoinen koulutus Marianhaminan sairaalan lastenosaston väelle ja olihan siellä kuulemassa muutakin porukkaa. Pienenä mainospalan kerrottakoon että olemme yhdistyksessä päättäneet järjestää tällaisia pieniä koulutuksia sellaisille keskosia ja sairaita vastasyntyeitä hoitaville yksiköille joiden on hankala päästä muihin koulutuksiiin, ikäänkuin vuori menisi Muhammedin luo.... Mukavia reissuja ovat olleet nämä molemmat, Rovaniemi ja Marianhamina. Uskon itsekin oppineeni paljon niillä, elämä rikastuu kun sitä katselee toisen silmillä edes hetken. 

http://vitadimorbidalana.blogspot.fi/  Kannattaa kurkata tuonne linkin taakse, siellä kerrotaan toisenlainen mainospalanen neonataalihoidon puolesta. Syyskuussa nimittäin vietetään Vastasynytyneiden tehohoidon tietoisuuden kuukautta. Pääsin itse pälkähästä kun Nana bloggasi asiasta, hyödynnetään hänen tekstiänsä :D Tuskin Nana pahastuu <3 Mainostamisen vauhtiin kun olen päässyt: Marraskuussa 17.11. vietetään Maailman laajuista keskoslasten päivää. Silloin kannattaa pitää korvat auki ja seurata onko omalla paikkakunnalla aiheeseen liittyviä tapahtumia. Taloja valaistaan liiloin valoin, on erittäin kauniin näköistä! On keskosperheiden ja muiden yhteisiä kokoontumisia.... Turussa ainakin juhitaan oikein kunnolla! Eli ystäväni, olkaahan kuulolla ja näöllä, näitä pienimpiä kannattaa muistaa ja hoitaa, se on koko elämän mittaista työtä, heillähän on kaikki vielä edessäpäin <3

https://www.facebook.com/nicamonth?fref=photo

Tämäkin kuva lainattu netistä, ethän käytä sitä väärin.....

On tässä laupunkielämässä puolensakin. Aika montakin hyvää puolta. Paras kaikesta on ehkäpä lämmin vesi, näin kesän jälkeen sisäkraana ja sieltä tuleva lämmin vesi ovat suorastaan kuninkallista huvia. Niinkuin sekin ettei tarvitse huussiin ulkokautta mennä. Näitä yksinkertaisia meille niin itsestäänselviä aisoita oppii arvostamaan elettyään yksinkertaisesti maalla koko kesän. Tosin maailman tilanteen ja lukemattomien ihmisten todellisen hädän ja pelon keskellä tunnen huonoa omaa tuntuoa hehkuttaessani omaa mukavaa elämääni. Toisaalta en taida mitään voittaa surkeilemallakaan, joten uskallan nauttia omasta olostani. Ehkä silloin jaksan ja kykenen kantamaan vaatimatomankin korteni tässä pakolaisten auttamisessakin, Äidin äitini suku on kahdesti evakkkoon lähteneitä, olisikohan minun vuoroniauttaa? 

Nautin suunnattomasti myös kaiken lähellä olemisesta. Kauppaan ei tarvitse välttämättä lähtemällä lähteä, lähimpään kun kipaisen parissa minuutissa. Nautin matkojen sujuvuudesta, ei tarvitse illalla töistä lähtiessä kiiruhtaa bussille, periaatteesa voi vaikka kävellä, ja hiljakseen voimaa siihen alkaa jo löytymään. Nautin omasta kodistani, se on juuri minun näköiseni, sellaiseksi saa jäädäkin. Nautin kukkivasta orkideastani, se siis todella kukkii, jippijaijuu, monen vuoden odotuksen jälkeen yhdessä orkideassa on aivan ihastuttavat valkoiset kukat. Nautin siitä että täällä juuri nyt tuoksuu puhtaalle, pyykkejä kuivuu siellä sun täällä, tosin pyykkivuoresta on selätetty vain huippu, mutta jostaihan on alettava, Seuraavana vapaapäivänä ehkä isken olkkarin toisen puolen ja toisen ikkunan kimppuun, katsotaan.... Tai keittön,,,, Tai makkarin.... Aurajoen rannat ovat häikäisevän kauniit, veteen heijastuvat ranna valot syysiltoina, paljon kauninnpaa kaupunkimaisemaa ei voi olla, Olisihan täällä yhtä sun toista tapahtumaakin, on leffaa, konserttia, näyttelyä vaikka mitä. Kovin olen tullut laiskaksi osallistumaan. Kotosohvalla vaikka kirjoittaen on niin mukava olla, ja ihan rehellisesti sanoen, en työpäivien jälkeen kauheasti enää jaksa mihinään lähteä. Ei kait kotihiireilyssäkään mitään vikaaa ole, kun sen ei anna passivoida mieltä liikaa.

Tämän bloggaamisen suhteen on ollut aika hiljaista, edelleen voin todeta ettei ole kyse haluttomauudesta, vaan ajan puutteesta. Tuolla on odottamassa pari aloitettua päivitystä, ne tulevat kun kirjoittaja rauhoittuu aloilleen paremmin. Jospa noita työn tekemisen asioitakin saisi selkeytymään nyt syksyllä. Aloitan sen projektin matkaamalla kuntoutumaan viikon kuluttua, siitä sitten myöhemmin enemmän. Odotan kovasti sitä viikkoa, tiedän että edessä on paneutumista omaan itseen ja omien ongelmien kohtaamiseen, eli helpolla ei sielläkään päästetä. Mutta pidän haasteista, ne pitävät elämän uteliaisuuden aktiivisena ja mielen virkeänä. Tähän uskalla liittää netist älainatun kuvan, siinä on hyvä sanoma! 

Nyt ystävät, pitänee alkaa rauhoittua iltaan ja huomiseen työpväivään, Viikosta on tulossa mielenkiintoinen mutta rankka, tiedossa projekteilua ja tavallista työtä vuoropäivin. Onneksi aihe molemmissa on minulle tärkeä ja mieleinen, ne pienimmät ja heidän perheensä. Otetaan taas koko viikon aktiivisesti ajatuksiin Vanhemmat Vahvasti Mukaan.

<3