SYKSY SAA....
ja komppania on siirtynyt kaupungin mukavuuksien äärelle. Päätös oli tehtävä, elämä kaipasi hiukkasen helpotusta ja etenkin kattiraukka hoitoa ja hoivaa palvelijan ryntäillessä Oolantiin ja takaisin. Kesäkoti jäi sinne yksikseen nököttämään (toivottavasti ei mököttämään), myönnettävä on että haikealta tuntuu. Haikeutta tosin parantaa tehokkaasti jos sataa kaatamalla.... Silti jos lämmin säätila vielä jatkuu pidempään.... Mutta päätös on tehty ja täällä ollaan, piste. SItä paitsi, Peltolaan voi mennä käymään, sietä pääsee ihan helposti takaisin kaupunkiin :D
Mikään muu projekti ei oikein ole edennyt, vain tämä kaupungistuminen. Työt häiritsevät kummasti muuta elämää, sen lisänä kun on harrastettu terapointia ja ekoja salitreenejä kesän jälkeen ei juuri muuta elämään ole mahtunutkaan. Paitsi se Oolannin retki. Sekin oli tavallaan työtä vaikkei sitä ollutkaan. Neonataalihohoitajien järjestämä pienimuotoinen koulutus Marianhaminan sairaalan lastenosaston väelle ja olihan siellä kuulemassa muutakin porukkaa. Pienenä mainospalan kerrottakoon että olemme yhdistyksessä päättäneet järjestää tällaisia pieniä koulutuksia sellaisille keskosia ja sairaita vastasyntyeitä hoitaville yksiköille joiden on hankala päästä muihin koulutuksiiin, ikäänkuin vuori menisi Muhammedin luo.... Mukavia reissuja ovat olleet nämä molemmat, Rovaniemi ja Marianhamina. Uskon itsekin oppineeni paljon niillä, elämä rikastuu kun sitä katselee toisen silmillä edes hetken.
http://vitadimorbidalana.blogspot.fi/ Kannattaa kurkata tuonne linkin taakse, siellä kerrotaan toisenlainen mainospalanen neonataalihoidon puolesta. Syyskuussa nimittäin vietetään Vastasynytyneiden tehohoidon tietoisuuden kuukautta. Pääsin itse pälkähästä kun Nana bloggasi asiasta, hyödynnetään hänen tekstiänsä :D Tuskin Nana pahastuu <3 Mainostamisen vauhtiin kun olen päässyt: Marraskuussa 17.11. vietetään Maailman laajuista keskoslasten päivää. Silloin kannattaa pitää korvat auki ja seurata onko omalla paikkakunnalla aiheeseen liittyviä tapahtumia. Taloja valaistaan liiloin valoin, on erittäin kauniin näköistä! On keskosperheiden ja muiden yhteisiä kokoontumisia.... Turussa ainakin juhitaan oikein kunnolla! Eli ystäväni, olkaahan kuulolla ja näöllä, näitä pienimpiä kannattaa muistaa ja hoitaa, se on koko elämän mittaista työtä, heillähän on kaikki vielä edessäpäin <3
 |
| Tämäkin kuva lainattu netistä, ethän käytä sitä väärin..... |
On tässä laupunkielämässä puolensakin. Aika montakin hyvää puolta. Paras kaikesta on ehkäpä lämmin vesi, näin kesän jälkeen sisäkraana ja sieltä tuleva lämmin vesi ovat suorastaan kuninkallista huvia. Niinkuin sekin ettei tarvitse huussiin ulkokautta mennä. Näitä yksinkertaisia meille niin itsestäänselviä aisoita oppii arvostamaan elettyään yksinkertaisesti maalla koko kesän. Tosin maailman tilanteen ja lukemattomien ihmisten todellisen hädän ja pelon keskellä tunnen huonoa omaa tuntuoa hehkuttaessani omaa mukavaa elämääni. Toisaalta en taida mitään voittaa surkeilemallakaan, joten uskallan nauttia omasta olostani. Ehkä silloin jaksan ja kykenen kantamaan vaatimatomankin korteni tässä pakolaisten auttamisessakin, Äidin äitini suku on kahdesti evakkkoon lähteneitä, olisikohan minun vuoroniauttaa?
Nautin suunnattomasti myös kaiken lähellä olemisesta. Kauppaan ei tarvitse välttämättä lähtemällä lähteä, lähimpään kun kipaisen parissa minuutissa. Nautin matkojen sujuvuudesta, ei tarvitse illalla töistä lähtiessä kiiruhtaa bussille, periaatteesa voi vaikka kävellä, ja hiljakseen voimaa siihen alkaa jo löytymään. Nautin omasta kodistani, se on juuri minun näköiseni, sellaiseksi saa jäädäkin. Nautin kukkivasta orkideastani, se siis todella kukkii, jippijaijuu, monen vuoden odotuksen jälkeen yhdessä orkideassa on aivan ihastuttavat valkoiset kukat. Nautin siitä että täällä juuri nyt tuoksuu puhtaalle, pyykkejä kuivuu siellä sun täällä, tosin pyykkivuoresta on selätetty vain huippu, mutta jostaihan on alettava, Seuraavana vapaapäivänä ehkä isken olkkarin toisen puolen ja toisen ikkunan kimppuun, katsotaan.... Tai keittön,,,, Tai makkarin.... Aurajoen rannat ovat häikäisevän kauniit, veteen heijastuvat ranna valot syysiltoina, paljon kauninnpaa kaupunkimaisemaa ei voi olla, Olisihan täällä yhtä sun toista tapahtumaakin, on leffaa, konserttia, näyttelyä vaikka mitä. Kovin olen tullut laiskaksi osallistumaan. Kotosohvalla vaikka kirjoittaen on niin mukava olla, ja ihan rehellisesti sanoen, en työpäivien jälkeen kauheasti enää jaksa mihinään lähteä. Ei kait kotihiireilyssäkään mitään vikaaa ole, kun sen ei anna passivoida mieltä liikaa.
Tämän bloggaamisen suhteen on ollut aika hiljaista, edelleen voin todeta ettei ole kyse haluttomauudesta, vaan ajan puutteesta. Tuolla on odottamassa pari aloitettua päivitystä, ne tulevat kun kirjoittaja rauhoittuu aloilleen paremmin. Jospa noita työn tekemisen asioitakin saisi selkeytymään nyt syksyllä. Aloitan sen projektin matkaamalla kuntoutumaan viikon kuluttua, siitä sitten myöhemmin enemmän. Odotan kovasti sitä viikkoa, tiedän että edessä on paneutumista omaan itseen ja omien ongelmien kohtaamiseen, eli helpolla ei sielläkään päästetä. Mutta pidän haasteista, ne pitävät elämän uteliaisuuden aktiivisena ja mielen virkeänä. Tähän uskalla liittää netist älainatun kuvan, siinä on hyvä sanoma!
Nyt ystävät, pitänee alkaa rauhoittua iltaan ja huomiseen työpväivään, Viikosta on tulossa mielenkiintoinen mutta rankka, tiedossa projekteilua ja tavallista työtä vuoropäivin. Onneksi aihe molemmissa on minulle tärkeä ja mieleinen, ne pienimmät ja heidän perheensä. Otetaan taas koko viikon aktiivisesti ajatuksiin Vanhemmat Vahvasti Mukaan.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti