AINA AJOITTAIN

huomaan että syksy alkaa ottaa omansa. Kesällä kaupungissa voi vain käväistä, siellä ei olla hetkeäkään kauempaa kuin on absoluuttinen pakko, jos edes sitkään. Peltola huutaa seireenin laila; tule takaisin, tule takaisin. Ja minähän tulen :D Nyt jos kaupingissa käy, koti alkaa jo tuoksua kodilta, ajatuksissa häivähtää hetken pienen pieni myöntyminen citymaailmaan astumisesta.... Vaan ei ihan vielä kuitenkaan, aurinko paistaa ja hellii, on vihdoin ja viimein kesä. 

Kipurintama on ollut turhan aktiivinen viime aikoina. Kesän sairastelun peruina iski massiiviset jumitukset koko selkään ja niskaan ja hartioihin ja ja ja ja .....Pää ei käänny kunnolla vasemmalla vaan koko tätsän pitää kääntyä. Hiukkasen hankalaksi käy näin elämä, etenkin jos pitäisi vaikkapa fillarila ajella. Ei ihan turvallista touhua kun ei takavasemmalle pysty katsomaan.... Näitä jumeja nyt hoidellaan, terapoidaan ahkerasti, eka salikäyntikin jo takana koska liike on lääkettä, sen tiedän. Kun vaan jaksaisi enemmän. Iltatouhuni ovat kyllä näkemisen arvoisia: kaulan ympärillä niskatuki rentouttamassa, selässä sätkättää tens-laite, yölastat kääsiin ja yökisko hampaisiin. Joten ehkäpä se tästä alkaa helpottamaan. Jos viimeistään sitten syyskuussa kun olen kuntoutuksessa...  Jotenkin on vaikea taistella kivun tuomaa alakuloa vastaan. Se tuo väsymystä, väsymys tuo masennusta ja siinähän se kierre onkin valmiina. Onneksi puutarhaterapia auttaa, se auttaa irtautumaan tuosta kaikesta kurjuudesta, sillä aina on toivoa ja aina oniloa elämässä. Vaikka oliskin kipeä, enemmän tai vähemmän.

Kesä saapui viimein tänne Peltolaankin. On ollut mahtavaa saada nauttia lämmöstä ja auringosta. Työ on kyllä  ikävästi häirinnyt tätä nautiskelua mutta silti pieniä ja vään isompiakin hetkiä on voinut olla omassa puutarhassa, milloin aamukahvilla, milloin iltateellä ja myös välillä ihan puutarhan kasvojenkohotus hommissa. On siis ajettu nurtsiakin, nypitty kukkapenkkejä, raivattu kasvimaata.... Etenkin tänään vapaillessa on pitänyt yrittää saada mahdollisimman paljon aikaan. Arvaahan sen mitä siitä on seurauksena, väsyä ja väsyä ja väsyä ja sattu sieltä ja täältä. Mutta mieli on hyvä ja rentoutunut. On tää vaan niin mahdottoman kivaa ja ihanaa :D :D :D 

Kasvihuoneen kesä ei ole ollut ehkä se parhain mahdollinen. Myönnän että kaikki tuli istutettua turhan myöhään,  pitää taas ensi vuonna ryhdistäytyä aikaisemmin eli kasvit uuteen hyvään kasvupohjaan heti kun tänne on muutettu. Enkä ole ihan varma tuliko kasvupohjaan tarpeeksi kanankakkaa, kompostimultaa kyllä.  Tomaatteja alkaa nyt tulla ja kypsyäkin. Voi sitä makua, ei kaupasta saa koskaan sellaisia! Paprikalle kävi huonosti, katkipoikkirikki kuolema. Chiit vasta kukkivat, jokunen alku on olemassa, katsotaan ehtivätkö kypsyä. Kurkut, eipä voi kehua. Muutama kurkku tuli, pari pitkää kasvihuonekurkkua ja muutama sileä avomaankurkku. Siinä se sitten oli. Ensinnäkin ostin, tai pyysin myyjältä, avomaankurkkuja. Taisin valita sen sileän lajikkeen, mutten missään tapauksessa kasvihuonekurkkua koska se ei viime vuonnakaan oikein onnnistunut. Mutta kun ne taimet näyttävät ihan samoilta, en kyllä itse osaa erottaa niitä toisistaan. Pitäisi ehkä kasvattaa taimet itse. Katrsotaan siis mitä kaikkea jaksaa, mikä on elämän tilanne keväällä 2016! Ensi vuonna otan ihan tavallista avomaankurkkua, se onnistuu hienosti kasvihuoneessakin ja syötävää riittää! Ja toivon että saan juuri sitä mitä haluan! Osaisiko joku kertoa miten kurkku onnistuu kasvihuoneessa? :D 

Hyvää yötä ystävät, kohta tulee toinen päivitys, katsotaan josko jo tänään....

<3