KUMMASTI TAAS TULLUT TOOSI PITKÄ TAUKO...

eikä se ole kirjoittamisen halusta kiinni. Päivät ovat vaan hurahtaneet ajatustakin nopeammin. Työ on ottanut veronsa, ei paljoakaan jaksa sen ohella. Työpäivä menee, paremmin ja joskus huonommin, mut sen jälkeen iskee iso uupumus. Sellainen että mökkinaapurit ovat haamuksi nimittäneet jos vastaan ovat sattuneet kun kohti omaa möksää olen raahautunut :) No, siltähän on tuntunutkin... 

Eilen kävin moikkaamassa työterveyääkäriä. Hänelle jo innoissani selietin että alan jo jaksamaan asioita pikkuhiljaa enemmän. Ei vissiin olisi pitänyt, sanat kostaituivat jo iltapäivällä. Toki eiliseen mahtui vielä hammaslääkärikin, ja kauppareissu. Illalla sitten jaksoinkin vain maata puutarhakeinussa. Sama juttu tänään, Hätäapu kissanhiekat hain Herttuattarelle mäen takaisesta lähikaupasta. Sen jälkeen päivä on mennyt pikku sipistellen, kuten aamumarjoja kerätessä ja kasvien siemennystä hillitessä jo kukkineita kasveja siistien. Paitsi akilleijoja! Niiten annan ihan tarkoituksella kylvää siemenensä, rakastan niitä kukkia, alkukesästä on mahtavaa seurata mitä kasvaa ja mihin, Sama koskee digitalista, aitoa alkuperäistä "Vandrande Korpo Digitalista", Kuinka nuo(kin) kukat voivat olla niin kauniita! Suosikkini pionit eivät ikäväkyllä kylväydy itsekseen. Mutta jouluruusuvauvoja on tullut, ekat niistä ehtivät jo kukkiakin.

Pehtoori on jo matkustanut talvikotiinsa. Komentaa minua sieltä syömään ja menemään ajoissa nukkumaan. Pakkasessa on eväsruokia, vapaapäivinä kuulemma pitää tehdä jotain itsekin. Tänään olin kiltti ja tein jo pitkään mielessä ollutta lehtikaalipastaa, on sitten hyvää! Ja helppoa tehdä. Pastaa vaan kiehumaan, sillä aikaa freesataan valkosipulia ja mieluiten tuoretta chiliä. Nyt minulla ei sitä ollut ja käytin thai chilitahnaa, ja puristinpa pätkän inkivääritahnaakin mukaan. Sitten sekaan silputtu lehtikaali, viimeiseksi pannulle fetakuutioita, itse pidän eniten niistä öljyssä olevista, kunhan vain varoo ettei sitä öljyä tule liikaa sekaan. Kun pasta on kypsää ne vaan kaalisilpun sekaan ja ruoka tarjolle vaikkapa niiden omien tomaattien ja kurkkujen kanssa. Sen kummempaa salaattiakaan ei tuoka kaipaa kaverikseen. Resepti toimii myös pinaatti pastalle, tai pinaatti-mangodi. Eikä paljon yksinkertaisempaa voi olla. Fetapalasten öljyn jämät ovat erinomaista salaatin kastiketta, valmiiksi maustettua ja herkullista, ei kannatta heittää pois.

Iloinen asia on, että minulle myönnettiin Kelan tules/kipu vaivaisten yksilöllinen kuntoutus. Ensimmäinen jaksoni on syyskuussa. Menen tähän ihan lähelle, Ruissalon kylpylään. Teen jakson avokuntoutuksena eli käyn nukkumassa yöt kotona. Eipä tarvitse sitten Herttuattarelle hankkia hoitajaa. Odotan kovasti tuota kaikkea. Ja uskon että siitä voi olla hyötyä. Nyt kun on tullut erilaisia uusia oireita, on hyvä ihan rauhassa ja laaja-alaisesti kartoittaa missä mennään ja mitä voisi vielä tehdä ettei toimintakyky heikkenisi. Ei sielläkään kukaan minun puolestani asioita tee, itsestähän se kiinni on. Mutta ideoita otan vastaan avoimin mielin. Infokirjeen mukana tuli nippu kyselyitä. Ei helpoimmasta päästä ;) Ei kun nämä oireet ovat niin outoja ja ihmeellisiä ja vaihtelevia. Mitähän niihin kaikkiin oikein saan laitettua, pitää varmaan laittaa liitteita liitteiden perään :) Voi niitä raukkoja jotka vastauksiini tutustuvat.... Perästä kuuluu!

Mitä sitten kuuluu Hänen Kuninkaalliselle korkeuedelleen Leskikuningatar Herttuattarelle? Elää onnellisen vanhan kissan elämää Peltolan paratiisissa. Vanhuus selkeästi vaivaa jo vähän. Takajalat heittää helposti. Päivät ja yöt kuluvat enimmäkseen nukkuen. Mutta jos Katti kaupungissa on umpikuuro, täällä korvat ulkona liikkuu selkeästi äänen suuntaan. Eli umpikuurous on ilmeisesti valkoivaa! Sattuman kautta, kattilan portti oli jäänyt auki, on löytynyt uskallus antaa vanhuksen kulkea itsekseen pihalla. Toki täytyy olla itse vahtimassa vieressä. Mutta selvästi tämä vanhus nauttii siitä, tekee pienen lenkin, palaa sisälle nukkumaan. Hetken päästä sama homma uudelleen. Muutaman kerran on päässyt karkaamaan, takaisin on tullut itsekseen. Pehtoori väittää ettei lähde kauas mutten uskalla silti jättää vahtimatta, täällä ei kissat saisi kulkea vapaana. Kun Pehtoori lähti, alkoi Herttuatarellakin ankeammat ajat. Joutuu taas olemaan yksikseen paljon, Ja siitäpä on seurauksena taas alkanut vaativaiset naukunat... 

Nyt yritän taas olla ahkerampi kirjoittaja. Katsotaan miten käy. Jos edes jotain pientä saisi aikaan useammin. Täytyy vaan uskoa että jaksaa ja ehtii, kaikkihan on ihan itsestä kiinni, ja asenteesta. Ehkä. Jos roikun netissä ihan muuten vaan, voin sen tilalle valita vaikka kirjoittamisen. Silloin valitsee aktiivisuuden ja oman terapiansa, sitähän tämä kirjoittaminen paljolti on... Mutta nyt hyvää yötä blogiystävät. Toivottavasti unemme on rauhallista ja lepoa tuovaa.