EI KAUHEASTI NÄMÄ SÄÄT HELLI...
mutta ei sentään tule rakeita eikä ole pakkasen puolella eli ei valittamista. Tosin näin siirtolapuutarhurin näkökulmasta hiukka vähempikin sade riittäisi, nyt on oikeat kotiloiden markkinat, kosteassa säässä niitä löytyy kymmenittäin pienellä vaivalla. Espanjan siruetanat lähestyvät, nyt jo parin tontin päästä yksittäisiä havaintoja.... Tarkkana siis pitää olla. Lämpöä kaipaisin, Hetki sitten nautiskellessani iltateestä ja iltateemaisemasta puutarhakeinussa, muistelin viime kesän lämpöä. Kuinka monena iltana saattoikaan istua myöhään iltaan ulkona ihan kesähepenissä ja vain nauttia. Eipä ole sellaisia iltoja juurikaan tänä vuonna ollut, toivottavasti on tulossa :)
Ensimmäisistä kolmesta työillasta on sairausloman jälkeen selvitty. Välillä iski epätoivo, ei vaan olisi jaksanut, tuntui lähes mahdottomalta vaikkapa jaksaa kävellä osaston toiseen päähän, jalat ei vaan olisi jaksaneet. Mutta selvisin, en ehkä voittajana, mutta selvisin. Ensimmäinen vapaapäivä meni horroksessa epätoivon välillä hiipiessä mieleen, tätäkö tämä tulee olemaan, kuinka kauan... Tämä toinen vapaa oli sentään hiukkasen reippaampi, edes päikkäreitä ei ole tullut otettua ;) Aika näyttää miten jatkossa. Huomenna taas sinne sorvin äärelle, löytyisipä ne voimat pian, tämä alkaa käydä mielen päälle.
Työhön paluu näkyy ja tuntuu myös tuossa kipukädessä. Turvottaa, kihisee ja kuhisee ne pienet hermonsyöjä hiiret siellä käden sisällä. Kylmyys on taas asetunut paikalleen, lisä- ärsykkeenä. Olikin todella kummallista miten tuo sairastuminen ja kuumeilu vaikutti positiivisesti käden kipuihin. Olisiko kerrankin ollut tarpeeksi sisäsitä lämpöä? Mukava tunne joka tapauksessa, vähensi muutenkin kurjan olon kurjuutta :) On tuo CRPS kummallinen ilmenemismuodoissaan ja -tavoissaan. Normaalistihan joku tauti, vaikkapa ihan flunssa, aikaansaa aikamoiset kivut, nyt kun tuollainen vähän "isompi" tauti, vaikutukset pikemminkin positiivisia. Silti olen mieluummin terve ja vähään kipeämpi kuin sairas ja vähän terveempi :)
Puutarhassa on tapahtunut pieniä uudistuksia. Kissaportit, tai oikeastaan vaan sisäoven portti on päässyt uusiokäyttöön ja sopii uudelle paikalleen erinomaisesti. Pikkuisen rytmiä ja rajaa kukkapenkkiin, eikä taatusti löydy keneltäkään muulta toista samanmoista. Pieniä kivipolkuja on uudistettu ja paranneltu by Pehtoori, kyllä nyt kelpaa Herttuattaren tassutella juomaan lintujen ja sammakoiden altaasta, niinkuin myös muiden halukkaiden oikaista vaikkapa täyttämään tuota kyseistä allasta palvellakseen Herttuatarta... Katsotaan koska saan kuvia näistä uudistuksista. Ideoita olisi niin paljon päässä, kun vaan jaksaisi ja ehtisi niitä toteuttaa.
Herttuattaren ulkoiluttamisessa on astuttu uudelle uralle. Vanha Lady ulkoilee nykyisin vapaana valvotusti. Palvelijat seuraavat silmä tarkkana Hänen Korkea-arvoisuutensa askelia. Eivät ole katin lenkit pitkiä, välillä toki takapihalle asti, useimmiten riittää pieni kierros etupihalla. Ja auta armiasta jos esihistoriallinen ihme ja uhka jota siiliksi kutsutaan ilmestyy Herttuattaren reviirille, silloin on pikaisesti poistutava takavasemmalle eli turvallisesti sisätiloihin. Onhan Hänen Maijasteettinsa ottanut arvolleen sopivia vapauksia valitessaan ulkoilureittejä. Naapurin papan talon alunen kiinnostaa kovin ja joskus pitää laajentaa reviiriä enemmänkin. Ihmeen kummasti vaan tuo todellinen katti pysyy aisoissa, ehkäpä ikä painaa jo Herttuatarta, ei enää niin jaksa hänkään...
Ensimmäisistä kolmesta työillasta on sairausloman jälkeen selvitty. Välillä iski epätoivo, ei vaan olisi jaksanut, tuntui lähes mahdottomalta vaikkapa jaksaa kävellä osaston toiseen päähän, jalat ei vaan olisi jaksaneet. Mutta selvisin, en ehkä voittajana, mutta selvisin. Ensimmäinen vapaapäivä meni horroksessa epätoivon välillä hiipiessä mieleen, tätäkö tämä tulee olemaan, kuinka kauan... Tämä toinen vapaa oli sentään hiukkasen reippaampi, edes päikkäreitä ei ole tullut otettua ;) Aika näyttää miten jatkossa. Huomenna taas sinne sorvin äärelle, löytyisipä ne voimat pian, tämä alkaa käydä mielen päälle.
Työhön paluu näkyy ja tuntuu myös tuossa kipukädessä. Turvottaa, kihisee ja kuhisee ne pienet hermonsyöjä hiiret siellä käden sisällä. Kylmyys on taas asetunut paikalleen, lisä- ärsykkeenä. Olikin todella kummallista miten tuo sairastuminen ja kuumeilu vaikutti positiivisesti käden kipuihin. Olisiko kerrankin ollut tarpeeksi sisäsitä lämpöä? Mukava tunne joka tapauksessa, vähensi muutenkin kurjan olon kurjuutta :) On tuo CRPS kummallinen ilmenemismuodoissaan ja -tavoissaan. Normaalistihan joku tauti, vaikkapa ihan flunssa, aikaansaa aikamoiset kivut, nyt kun tuollainen vähän "isompi" tauti, vaikutukset pikemminkin positiivisia. Silti olen mieluummin terve ja vähään kipeämpi kuin sairas ja vähän terveempi :)
Puutarhassa on tapahtunut pieniä uudistuksia. Kissaportit, tai oikeastaan vaan sisäoven portti on päässyt uusiokäyttöön ja sopii uudelle paikalleen erinomaisesti. Pikkuisen rytmiä ja rajaa kukkapenkkiin, eikä taatusti löydy keneltäkään muulta toista samanmoista. Pieniä kivipolkuja on uudistettu ja paranneltu by Pehtoori, kyllä nyt kelpaa Herttuattaren tassutella juomaan lintujen ja sammakoiden altaasta, niinkuin myös muiden halukkaiden oikaista vaikkapa täyttämään tuota kyseistä allasta palvellakseen Herttuatarta... Katsotaan koska saan kuvia näistä uudistuksista. Ideoita olisi niin paljon päässä, kun vaan jaksaisi ja ehtisi niitä toteuttaa.
Herttuattaren ulkoiluttamisessa on astuttu uudelle uralle. Vanha Lady ulkoilee nykyisin vapaana valvotusti. Palvelijat seuraavat silmä tarkkana Hänen Korkea-arvoisuutensa askelia. Eivät ole katin lenkit pitkiä, välillä toki takapihalle asti, useimmiten riittää pieni kierros etupihalla. Ja auta armiasta jos esihistoriallinen ihme ja uhka jota siiliksi kutsutaan ilmestyy Herttuattaren reviirille, silloin on pikaisesti poistutava takavasemmalle eli turvallisesti sisätiloihin. Onhan Hänen Maijasteettinsa ottanut arvolleen sopivia vapauksia valitessaan ulkoilureittejä. Naapurin papan talon alunen kiinnostaa kovin ja joskus pitää laajentaa reviiriä enemmänkin. Ihmeen kummasti vaan tuo todellinen katti pysyy aisoissa, ehkäpä ikä painaa jo Herttuatarta, ei enää niin jaksa hänkään...
Ikä painaa ja uni kutsuu tätä bloggaajaakin. Voimia pitää mennä keräämään että jaksaa huomenna. Ja ylihuomenna. Ja juhlia pienen pojan kastejuhlaa sunnuntaina. Siispä toivotan teille ystävät rauhallista ja kivutonta yötä, ja oikein mukavia ja hyväntahtoisia unia.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti