NO NIIN, SIINÄ NE HYVÄT AIKOMUKSET VALUI HIEKKAAN... 

mutta nyt täällä taas ollaan. Olen mielessäni yrittänyt anlysoida itseäni, miksi tämä kirjoittaminen ei vain suju. Vaikea on sanoa, sen tiedän, joku on blokeerannut ja torpannut minulta kirjoitamisen, tämän ennen niiin  hyvää tehneen puuhastelun. 

Syitä on monia, varmaankin. Laiskuus, kyllä. Kuuuma kesä, kyllä. Koira aktiviteetit, kyllä. Tärkeimpänä ehkä mieltä pitkään painaneet ahdistavat ajatukset ja tapahtumat. Niitä ei vielä niitä toistaiseksi pysty laittamaan paperille, ei edes vaikka tietäisin kirjoittamisen olevan tie paranemiseen ja vapautumiseen. 

Nyt vietämme koiruuksien kanssa sateista lauantai-iltaa kaupunkikodissa. Ihan mukavaa olla täällä 😌 Tälläisenä iltana, eikä pariin viikkoon muuutenkaan, minulla ei ole urheiluhenkeä olla möksällä, vaikka se muuten on ollut tärkeä paikka koko kesän. Vietettiin siellä jokseenkin tarkkaan neljä kuukautta, taitaa olla ennätys 👍 Tämän tyttötrion ajoi kaupunkiin alkaneen syksyn koleus. Oma vasen puoleni ei pitänyt kosteasta kylmyydestä, alkoi tasainen kipua sykkivä jumitus. Tosin ei se täällä kaupungissa ole juurikaan helpottanut, jospa jossain vaiheessa kuitenkin! Koiruudet ovat selkeästi kesäkoiria. Etenkin pienempi, Szotyi, alkoi palella.Kyllä se Nakkeroinenkin, sillä vaan on nuoruuden lämpöä ja energiaa, silloin ei vilukaan iske niin helposti. Eivät viihtyneet pihalla ellei aurinko paistanut, mutta eivät viihtneet sisälläkään jos minä olin ulkona 😉 Siinä vaiheessa karavaani päätti suunnata kaupungin mukavuuksien äärelle. Ja pukea fleeset niskaan ulkoillessa.

Kuvia kesästä tulee pikkuhiljaa, ainakin koirista ja iltateemaisemista, aamukahvimaisemakin tuli jokusen kerran kuvattua. Ja meidän lenkkeilymaisemia. Siinä se kesä tuleeekin tiivistettynä, poimittuna parhaat palat esille. Siitä mitä noissa väleissä on, en välttämättä halua puhua, tavallaan suojellakseni itseäni koska ajatukset ovat vielä kovin keskeneräisiä tai niistä puhuminen herättää liian suuren henkisen paineen ja pahan mielen. Minun elämässäni tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvat vaikeita juttuja, seesteiset hetket kuuluvat vähemmistöön. Sellaisetkin olisivat aika mukavia... Ehkä niidenkin aika vielä tulee 😁 Tai oikeastaan nytkin on ihan seesteistä, kunhan vaan sen huomaan!

Olen hurahtanut, ehkä pienestä pakostakin, koirien kouluttamiseen. Tämä nakki-kaksikko on haastava ja kovaääninen, itsepäinen ja fiksu. Ja niin rakas, että välillä sielu pakahtuu kun näkee niiden pyyteettömän rakkauden. Elämä olisi vain helpompaa, jos nuo perusopit olisi hallussa. Remmiräyhärit, reviirin puolustajat, kuten myös nöyrän palvelijansa puolustajat... Palvelija taitaa puolestaan olla näiden räyhäreiden puolustaja. Niinpä joudumme aika usein haastaviin tilanteisiin, palvelijalla saattaa palaa pinna ja ääni kohota korkeuksiin. Näillä koirillla on menneisyys joka on minulle osittain vieras, silti se vaikuttaa kaikkeen arkeemme ja yritän tehdä parhaani, että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Ja että muut eivät meidän uhostamme häiriintyisi.

Nuorempi stressaa ja säikkyy ääniä, kaupungin vilskettäja vähän kaikkea muutakin. Ollaan menty pitkä askel eteenpäin toki, tekemist äriittää edelleen. Etenkin miehet ovat pelottavia, kestää ennenkuin niihin voi suhtautua tyynesti. Nuoren uhon, uteliaisuuden  ja energian takana on pelokas koira. Taitaa vaatia pitkän tien ennekuin ollaan iloisessa itseensä luottavassa koirassa. Uskon positiiviseen vahvaistamiseen koiran kouluttamisessa. Siinä vaaditaan kouluttajalta pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Pelokasta koiraa kun ei saisi pelolla kasvattaa, sillä ei ei tee muuta kuin hallaa. Kesä meni miten meni, ei kovin hyvin. Nyt panostamme asiaan. Olemme innostuneet tokoagista, tottelevaisuutta ja hukkasen temppuja. Tosin nyt kaupungissa tuo temppujen treenaaminen on hiukkasen jäänyt paitsioon. Nakki selkeasti hyötyy kouluttamisesta, ja varmaan myös "omasta" ajasta. Mehän olemme lähes aina liikenteessä koko poppoo. 

Entä tämä toinen, pikku-Toti, Szotyi the Queen, Suttura. Rakkaalla lapselle on monta nimeä. Szotyi on kuninkaallinen kuonon kärjestä hännän päähän asti. Mielipiteet lausutaan ääneen, useimmiten pontevasti. Harmaus leviää jo kuonosta pitkin kehoa, tämä reilun kolmen kilon patukka ei oli ihan nuori enää... 💙 Szotyi oppii mitä tahansa, nopeasti, kunhan vain haluaa. Se, haluaako, onkin siten toinen juttu. Szotyin kanssa emme olie olleet millään kurssilla, hän saa samat harjoitukset kuin Nakki. Osaakin samat jutut, jos vain huvittaa. Hyvä esimerkki on lenkille lähteminen. Pyydän koirat istumaan hihnojen ja takkien laiton ajaksi. Toti osasi heti niin kauan kunnes ilma kylmeni ja otettiin vaattteet esiin. Nyt on istumisesta melko turha edes unelmoida, toinen karkaa ja kaivautuuu entistä syvemmmälle peittojen alle tai heittäytyy maahan... Palvelija ei kyllä luovuta, yritetään edes, ollaan jääräpäitä molemmat! 😁

Koiratouhut, Turun tyttöjen talo ja doula-hommat täyttävät päivät. Kaikki tämä on mukavaa, sitä omaa aikaa ja vuomavaroja lisäävää. Sitä elämän seesteisyyttä. Näin kun ajattelee, on sitä elämässäni kuitenkin aika paljonkin: Tosin ihan varma en ole siitä, onko tuo koirakaksikko kovin seesteinen, ellei se nuku 😂 

Ihanaa alkanutta syksyä meille kaikille. Nautitaan hienoista ulkoilukeleistä. Imetään voimaa ruskan väreistä ja syyspäivien kuulaudesta. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä...

                                       💖