KORVAMADOT OVAT SAAPUNEET

varma merkki väsymyksestä tai stressistä on tämä ajoittainen korvamatojen saapuminen ilokseni. Mikä tahansa sävelmä saata pulpahtaa esille ja jäädä päähän soimaan, mato voi vaihtua monta kertaa peräkkäin muta eroon siitä ei pääse.... Ei edes silloin kun pitää keskittyä vallan muuhun, se mato vain kiusaa ja kiusaa ihan tahallaan ja iskee heti kun ajatuksiin tulee peinenpieni rako :(  En yhtään tykkää noista madoista, etenkin kun tiedän mikä niille altistaa. Haluaisiko joku ottaa matoni, lahjoittaisin ne ihan ilman eestä :)  

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-lehtokurppa-feat-karpanen/

Elämä on loksahtanut yhden askeleen eteenpäin. Toivottavasti parempaan suuntaan, en vielä tiedä. Viime viikolla oli isojen päätösten aika, elämä lähti soljumaan uudella tavalla muttei niin kuin olin suunnitellut. Asiat ovat kovin kiemuraisia, joskus tuntuu etteivät viranomaisetkaan osaa kunnolla omia erityisalojaan. Mutta oli miten oli, yksi asia johtaa toiseen ja uskotaan että se liitto helpottaa arkeani jossain vaiheessa. Osa-aikaista työkyvyttömyyseläkettä ei tule, asia osoittautui liian monimutkaiseksi ja minulle kannattamattomaksi pidemmän päälle. Tulevaa taloudellista tilannetta, myös joskus tuelvana eläkeläisenä, parantaa enemmän se, että tiputan jonkun prosentin työajasta pois, mikä se prosentti on, en vielä tiedä. Katsotaan sitten miten jaksan, miten käsi voi....

Päätöksen teko ei ollut helppo, kiemurtelin yökaudet sen kimpussa (osittain siksi on ollut blogihiljaisuus...), punniten ja fundeeraten vaihtoehtoja. stressipisteet ovat olleet korkealla, ja uni hakusessa. Helpotti kerran kun taas juttelin asiasta luottoystävän kanssa ja siinä jutellessamme kaikki oli kuin olikin klaarina mielessäni :) SItten kaikki olikin vain hienosääätöä, toki asia piti tarjoilla myös hoitavalla taholle ja esimiehille... Uskon kuitenkin että asia ymmärrettiin, uskon saavani tukea jatkossakin. Tuollaisten päätösten tekemisessä kaipaa henkistä apua, ei sitä että ratkaisut sanellaan minulle, vaan niin että kaikia vaihtoehtoja punnitaan yhdessä kanssani. Kuitenkin ratkaisu on hyvin yksinäinen, vain minä itse voin lopultakin tietää mihin olen valmis, toivottavasti tarpeeksi kuunneltuani etenkin sitoutumatonta tahoa eli asian ammattilaisia. Syksy näyttää miten menee, sitä odotellessa ja ennen kaikkea  kesästä nauttien :)

Kesän ensimmäinen iltateetaivas :)

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/sitruunavastarakki

Liekö ollut stressin laukeaminen vai ihan vaan pelkkä proosallinen viruspöpö, tai molemmat yhdistetynä väsymykseen ja työkiireisiin, joiden avulla tauti sai minusta ylivallan. Ehdinkin jo elvistellä mielessäni etten ole näitä kevään tauteja saanut, ei varmaan olisi pitänyt.... Nyt on veto poissa, yskää ja räkää riittää. Ei oo kivaa ei :(  SIlti me Hänen Korkea-arvoisuutensa Leskikuningatar Herttuattaren kanssa muutimme tänne Peltolan kesäparatiisiin lopullisesti eilen. Pari päivää palveluskunta raahasi kaikkea tarvittavaa, tai tarpeetonta, nyt on tupa kasseja pullollaan koska täällä on laiskaa porukkaa palvelukuntana. Toki nuo kattiasiat laitettiin kuntoon heti ensimmäiseksi että Hänen Korkeudellaan olisi asiat hyvin, palveluskunta tulkoon toimeen miten tulee. Tässä ihanassa auringonpaisteessa on mukavaa istua kirjoittamassa, lämpimästi pukeutunena toki. Silti palveluskunta on tänäänkin ahkeroimnut, Puutarhaa varten on haettu multaa pussikaupalla. Kun vielä siellä puutarhassa jaksaisi tehdä jotaitain... Vaan vaikkei jaksaisikaan touhuta, on täällä paljon mukavampaa toipua kuin kaupungissa :) Ei voi edes luetella tehtyjä ja tekemättömiä töitä; tehtyjä ei ole, tekemättömiä on liikaa.... Mutta pikkuhilja, pikkuhiljaa eteenpäin :)

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/punavarpunen

Seuraan facebookissa paria komea luontoryhmää. Ne ovat täynnä mahtavia luontokuvia, toinen esittelee kaikkea luonnosta yleensä, toinen vain lintuja ja kolmannessa saa esittää luontoon liittyviä kysymyksiä. Pienen ajan sisällä olen oppinut paljon, nähnyt mahtavia kuvia maamme lumoavasta luonnosta. Enpä ole ennen kuullut esim. sitruunavästäräkistä ja punavarpusesta, saatikka sitten niitä nähnyt.  Nytkin tässä istuessan iihmettelen mitä tuo tinttinen sanoo, onko tuo varoitusääni pelottavasta ihmisestä hänen reviirillään, onko täällä pesä jota täytyy suojella, mutta tämä luupää ei älyä lähteä pois :) Nyt taidan saada apukäsiä tänne kohta, pionit kasvavat vauhdilla ja kaipaavat tukemista kipeästi kun aika söi ja raiskasi vanhan tuen. Jostain ne puutarhatouhut on alettava, miksei siis  siitä? Paitsi ettei minun tänään pitänyt tehdä mitään....

Lehtihommat vielä haittaavat bloggaamista, muuten taitaa elämä asettua uomilleen. Pari viikkoa niin kehti on poissa käsistäni, sitten elämään ei mahdu kuin Peltolan puutarha, kiireinen työnteko, kirjoittelu huvikseen, lapsenvahteilu herra Vauhtihirmun kera ja joku pieni kesäkiva kera Pehtoorin, eiköhän sinä kesää riitä ja se lomakin tulee tuossa tuokiossa. Voikaa hyvin blogiystävät, aurnko paista ja elämä voittaa aina, nyttenkin :) 

 <3

                                                                                                                                                                                                                                                        

KUMMALLISTA KUMMALLISTA

on tämä elo ja olo. Päivät vaan karkavat käsistä, halusi tai ei. Kohta on toukokuu puolessa välissä ja tuntuu ettei mitään ole saanu aikaan, tässäkään kuussa. Täytyy myöntää että täämän kevään ikävät tapahtumat ovat kuormittaneet enemmän kuin olen tajunnutkaan, tai ehkä enemmän kuin olen myöntänytkään. Eivät ne asiat ole miksikäään muuttuneet, ainoa on että niihin on tullut etäisyyttä sen verran että sielun tuska ei ole yhtä akuutti ja vahva ja pääsen hiukkasen helpommalta. Se tuska on edelleen olemassa ja ahkerasti pulpahtelee esille, iltaisin usein töiden jälkeen kostuvat silmät jo matkalla ja odotan oman kodin rauhaa ja turvallisuutta....

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-taivaanvuohi/

Rakas kummityttöni ihmetteli vähän aikaa sitten ettenkö viihdy kotona. Olin postaillut faceen kuinka kaipaan Peltolaan.  Ja sitähän teen, koko ajan, polte päästä muuttamaan lisääntyy päivä päivältä. Kaipaan luontoa siellä, iltoja ja aamuja puutarhassa. Pähkinöitä kerjääviä tinttejä, siilin tuhinaa jos se nyt vielä siellä halluaa kuljeskella. Kaipaan kesän tuoksua, lintujen laulua, elämistä maan tasalla, portaalla istuskelua ja vain puutarhan katselemista. Peltola on toinen kotini, minulla on suuri rikkaus omistaa kaksi kotia (henkinen rikkaus, ei rahallinen todellakaan ;)  kesäkoti ja talvikoti. Molemmat kuuluvat elämääni kiinteästi. Nautin yhtälailla talvikodin elämästä. Mukavuuksista, kuumasta suihkusta. Ruuanlaiton helppoudesta, lähikaupoista.... Asumisen kaikenlaisesta helppoudesta, se kuuluu talveen, kesällä voi elää toisin. Kotisohva, tietokone, telkkari, kirjat, tasalämmin koti, vesivessa; ne tuntuvat autuudelta taas kesän jälkeen, kun on elänyt yksinkertaista mökkielämää. Viihdyn siis molemmissa kodeissani yhtä lailla.  Nyt vaan kesäkodin kutsu on vahva, päivä on pidentynyt ja luonto herännyt talviunestaan. 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-kahden-kaakkurin-duetto taustakuorolla/

Tämän viikon olen kesälomaillut. Tarkoitus oli keskittyä puutarhaan ja Neonataalihoitaja-lehden tekemiseen. Puutarha on sentään saanut paremmin huomiota kuin lehti, häpeän siis tunnustaa.... Säät eivät oikein ole suosineet mullassa möyrimistä, sadetta ja tuulta on riittänyt. Jotain sentään sielläkin on tehty, etupiha on, tai siis ainakin oli, jonkinmoisessa kuosissa tähän päivään asti. Tänään vaihtelevassa vesisateessa sain päähäni iskeä lapion kurjenmiekkapenkkiin, rohkeana tarkoituksena saada juurakoille tilaa kasvaa. Jos mitä projektista opin, on se että työt on tehtävä ajallaan eikä sitten kun tilanne on epätoivoinen :) Olin varmaan näky, raparistona, yltäpäältä kurassa ja märkänä, riehumassa talikon kanssa. No, saatiinhan se penkki raivattua, hyvällä parityöskentelyllä. Istusvaiheessa loppui usko onnistumiseen ja oli pakko lopettaa taistelu ilmojen haltijaa vastaan. Nyt juurakot odottavat sunnuntaita, katsotaan kuinka paljon  sataa silloin ja kuinka paljon juurakoita jää yli :) 

Puutarha vois täyttää ajatukseni kokonaan jos vain antaisin. Ikävä kyllä se ei ole mahdollista vielä. Kipu- ja työrintamalla on paljon kaikkea menissa, mm. asioiden loppuun saattamista. Päätösten tekoa tavallaan pienen (tai isommankin) paineen alla, ainakin tunnetasolla altavastaajan roolissa. Onneksi tiedän että saan tukea ja apua, silti asiat pelottavat, tämä on askel kohti tuntematonta... Kipua hoidetaan, mieltä siinä samalla. Se on hyvä yhdistelmä. Hakemuksia laitettu vähän sinne ja tänne, jospa joku tärppäisi ja pääsisin pohtimaan syntyjä syviä kipukollegoiden kera. Tässä täytyykin hehkuttaa kuinka hyvä kokemus tuli, kun olin Kelassa asioita hoitamassa. Minua auttoi keski-ikäinen rouva joka oli sympaattinen ja empaattinen ja kuunteli tarkkaan, antaen minun kertomaani liittyen hyviä yksilöllisiä neuvoja. Tunnistin hänet samaiseksi rouvaksi jonka kanssa olin asioinut äitini asioissa kolmisen vuotta sitten, kun kerroin sen ja kiitin ystävällisyydestä ja aitoudesta oli hän ilosta liikuttunut, hyvää palautetta ei hänen tehtävässään juurikaan saa. Kunpa aina muistaisi sen hyvän palautteen antaa jos siihen on aihetta, se oli osa hyvän levittämisen vallankumousta. Tähdätään siihen kaikki, jaetaan hyvää jos se on aiheellista.

Hyvää yötä blogiystävät, mukavaa kun haluatte olla seurassani, kauniita unia meille kaikille, kivuttomasti, ilman painajaisia!

<3

OIKEIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE

ÄITIYDESTÄ HAAVEILEVILLE, ÄIDEIKSI TULEVILLE, MUMMOILLE(MUMMEILLE, MAMMOILLE, MUMMUILLE...) OIKEILLE JA VARASELLAISILLE, ÄITEJÄ JA ÄITIYTTÄ TUKEVILLE...

JOKOHAN NYT, TÄLLÄ KERTAA.....

saisin blogin paitsi valmiiksi, myös julkaistua ;)  Oli kyllä aika turhauttavaa huomata kaiken totaalinen katoaminen. Saattaa olla että jokunen, ei ihan niin jukaisukepoinen, sanakin siinä pääsi ilmoille. Mutta mitäpä noita menneitä muistemaan liikaa. Joku tarkoitus lienee senkin blogitekstin katoamisella, ei siinä mitään erityisen tunteita herättävää ollut, mutta ehkä onkin tarkoitus minun itseni kannalta miettiä asioita vielä kerran, ehkä taas uudesta vinkkelistä. Suurin virhe tuossakin oli varmaan etten varmistanut varmistusta, niinkuin aina ennen vastaavissa tilanteissa olen tehnyt... 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-punarinnalla-on-kevatillan-kaunein-liverrys/

Olen saanut viettää vkl maalla (Turun kaupungissa silti, pienemmän kaupungin etuja), ihanissa maisemissa Kakskerran saarella ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Kakskerta) 
Sinapin leirikeskuksessa (http://leirikeskus.turunseurakunnat.fi/portal/fi/sinappi. Kevät puski viikonlopun aikana eteenpäin oikein tohinalla. Oli hauska seurata kuinka koivujen hento vihreys vain lisääntyi ja lisääntyi päivän aikana. Lauantain vesisade teki tehtävänsä, hiirenkorvat kasvoivat kohisten muutaman tunnin aikana. Onneksi sääennusteet eivät oikein pitäneet paikkaansa, aurinkoa riitti ja liki ulkoilma-myrkytyksen partaalla taisi tulla olleeksi :) Olipahan hyvää harjoitusta Peltolaa varten, kunhan siellä pääsen puuhastelun alkuun ei ulkoilmassa oleilulle tule loppua ennen syksyä, etenkään sitten kun sinne pääsee oikein muuttamaan. Kontrasti Kakskerran luonnon ja kaupunkiin tulemisen välillä oli suuri, tiedän kyllä mikä minulle mieluisampaa vaikka myönnän ihan kaupunkilainen olevanikin ja rakastavani elämän mukavuuksia. Elämä on täynnä ristiriitoja ja valintoja :) 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-peippo/

Kukkia riitti pientareille ja metsään. Oli uskomatonta nähdä valkovuokkojen paljous, tuntuu kuin vuosiin en niitä olisi näin paljon nähnyt kuin tällä retkellä. Niitä loisti tähtien lailla kaikkialla, aivan mahtavaa, Minusta kevään kukissa on jotain taianomaista, ne ovat vahva merkki elämästä kylmän ja epämukavan talven jälkeen. Opinpa uuden kasvinkin, mukulaleinikki (http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/mukulaleinikki) oli tehnyt rehevän kasvuston Sinapin pihalle, matto keltaisia aurinkoja ilahdutti silmää ja sai aikaan pientä tuskaakin, kesti nimittäin jonninverran aikaa ennen lajitunnistuksen onnistumista. Joskus jääräpäisyydestä on hyötyä, lopulta tajusin että kannattaa "kilauttaa kaverille". Kännykän viestitoiminnot pelasivat vaikka oman nettiyhteyteni toimivuus olikin onneton. On kivaa kun ystävistä löytyy monenmoisia tietäjiä, jo ihan ammatienkin perusteella, kiitos vaan kummitytölle :D Vesilintuja ei näkynyt, harmi kyllä, muutama naurulokki vain päivysti rannassa. Pienempiä laulajia kuului metsässä olevan, ainakin peipon ja tintin laulua kuului. 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-laulurastas-tekee-toistelusta-taidetta/

Miten sitten elämän muut asiat? Viimeisen postaukseni jälkeen, siis sen onnnistuneen, on ainakin muutamat asiat astuneet isoja askelia eteenpäin. Pieniä helpotuksen huokauksia voi päästää, ei vielä sellaisia syvä ison huolen tyhjentäjiä, mutta tämäkin on iso juttu. Kroonisesti kipuilevana(kin) on tärkeää kokea saavansa ymmärrystä ja tukea terveydenhuollon ammattilaisilta. Toki myös muilta, mutta ellei terveydenhuollossa oteta tosissaan joutuu aikalailla eksyksiin. Tunne olevansa hyvissä käsissä olemisesta on käsittämätön etuoikeus. Olen muutenkin etuoikeutettu, niiinkuin monesti jo olen todennut, minulla on terapiani, minulla on tuttuja lääkäreitä joihin luotan ja jotka kuuntelevat minua. Osittain käytän ykstyispuolta kylläkin, se on mahdollista vielä tässä elämän vaiheessa, katsotaan mitä tapahtuu kun jään eläkkeelle joskus. Taidan viettää aika paljon aikaa työterveydessä ja viedä sieltä resursseja, ei kuulemma haittaa :) Ilman työterveyttä mikään asioitani olisi notkahtanut eteenpäin eli kiitos kuuluu sinne, ehdottomasti. 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-tiltaltti/

Vaikka asiat etenevät, ei tämä helppoa ole. Kuinka voinkaan olla tällainen jästipää, luupäinen kuin mäyräkoira ikään. Ja mäyräkoiranhan haluaisin saadakin :) Polven kivut eivät ole vieläkään laantuneet, ehkä hiukkasen helpottaa tai sitten vain säännöllinen burana-panaadoli kahvipulla helppaa hetkeksi... Tiedän etten saisi "juosta" bussipysäkille, en vaan joskus voi mitään kun askelet ihan itsestään muuttuvat ns juoksuksi (kun pitää ehtiä juuri johonkin tiettyyn bussiin), oikeata sellasitahan se ei todellakaan ole. Seuraukset liiasta kiirehtimisestä eivät ole miellyttäviä, tyhmästä päästä jne. Sormet ovat koko ajan turvokkeiset kuin vedessä paisuneet prinssinnakit. Kädelle olisi ihan tarpeeksi selvitä toimintaterapian haasteista ja työnteosta mutta kun ei se elämä vain sitä ole. Käden kannalta haastavinta on tuo työnteko, olen vaan siitäkin päättänyt selvitä, maksan sen selviämisen sillä etten oikein jaksa mitään kotioloissa. Kuitenkin on vaikea antaa periksi, pikkuhiljaa sitä olen tekemässä. En millään tunnu oppivan miten olla itselleen armollinen, en millään. Toisikohan vanheneminen viisautta tähän, se jää nähtäväksi.

..
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-kaulushaikara/

Nyt kiitän teitä seurasta rakkaat lukijani. Toistaiseksi blogi on tallentunut, pidetään peukut pystyssä että kuvatkin mahtuvat mukaan. Alkava viikko tarkoittaa työntekoa ja oheisharratuksia eli noita terapioita, vähän kokoustamista tai työnohjausta, mitä se nyt sitten onkaan, yksi päivä ihan itselle, salitreeniä ja hierontaa. Seuraava viikko pyhitetään Peltolalle ja hiukkasen lehtihommille. Tästä kaikesta on kevät tehty, eli se on hyvä sellainen jos ei sitä kurjuutta tule jostain lisäksi. Uskotaan että nyt mennään eteenpäin hyvisä fiiliksissä! Mukavaa kevään etenemistä meille kaikille, nautitaan siitä täysin rinnoin. Kesä lähenee....

<3