JOKOHAN NYT, TÄLLÄ KERTAA.....

saisin blogin paitsi valmiiksi, myös julkaistua ;)  Oli kyllä aika turhauttavaa huomata kaiken totaalinen katoaminen. Saattaa olla että jokunen, ei ihan niin jukaisukepoinen, sanakin siinä pääsi ilmoille. Mutta mitäpä noita menneitä muistemaan liikaa. Joku tarkoitus lienee senkin blogitekstin katoamisella, ei siinä mitään erityisen tunteita herättävää ollut, mutta ehkä onkin tarkoitus minun itseni kannalta miettiä asioita vielä kerran, ehkä taas uudesta vinkkelistä. Suurin virhe tuossakin oli varmaan etten varmistanut varmistusta, niinkuin aina ennen vastaavissa tilanteissa olen tehnyt... 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-punarinnalla-on-kevatillan-kaunein-liverrys/

Olen saanut viettää vkl maalla (Turun kaupungissa silti, pienemmän kaupungin etuja), ihanissa maisemissa Kakskerran saarella ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Kakskerta) 
Sinapin leirikeskuksessa (http://leirikeskus.turunseurakunnat.fi/portal/fi/sinappi. Kevät puski viikonlopun aikana eteenpäin oikein tohinalla. Oli hauska seurata kuinka koivujen hento vihreys vain lisääntyi ja lisääntyi päivän aikana. Lauantain vesisade teki tehtävänsä, hiirenkorvat kasvoivat kohisten muutaman tunnin aikana. Onneksi sääennusteet eivät oikein pitäneet paikkaansa, aurinkoa riitti ja liki ulkoilma-myrkytyksen partaalla taisi tulla olleeksi :) Olipahan hyvää harjoitusta Peltolaa varten, kunhan siellä pääsen puuhastelun alkuun ei ulkoilmassa oleilulle tule loppua ennen syksyä, etenkään sitten kun sinne pääsee oikein muuttamaan. Kontrasti Kakskerran luonnon ja kaupunkiin tulemisen välillä oli suuri, tiedän kyllä mikä minulle mieluisampaa vaikka myönnän ihan kaupunkilainen olevanikin ja rakastavani elämän mukavuuksia. Elämä on täynnä ristiriitoja ja valintoja :) 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-peippo/

Kukkia riitti pientareille ja metsään. Oli uskomatonta nähdä valkovuokkojen paljous, tuntuu kuin vuosiin en niitä olisi näin paljon nähnyt kuin tällä retkellä. Niitä loisti tähtien lailla kaikkialla, aivan mahtavaa, Minusta kevään kukissa on jotain taianomaista, ne ovat vahva merkki elämästä kylmän ja epämukavan talven jälkeen. Opinpa uuden kasvinkin, mukulaleinikki (http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/mukulaleinikki) oli tehnyt rehevän kasvuston Sinapin pihalle, matto keltaisia aurinkoja ilahdutti silmää ja sai aikaan pientä tuskaakin, kesti nimittäin jonninverran aikaa ennen lajitunnistuksen onnistumista. Joskus jääräpäisyydestä on hyötyä, lopulta tajusin että kannattaa "kilauttaa kaverille". Kännykän viestitoiminnot pelasivat vaikka oman nettiyhteyteni toimivuus olikin onneton. On kivaa kun ystävistä löytyy monenmoisia tietäjiä, jo ihan ammatienkin perusteella, kiitos vaan kummitytölle :D Vesilintuja ei näkynyt, harmi kyllä, muutama naurulokki vain päivysti rannassa. Pienempiä laulajia kuului metsässä olevan, ainakin peipon ja tintin laulua kuului. 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-laulurastas-tekee-toistelusta-taidetta/

Miten sitten elämän muut asiat? Viimeisen postaukseni jälkeen, siis sen onnnistuneen, on ainakin muutamat asiat astuneet isoja askelia eteenpäin. Pieniä helpotuksen huokauksia voi päästää, ei vielä sellaisia syvä ison huolen tyhjentäjiä, mutta tämäkin on iso juttu. Kroonisesti kipuilevana(kin) on tärkeää kokea saavansa ymmärrystä ja tukea terveydenhuollon ammattilaisilta. Toki myös muilta, mutta ellei terveydenhuollossa oteta tosissaan joutuu aikalailla eksyksiin. Tunne olevansa hyvissä käsissä olemisesta on käsittämätön etuoikeus. Olen muutenkin etuoikeutettu, niiinkuin monesti jo olen todennut, minulla on terapiani, minulla on tuttuja lääkäreitä joihin luotan ja jotka kuuntelevat minua. Osittain käytän ykstyispuolta kylläkin, se on mahdollista vielä tässä elämän vaiheessa, katsotaan mitä tapahtuu kun jään eläkkeelle joskus. Taidan viettää aika paljon aikaa työterveydessä ja viedä sieltä resursseja, ei kuulemma haittaa :) Ilman työterveyttä mikään asioitani olisi notkahtanut eteenpäin eli kiitos kuuluu sinne, ehdottomasti. 

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-tiltaltti/

Vaikka asiat etenevät, ei tämä helppoa ole. Kuinka voinkaan olla tällainen jästipää, luupäinen kuin mäyräkoira ikään. Ja mäyräkoiranhan haluaisin saadakin :) Polven kivut eivät ole vieläkään laantuneet, ehkä hiukkasen helpottaa tai sitten vain säännöllinen burana-panaadoli kahvipulla helppaa hetkeksi... Tiedän etten saisi "juosta" bussipysäkille, en vaan joskus voi mitään kun askelet ihan itsestään muuttuvat ns juoksuksi (kun pitää ehtiä juuri johonkin tiettyyn bussiin), oikeata sellasitahan se ei todellakaan ole. Seuraukset liiasta kiirehtimisestä eivät ole miellyttäviä, tyhmästä päästä jne. Sormet ovat koko ajan turvokkeiset kuin vedessä paisuneet prinssinnakit. Kädelle olisi ihan tarpeeksi selvitä toimintaterapian haasteista ja työnteosta mutta kun ei se elämä vain sitä ole. Käden kannalta haastavinta on tuo työnteko, olen vaan siitäkin päättänyt selvitä, maksan sen selviämisen sillä etten oikein jaksa mitään kotioloissa. Kuitenkin on vaikea antaa periksi, pikkuhiljaa sitä olen tekemässä. En millään tunnu oppivan miten olla itselleen armollinen, en millään. Toisikohan vanheneminen viisautta tähän, se jää nähtäväksi.

..
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-kaulushaikara/

Nyt kiitän teitä seurasta rakkaat lukijani. Toistaiseksi blogi on tallentunut, pidetään peukut pystyssä että kuvatkin mahtuvat mukaan. Alkava viikko tarkoittaa työntekoa ja oheisharratuksia eli noita terapioita, vähän kokoustamista tai työnohjausta, mitä se nyt sitten onkaan, yksi päivä ihan itselle, salitreeniä ja hierontaa. Seuraava viikko pyhitetään Peltolalle ja hiukkasen lehtihommille. Tästä kaikesta on kevät tehty, eli se on hyvä sellainen jos ei sitä kurjuutta tule jostain lisäksi. Uskotaan että nyt mennään eteenpäin hyvisä fiiliksissä! Mukavaa kevään etenemistä meille kaikille, nautitaan siitä täysin rinnoin. Kesä lähenee....

<3