KEVÄTTOUHUJA.... 

Päivät vain lentävät käsistä. Vaikkapa kevättouhuillessa ja kesästä haaveillessa.

Tästä se lähtee, kesän valmistelu. Taas kerran kokeilu, itse tehdyt taimetus/taimi ruukut, tänä vuonna tätä mallia, viime vuonna pienempiä pyöreitä plotteja.... Onneksi lehti tipahtaa kerran päivässä postiluukusta :)

Valmiimmat alut on saatu ystävältä, keltaista digitalista, perintösiemenistä eli itse kerättyjä, siirtolaputarhan ideologiaan sopivaa.

Heidin kukka, puutarhani toisen valtiattaren nimikkokukka, katsotaan itääkö... Riitta-ystävä on kuulemma myös yrittänyt kasvattaa mutta vielä ei ole onnistunut, tuskin minullakaan onnistuu mutta yrittänyttä ei laiteta sanoo jo vanha kansakin. 

Nämäkin siemenet on hankittu varsin ekologisesti, fb:ssa on tähänkin harrastukseen sopiva ryhmä, sieltä olen hankkinut monta pussillista itse kerättyjä siemeniä, Niinkuin myös jo monta hyvää ja terhakkaa kukan tainta. Mukava saada ylläpitää puutarhahaharrastusta ja mukava antaa kukille mahdollisuus jatkaa kasvuaan uusissa olosuhteissa. Ainakin toivottavasti!

Tässä on aarteeni <3 Riitta-ystävän kasvattama Rhodon taimi, peräisin toisen puutarhanaapurin palstalta. Minulle haastetta saada pikkuriikkinen taimi jatkamaan elämäänsä.

Ahdasta alkaa olla jo nyt Normi kasvit saavat tehdä tilaa kylvöruukuille, Pitänee taas kehitellä kerrossysteemeitä että saa ikkunatilan hyödyn maksimoitua. Keittiön ikkunalla kasvaa ruukkuja ruukuissa, kun ei muuten mahdu, sinnekin pitäisi  tehdä rakennelmia :) 

Hyvää yötä rakkaat blogi-ystävät, tässä oli tällainen pieni välipala. Parempaa päivitystä suunnitellessa....

<3

KÄVIN INSPITOITUMASSA

hyvän ystäväni luona . En voi kuin ihailla hänen innostumistaan ja sitoutumistaan puutarhanhoitoon ja etenkin näin keväällä taimikasvatukseen. Riitta-ystävä on ehtymätön inspiraation lähde, aina hänen luonaan käytyään on valmis kasvattamaan, kylvämään, taimettamaan vaikka mitä :)  Puutarhamökkimme Peltolassa ovat aivan lähekkäin, kun kurkkaan tuvan ikkunasta näen Riitan makkarin ikkunan. Tuo suunnatonta turvallisuuden tunnetta ja iloa kun näkee ystävän ikkunasta pilkottavan valon <3 Riitta-ystäväkin kirjoittaa blogia, hän on oikea kasvullisuuden kävelevä tietopankki, tunnen itseni ihan kivälliksi hänen rinnallaan, mutta ei se  haittaa, meissä on paljon samaakin ;) Me molemmat olemme hurahtaneet omiin (ja toisten) puutarhoihimme. Mutta kummankin puutarha näyttää ihan hänen omaltaan :D   Tässä linkki ystäväni blogiin:  http://ituilua.blogspot.fi/

Omat puutarhajuttuni ovat vielä kovin kovin vaatimattmia. Yhdet kylvökset ovat parvekkeella kylmäkäsittelyssä, pelargoniat on leikattu ja niiden ruukkujen päällä pitää majaa iso kasa pikkuisia taimia, ne kaikki ovat tietenkin Riitta-ystävältä saatuja. Siemenpusseja on odottamassa, osa ihan kaupasta ostettuja, osa fb:n kasviryhmästä hankittuja. Pitäisi vaan ne saada kylvettyä, ehkä päivä ja sienpussi kerrallaan, kunhan olen saanut raivatua tilaa noille kylvöksille :D Ja se taas ei ole helppoa ollenkaan.... Sisäkukatkin odottavat hoivaamista, multaa on jo hankituna, ja vanhat ruukkukasat odottavat keittiössä, jospa pärjäisi niillä tässä mullanvaihto operaatiossa. Kasvihommat saavat odottaa kyllä pienen eläväisen kummipojan kotiutumista, hänen apunsa ei näissä hommissa ole kovinkaan toivottavaa vielä. Ikää kun on vain vajaat kaksi vuotta.

Sinänsä voisi ajatella että kaikki tämä pienikin on iso asia, se on tervettä, se kertoo siitä että jaksan ja haluan taas tehdä itselle tärkeitä asioita. En ole enää lyttyyn painettu ja puristettu kuivunut sieni joka ei enää edes ime itseensä vettä. Olen saanut elpyä imemällä itseeni elämän virvoittavaa nestettä ja olen herännyt uudestaan, minulla on haaveita ja suunnitelmia ja jaksan yrittää toteuttaa niitä. Tämä tuntuu hyvältä ja omalta. Elämä on elämisen arvoista, sitä ei tarvitse enää pelätä. Entä se liikkumisen kärpänen, jippijaijee, se on mahtavaa ;D Salitreenit jatkuu, kyykätään haasteen mukaisesti, ihan jo tavaksi on tulla käydä ryhmäliikunnoissa (kokonainen kerta powerissa ja yin joogassa :) ). Mutta seuraavat tunnit on jo varattuna ja vakaa aikomus on saada lihakset kuntoon, muistakaa kannustaa minua :D Sitäpaitsi, se oli kivaa, täytynee kasvattaa repertuaaria, joskus vielä menen steppaamaankin.... Tai body compattiin....

Entä sitten kipurintama? Miten sen nyt sanoisi, se kukoistaa.... Mutta kun muuten voi hyvin, senkin jaksaa paremmin. Olen surrut fysio- ja toimintatrepioideni loppumista fysiatrian polilla. Tiedän että näin on oikein ja kohtuullista, minun on aika lopettaa ja anta tila ja mahdollisuus muille tarvitsijoille, silti surettaa. Toimintaterapialle tulee jatkoa muualla, sitä tarvitsen. Ei tämä käsi koskaan varmaan tule kuntoon mutta jospa saisin sen pysymään edes tällaisena. Enkä tuntisi itseäni niin avuttomaksi. Niska-hartiaseutu kipuilee turhan paljon, osa johtuu kädestä, osa ilmeisesti muusta. Olen kerran ollut uudella fyssarilla, omt-sellaisella. Kovin erilaista se käsittely oli, voisin kuvitella että apuakin löytyy jos vain pystyy noita käyntejä jatkamaan sillä hintaa tulee aikamoisesti. Toisaalta, jos se auttaa toimintakyvyn pysymisessä ja toisi minulle elämääni laatua on se kannattavaa ja tarpeellista. 

Tällaisin aattein tänä iltana, nyt nukkumaan että huomenna jaksaa touhuta pienen kummipojan kanssa. Pikkumies nukkuu jo autuaasti nallet kainalossa ja tiedän että herätys tulee aikaisemmin kuin toivoisinkaan :D Huomenna bussi-seikkailulle, katsotaan toteutuuko omat suunnitelmat käydä ihmettelemässä kasvitieteellisen puutarhan karppeja ja kummallisia kasveja. Toivottavasti ainakin.

Hyvä yötä blogiystävät,kukat tuovat toivon keväästä, kohta ne valtaavat väriloistollaan puutarhat!

<3