EI KAUHEASTI NÄMÄ SÄÄT HELLI...

mutta ei sentään tule rakeita eikä ole pakkasen puolella eli ei valittamista. Tosin näin siirtolapuutarhurin näkökulmasta hiukka vähempikin sade riittäisi, nyt on oikeat kotiloiden markkinat, kosteassa säässä niitä löytyy kymmenittäin pienellä vaivalla. Espanjan siruetanat lähestyvät, nyt jo parin tontin päästä yksittäisiä havaintoja.... Tarkkana siis pitää olla. Lämpöä kaipaisin, Hetki sitten nautiskellessani iltateestä ja iltateemaisemasta puutarhakeinussa, muistelin viime kesän lämpöä. Kuinka monena iltana saattoikaan istua myöhään iltaan ulkona ihan kesähepenissä ja vain nauttia. Eipä ole sellaisia iltoja juurikaan tänä vuonna ollut, toivottavasti on tulossa :)

Ensimmäisistä kolmesta työillasta on sairausloman jälkeen selvitty. Välillä iski epätoivo, ei vaan olisi jaksanut, tuntui lähes mahdottomalta vaikkapa jaksaa kävellä osaston toiseen päähän, jalat ei vaan olisi jaksaneet. Mutta selvisin, en ehkä voittajana, mutta selvisin. Ensimmäinen vapaapäivä meni horroksessa epätoivon välillä hiipiessä mieleen, tätäkö tämä tulee olemaan, kuinka kauan... Tämä toinen vapaa oli sentään hiukkasen reippaampi, edes päikkäreitä ei ole tullut otettua ;) Aika näyttää miten jatkossa. Huomenna taas sinne sorvin äärelle, löytyisipä ne voimat pian, tämä alkaa käydä mielen päälle.

Työhön paluu näkyy ja tuntuu myös tuossa kipukädessä. Turvottaa, kihisee ja kuhisee ne pienet hermonsyöjä hiiret siellä käden sisällä. Kylmyys on taas asetunut paikalleen, lisä- ärsykkeenä. Olikin todella kummallista miten tuo sairastuminen ja kuumeilu vaikutti positiivisesti käden kipuihin. Olisiko kerrankin ollut tarpeeksi sisäsitä lämpöä? Mukava tunne joka tapauksessa, vähensi muutenkin kurjan olon kurjuutta :) On tuo CRPS kummallinen ilmenemismuodoissaan ja -tavoissaan. Normaalistihan joku tauti, vaikkapa ihan flunssa, aikaansaa aikamoiset kivut, nyt kun tuollainen vähän "isompi" tauti, vaikutukset pikemminkin positiivisia. Silti olen mieluummin terve ja vähään kipeämpi kuin sairas ja vähän terveempi :) 

Puutarhassa on tapahtunut pieniä uudistuksia. Kissaportit, tai oikeastaan vaan sisäoven portti on päässyt uusiokäyttöön ja sopii uudelle paikalleen erinomaisesti. Pikkuisen rytmiä ja rajaa kukkapenkkiin, eikä taatusti löydy keneltäkään muulta toista samanmoista. Pieniä kivipolkuja on uudistettu ja paranneltu by Pehtoori, kyllä nyt kelpaa Herttuattaren tassutella juomaan lintujen ja sammakoiden altaasta, niinkuin myös muiden halukkaiden oikaista vaikkapa täyttämään tuota kyseistä allasta palvellakseen Herttuatarta... Katsotaan koska saan kuvia näistä uudistuksista. Ideoita olisi niin paljon päässä, kun vaan jaksaisi ja ehtisi niitä toteuttaa. 

Herttuattaren ulkoiluttamisessa on astuttu uudelle uralle. Vanha Lady ulkoilee nykyisin vapaana valvotusti. Palvelijat seuraavat silmä tarkkana Hänen Korkea-arvoisuutensa askelia. Eivät ole katin lenkit pitkiä, välillä toki takapihalle asti, useimmiten riittää pieni kierros etupihalla. Ja auta armiasta jos esihistoriallinen ihme ja uhka jota siiliksi kutsutaan ilmestyy Herttuattaren reviirille, silloin on pikaisesti poistutava takavasemmalle eli turvallisesti sisätiloihin. Onhan Hänen Maijasteettinsa ottanut arvolleen sopivia vapauksia valitessaan ulkoilureittejä. Naapurin papan talon alunen kiinnostaa kovin ja joskus pitää laajentaa reviiriä enemmänkin. Ihmeen kummasti vaan tuo todellinen katti pysyy aisoissa, ehkäpä ikä painaa jo Herttuatarta, ei enää niin jaksa hänkään...

Ikä painaa ja uni kutsuu tätä bloggaajaakin. Voimia pitää mennä keräämään että jaksaa huomenna. Ja ylihuomenna. Ja juhlia pienen pojan kastejuhlaa sunnuntaina. Siispä toivotan teille ystävät rauhallista ja kivutonta yötä, ja oikein mukavia ja hyväntahtoisia unia. 

<3

ILTAA ISTUTAAN

Hänen Korkea-arvoisuutensa, Leskikuningatar Herttuatar Herkän kanssa. Kissa istuu pöydällä ja tarkkailee maailmaa silmä kovana. Jotain varsin mielenkiintoista siellä ilmeisesti on, tuuli heiluttaa oksia, siili ehkä köpsyttelee pihalla... Radio Robin Hood soi hiljaisesti taustalla ja Pehtoori kuorsaa. Ilta-aurinko kultaa etupihan kukkameren, kaikki näyttää niin heleältä :D

Joka päivä pikkuisen eteenpäin, toivottavasti ainakin. Tänään vain lyhyet päikkärit, kylläkin kahteen otteeseen. Jälkimmäiset keskeytti sade, kun suuret pisarat rummuttivat keinun katosta ja kasvihuonetta ei voinut kuin herätä... Eilen kävin taas uudestaan läääkärissä, en vaan tahdo jaksaa mitään. Sain "luvan" olla väsynyt ja uupunut, sopii kuulemma taudin kuvaan, raju tulehdus vie voimat ja siitä toipuminen voi kestää. Nyt on siis lääkärin(kin) lupa levätä ja kerätä voimia vielä viikko kotona. Ystävät ovat tuon jo tienneet itseäni paremmin, minun on vaan niin vaikea antaa periksi.

Puutarha huutaa hoitamista. Paljon on tehty, paljon on tekemättä. Yksi iso projekti oli vattuaidan toisen puolen raivaaminen jo naapurisovunkin vuoksi, liki umpeenkasvanut oli. Homma  oli ollut suunnitelmissa jo pitkään, nyt Pehtoori tarttui härkää sarvista ja raivasi "miljoonittain" päivänkakkaroita ja muuta kasvullisuutta, minun hommakseni jää se rikkaruohoshow aidan alla, niitä riittää mutta saavat odottaa vielä voimistustani. Peränurkastakin siivottiin rojut ja isoimmat vuohenputket ja muut pahuuden kasvit. Jospa näin näkisi paremmin jos (tai kun) ne yököttävät espanjan siruetanat yrittävät hyökätä palstallemme... Niitä on nimittäin alueen ulkoreunoilla jo paljon eli on vain ajan kysymys koska  ne valtaavat koko puutarhan. http://www.sll.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/espanjansiruetana-valtaa-puutarhoja Tähän paratiisiin en tuollaisia tuholaisia kaipaisi. Toivottavasti siilimme (tai ehkä niit onkin kaksi, ainakin kaksi kattausta tullaan hakemaan joka ilta) pitää huolen ettei näitä otuksia meillä näekkään! 

Viime päivien sateet piiskasivat valkoiset ja vaaleanpunaiset pionimme surullisen ruskeiksi. Onneksi ne ehtivät jo kukkia jonkun aikaa ja levittää huumaavaa tuoksuaan ympäristöön. Vielä kukkii yksi pioni, se ainoa tummanpunainen, olisikohan tämä hyvä syy hankkia lisää pioneja? Ehdottoman kyllä :D Nyt avautuvat valkoiset ukonkellot, niitä on paljon, senkin jälkeen kun alkuvuosina ne uskollisesti kitkin pois ;) Rikkaruohoiksi luulin... Nyt ne saavat elää ja levitä, välillä niitä kuritan ja revin pois, muillekin  kasveille on annettava mahdollisuus. Kukittuaan ne antavat tilaa syysleimuille, yksille lempikukistani. Joka vuosihan pitää olla jotain uutta, tämän vuoden erikoinen uutuus on maasikavaarikas, mansikkavadelma. Sain taimen ystävällisiltä naapureiltamme ja mieklenkiinnolla odotan koska se alkaa tuottaa hedelmää, taimi on pieni vielä ja hiukkasen saanut hakea paikkaansa puutarhassa. Nyt uskon sen olevan oikeassa paikassa, kunhan vaan jaksan kaivaa sireeninnversoja sitä varjostamasta. Niillekin versoille  olen jo keksinyt uuden paikan, kunhan nyt vaan jaksan hommiin ryhtyä!  http://www.pfaf.org/user/plant.aspx?latinname=Rubus+illecebrosus

Ilmat voisivat kyllä olla kesäisemmät. Tänään mittari noussut hädin tuskin 15 asteeseen, ei tämä ole enää kivaa! Ihan oli pakko laittaa möksässä patteri päälle... Jos jotain positiivista yrittäät repiä niin ei ole tarvinnut montaa kertaa kastella :) Toisaalta kaipaan sitäkin, on jotenkin niin rauhoittavaa katsella sadettajan edestakaista liikettä. Nyt tämäm tyttö kömpii sänkyyn ja painuu unten maille. Huomenna on päivä uusi pienelle puuhailulle. Tämän blogin kuvat ovat muuten potilaan näkökulmasta otettuja, lepotuotlista tutkailtua maisemaa....Hyvää yötä blogi  ystävät :D 

<3

NYT ON AIKA KATKAISTA HILJAISUUS, uusi yritys :) 

Taitaa olla kolme aloitusta, nyt myös lopetus.... 

ja aloittaa normaali elämä. Mitä se nyt sitten onkaan. Vielä toki pientä puserrusta lehden kanssa, hienosäätöä, pilkunviilausta. Se suurin urakka on tehty ja se on pääasia. Nyt saa alkaa elää normaalia mökkielämää, rapsutella hyvällä omalla tunnolla puutarhassa, kuopsutella ja kuljailla, vaikka ihan laiskotella. Tosin en tykkää lepäilä laakereillani niin aina sitä jotain pientä löytyy...

Olen taas kokemusta rikkaampi. Pääsin yhdellä hinnalla ja samalla rannekkeella lähes kaikkiin laitteisiin. Vain magneetti jäi väliin, onneksi. Eli olen vierailllut Tyksin päivystyksessä pitkän tovin. Ei onneksi mitään vakavaa, trombi-epäilynä menin, revennyt bakerin kysta diagnoosilla poistuin. Hyvää ja asiantuntevaa hoitoa sain, ihan täydet pisteet annan, suurimmalta osalta. Ainoa mitä kritisoin on kivun hoito. Vahvasti jäin epäilemäään otettiinko kipuani ollenkaan todesta. Pyydettyäni jotain kipulääkettä sain toki reseptin, pyytämättä sitä tuskin olisi annettu. Ei tainnut se nuori lääkäri tietää mitä tarkoittaa kipupotilaan kivunhoito.Meikäläinen ei ole tuntemuksiltaan peruskamaa, Jos  kipupotilas sanoo että nyt sattuu ja tuskastuttaa kipu, ettei oikein jaksaisi, pitää se uskoa ja ottaa vakavasti. Valitettavan usein saa kipupalstoilta lukea ettei kipua oteta tosissaan ja lääkitä kunnolla vaikka potilas olisi juuri kivun takia päivystykseen hakeutunut, Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, toivottavasti en usein tuohon tilanteeseen joudu. Nyt odottelen perjantaita, silloin soittaa luotto-ortopedini, jospa hänellä olisi kuitenkin takataskussa jotain, ajan lisäksi, joka helpottaisi, 

Jussikin tuli juhlittua. Perinteisin menoin, seurana rakkaita aikuisia ja lapsia. Nyt ollaan palattu tämän ystäväpiirin juhannusten alkulähteelle, juhlaa vietetään lasten seurassa, heidänkin ehdoillaan. Monta vuotta meni tässä välissä aikuisjuhlien hiukkasen vaihtelevin kombinaatioin mutta täytyy sanoa että kyllä nuo lapset kuuluvat Jussinkin juhlaan ihan ehdotomasti. Onneksi on kasvamassa uusi sukupolvi josta saa nauttia kummeillen ja mummeillen.

Tähän asti olin päässyt tämän blogin tekstissä kun homma jäi syystä tai toisesta kesken ja sitten iski tuo tauti. Uudemman kerran sitten pääsin tuolla kaiken kattavalla rannekkeella matkaamaan yhteispäivystyksen saloihin. Kunhan oli päässyt Porttivahdin ohi itse alueelle voi vain antaa hoidosta ja kohtelusta kiitosta. Ystävällistä ja osaavaa väkeä, kiireestä huolimatta. Pritsi oli kova ja kapea maata mutta sai olla vaakatasossa :) Ainoa miinus tulee yksityisyydestä ja tietosuojan olemattomuudesta, kuulin kaiken mitä muualla oli, tietenkin myös päinvastoin, muutkin kuulivat kaiken mitä itsellä oli.... Tässä olisi sairaalasuunnittelulle haasteen paikka, miten saa päivystys pkl:n olosuhteet tarpeeksi muuntuviksi ja joustaviksi ja silti äänieristykset sellaisiksi että tietosuoja pitää täydellisesti! 

Tarina jatkuu, ja on jatkunut jo kahdessa edellisessä postauksessa. Paljon on pohdittavaa tuon sairaalareissun tiimoilta.... Nyt on aika lisäillä kuvia ja lähettää tämä teksti bittiavaruuteen. Tänään on ollut huonompi päivä, takapakkipäivä :(  Taisin eilen "riehua" liikaa ja nyt kärsin siitä. Taivas on harmaa, vettä sadellut pitkin päivää, tuulikin aika puuskainen. Sohva ja sähkötyyny ovat olleet hyvät kaverit pitkin päivää... Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne <3 

Iltateesamisemaa on hyvä katsella, aina uusiutuvaa, aina yhtä parantavaa, paistaisipa aurinko aina ainakin iltaisin. jatkuisipa kesä ikuisesti :D

<3

OSOITTEESSA LUPIINITIE 172

on hyvä toipua. Tapahtuisi se kuinka hitaasti tahansa.  Voimille ottaa, tai ei niitä voimia juurikaan ole. Niitä vähiäkin, koetellaan. Klläsieltä jotain  löytyy ja lisää löytyy hiljakseen, pinet askelet kerrallaan. Kärsivällisyytä koetellaan, se ei ole noita suurimpia vahvuuksiani, temperamenttia löytyy ihan kotitarpeeksi, niinkuin myös työsssä pärjäämiseen, vaan odotelussa en ole kovinkaan hyvä ;)

Oma möksä ja puutarha on ehdottomasti parantava ympäristö, nämä viimeksi kuluneet päivät ovat kuluneet vaihtamalla lepäilypaikkaa puutarhakeinun ja aurinkotuolin välillä. Vaikka olenkin tällainen tappikansalainen, myönnettävä on että kolmen istuttava pehmustettu keinu olisi puista kahdenistuttavaa mukavampi, ehkä  ;)  pienistä epämukavuuksista huolimatta, on parhautta katsoa puutarhaa, löytää kukkien kauniita yksityiskohtia, seurata auringon kulkua taivaanrannan poikki. Päivän päättää aina se
sielua rauhoittava ja mieltä ilostuttava "iltateemaisema". 

Aika varhain mielest'ni minut kotiutettiin sairaalasta. Olisin mieluusti hiukan pidempään siellä voimia kerännyt. Mutta taitaa tuo elämän kertokulku olla sellainen että osasto oli ääriänsä myöden täynnä, ehkä. Tai sitten ajateltiin sairaanhoitajan hoitavan itsensä kotona.... Enpähän kauheasti osannut vastankaan laittaa, se ajatus tuli niin yllättäen takavasemmalta. No, täällä on oltu ja nautittu puutarhasta, ab suun kautta. Tuo ab otto on kyllä välillä hiukkasen tökiknyt, kun ei vaan muista... Pieniä maratoneja juostaan tässä päivittäin, lihaksissa tuntuu kaikki pienikin puuhailu. Mutta sisulla eteenpäin, se voisi olla se motto. Sanoihan lääkäri kyllä minulle eilen kun soitin labrakontrolleissa että heti takaisin osastolle jos vointi yhtään huonenee :/ 

Tästä tulee taas vaan tälläinen pieni blogiplääjäys, enemmän sitten kun jaksaakin paremmin olla pystyasennossa ja pöydän vierellä. Saattaapi olla että tuo huiman ihana  lämpötula päivällä myös hiukkasen hilitsee tätä kirjoitusvimmaa. Ulkona et tahdo oikein nähdä kirjoittaa auringon intensiivisessä paisteessa, vaikka olisikin asettunut katokselliseen keinuun ja tuuli ja omat liikkeet aikaansaavat rauhoitavan hiljaisen keinunnan. Viikonlopukuksi on muutenkin sanoisinko vilkasta toimintaa, kummimummoilua täysillä, onneksi tuo Pehtoori on auttamassa, muuten en taitaisi tästä tehtävästä tässä kunnossa selvvviytyä, yksi vuotiaan emergia kun on jokseensakin loppumaton :)

Hyvää yötä blogiystävät, kohta olisi aika ottaa yö-ab, jos tänään ei nukahtaisi ennen, kun se kell oei ole soittamassa... Eikä pieneksi hetkeksi edes haluaisi nukahtaa, Kohta siis vasta kunnon unille. Pidetään hyvää huolta itsestämme ja läheisistämme :D

<3