ILTAA ISTUTAAN

Hänen Korkea-arvoisuutensa, Leskikuningatar Herttuatar Herkän kanssa. Kissa istuu pöydällä ja tarkkailee maailmaa silmä kovana. Jotain varsin mielenkiintoista siellä ilmeisesti on, tuuli heiluttaa oksia, siili ehkä köpsyttelee pihalla... Radio Robin Hood soi hiljaisesti taustalla ja Pehtoori kuorsaa. Ilta-aurinko kultaa etupihan kukkameren, kaikki näyttää niin heleältä :D

Joka päivä pikkuisen eteenpäin, toivottavasti ainakin. Tänään vain lyhyet päikkärit, kylläkin kahteen otteeseen. Jälkimmäiset keskeytti sade, kun suuret pisarat rummuttivat keinun katosta ja kasvihuonetta ei voinut kuin herätä... Eilen kävin taas uudestaan läääkärissä, en vaan tahdo jaksaa mitään. Sain "luvan" olla väsynyt ja uupunut, sopii kuulemma taudin kuvaan, raju tulehdus vie voimat ja siitä toipuminen voi kestää. Nyt on siis lääkärin(kin) lupa levätä ja kerätä voimia vielä viikko kotona. Ystävät ovat tuon jo tienneet itseäni paremmin, minun on vaan niin vaikea antaa periksi.

Puutarha huutaa hoitamista. Paljon on tehty, paljon on tekemättä. Yksi iso projekti oli vattuaidan toisen puolen raivaaminen jo naapurisovunkin vuoksi, liki umpeenkasvanut oli. Homma  oli ollut suunnitelmissa jo pitkään, nyt Pehtoori tarttui härkää sarvista ja raivasi "miljoonittain" päivänkakkaroita ja muuta kasvullisuutta, minun hommakseni jää se rikkaruohoshow aidan alla, niitä riittää mutta saavat odottaa vielä voimistustani. Peränurkastakin siivottiin rojut ja isoimmat vuohenputket ja muut pahuuden kasvit. Jospa näin näkisi paremmin jos (tai kun) ne yököttävät espanjan siruetanat yrittävät hyökätä palstallemme... Niitä on nimittäin alueen ulkoreunoilla jo paljon eli on vain ajan kysymys koska  ne valtaavat koko puutarhan. http://www.sll.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/espanjansiruetana-valtaa-puutarhoja Tähän paratiisiin en tuollaisia tuholaisia kaipaisi. Toivottavasti siilimme (tai ehkä niit onkin kaksi, ainakin kaksi kattausta tullaan hakemaan joka ilta) pitää huolen ettei näitä otuksia meillä näekkään! 

Viime päivien sateet piiskasivat valkoiset ja vaaleanpunaiset pionimme surullisen ruskeiksi. Onneksi ne ehtivät jo kukkia jonkun aikaa ja levittää huumaavaa tuoksuaan ympäristöön. Vielä kukkii yksi pioni, se ainoa tummanpunainen, olisikohan tämä hyvä syy hankkia lisää pioneja? Ehdottoman kyllä :D Nyt avautuvat valkoiset ukonkellot, niitä on paljon, senkin jälkeen kun alkuvuosina ne uskollisesti kitkin pois ;) Rikkaruohoiksi luulin... Nyt ne saavat elää ja levitä, välillä niitä kuritan ja revin pois, muillekin  kasveille on annettava mahdollisuus. Kukittuaan ne antavat tilaa syysleimuille, yksille lempikukistani. Joka vuosihan pitää olla jotain uutta, tämän vuoden erikoinen uutuus on maasikavaarikas, mansikkavadelma. Sain taimen ystävällisiltä naapureiltamme ja mieklenkiinnolla odotan koska se alkaa tuottaa hedelmää, taimi on pieni vielä ja hiukkasen saanut hakea paikkaansa puutarhassa. Nyt uskon sen olevan oikeassa paikassa, kunhan vaan jaksan kaivaa sireeninnversoja sitä varjostamasta. Niillekin versoille  olen jo keksinyt uuden paikan, kunhan nyt vaan jaksan hommiin ryhtyä!  http://www.pfaf.org/user/plant.aspx?latinname=Rubus+illecebrosus

Ilmat voisivat kyllä olla kesäisemmät. Tänään mittari noussut hädin tuskin 15 asteeseen, ei tämä ole enää kivaa! Ihan oli pakko laittaa möksässä patteri päälle... Jos jotain positiivista yrittäät repiä niin ei ole tarvinnut montaa kertaa kastella :) Toisaalta kaipaan sitäkin, on jotenkin niin rauhoittavaa katsella sadettajan edestakaista liikettä. Nyt tämäm tyttö kömpii sänkyyn ja painuu unten maille. Huomenna on päivä uusi pienelle puuhailulle. Tämän blogin kuvat ovat muuten potilaan näkökulmasta otettuja, lepotuotlista tutkailtua maisemaa....Hyvää yötä blogi  ystävät :D 

<3