OSOITTEESSA LUPIINITIE 172

on hyvä toipua. Tapahtuisi se kuinka hitaasti tahansa.  Voimille ottaa, tai ei niitä voimia juurikaan ole. Niitä vähiäkin, koetellaan. Klläsieltä jotain  löytyy ja lisää löytyy hiljakseen, pinet askelet kerrallaan. Kärsivällisyytä koetellaan, se ei ole noita suurimpia vahvuuksiani, temperamenttia löytyy ihan kotitarpeeksi, niinkuin myös työsssä pärjäämiseen, vaan odotelussa en ole kovinkaan hyvä ;)

Oma möksä ja puutarha on ehdottomasti parantava ympäristö, nämä viimeksi kuluneet päivät ovat kuluneet vaihtamalla lepäilypaikkaa puutarhakeinun ja aurinkotuolin välillä. Vaikka olenkin tällainen tappikansalainen, myönnettävä on että kolmen istuttava pehmustettu keinu olisi puista kahdenistuttavaa mukavampi, ehkä  ;)  pienistä epämukavuuksista huolimatta, on parhautta katsoa puutarhaa, löytää kukkien kauniita yksityiskohtia, seurata auringon kulkua taivaanrannan poikki. Päivän päättää aina se
sielua rauhoittava ja mieltä ilostuttava "iltateemaisema". 

Aika varhain mielest'ni minut kotiutettiin sairaalasta. Olisin mieluusti hiukan pidempään siellä voimia kerännyt. Mutta taitaa tuo elämän kertokulku olla sellainen että osasto oli ääriänsä myöden täynnä, ehkä. Tai sitten ajateltiin sairaanhoitajan hoitavan itsensä kotona.... Enpähän kauheasti osannut vastankaan laittaa, se ajatus tuli niin yllättäen takavasemmalta. No, täällä on oltu ja nautittu puutarhasta, ab suun kautta. Tuo ab otto on kyllä välillä hiukkasen tökiknyt, kun ei vaan muista... Pieniä maratoneja juostaan tässä päivittäin, lihaksissa tuntuu kaikki pienikin puuhailu. Mutta sisulla eteenpäin, se voisi olla se motto. Sanoihan lääkäri kyllä minulle eilen kun soitin labrakontrolleissa että heti takaisin osastolle jos vointi yhtään huonenee :/ 

Tästä tulee taas vaan tälläinen pieni blogiplääjäys, enemmän sitten kun jaksaakin paremmin olla pystyasennossa ja pöydän vierellä. Saattaapi olla että tuo huiman ihana  lämpötula päivällä myös hiukkasen hilitsee tätä kirjoitusvimmaa. Ulkona et tahdo oikein nähdä kirjoittaa auringon intensiivisessä paisteessa, vaikka olisikin asettunut katokselliseen keinuun ja tuuli ja omat liikkeet aikaansaavat rauhoitavan hiljaisen keinunnan. Viikonlopukuksi on muutenkin sanoisinko vilkasta toimintaa, kummimummoilua täysillä, onneksi tuo Pehtoori on auttamassa, muuten en taitaisi tästä tehtävästä tässä kunnossa selvvviytyä, yksi vuotiaan emergia kun on jokseensakin loppumaton :)

Hyvää yötä blogiystävät, kohta olisi aika ottaa yö-ab, jos tänään ei nukahtaisi ennen, kun se kell oei ole soittamassa... Eikä pieneksi hetkeksi edes haluaisi nukahtaa, Kohta siis vasta kunnon unille. Pidetään hyvää huolta itsestämme ja läheisistämme :D

<3