TOISELTA SILLALTA TOISELLE SILLALLE... 

eilen fiilistelin ja hehkuttelin Teatterisillalle rakennettua Satujen siltaa. Tänää annetaan kunnnia toiselle joulusillalle, Kirjastosillalle. Sillan teemana oli joululaulut, silläkin oli oma tunnelmansa jonka toi vihertäväksi valaistu silta, mukava musiikki... Tähän sillan henkeen kuuluu oleellisena osana sen ympäristö, historiallisesti merkittävä alue, keskiaikaisen Turun elävät tarinat, ne ikiaikoja sitten käydyt taidehistorian opinnot ja niiden exkursiot, tentit, kuvatentit.... kaikki ne heräävät henkiin näissä maisemissa. Jollakin tavalla tuntee kuuuluvansa yhteen kaikken tämän kanssa :) SIllan rakentamisen puolesta ja vastaan spekuloitiin kauan. Vahvana oli mielipide, ettei silta kuulu paikalleen, että se rikkoo kulttuurimaiseman. SIlta on moneen kertaan jo lunastanut paikkansa, se nivoutuu maisemaan ja sen vaihtuvat värimaisemat sopivat niin sillan kuin ympäristönkin henkeen.  

Jokirantaa ei muutenkaan voi kehua liikaa. Sen hienompaa ulkoilureittiä ei ole. Ainakaan kaupunki ympäristössä. Pidän toki Turun puistoistakin, jokiranta on kuitenkin jollain tavalla aivan ainutlaatuinen. Liian harvoin tulee lähdettyä liikkeelle, ellei satu iskemään halu valokuvata. Ehkä sitten tulevaisuudessa, jos joskus saan sen haaveilemani mäyräkoiran, se pakottaa ulkoilemaan ja minne muualle sitä suuntaisikaan kuin jokirantaan :) Edellytyksenä tietysti että myös mäyrinkäinen haluaa sinne lähteä.... 

Kotoa on siivottu joulut pois. Tuli vaan sellainen olo, jo pari päivää sitten. Kuusi oli kaunis aikansa katsella, mutta kun mitta tulee täyteen, se tulee. Samalla menivät pakettiin kaikki muuutkin koristeet. Valot jäivät kirkastamaan vielä pimeitä iltoja, niidenkin aika tulee ennemmin kuin huomaakaan. Mieli ravaa kovaa vauhtia jo kevääseen, ja kesään. Ei enää millään malttaisi odottaa, multasormia kutkuttaa. Tulisipa jo pian Runebergin päivä, pääsisi leikkaamaan pelagoniat :) Siitä alkaa kunnon kevät! Ainakin täytyisi jo alkaa tutkailemaan mitkä siemenet tarvitsevat pitkää kasvukautta, ettei käy taas vanhanaikaisesti, kukat kukkivat vasta loppukesästä, tai pikemminkin jättävät kokonaan kukkimatta... Viimevuotiset sarviorvokit kukkivat vasta ellokuussa, jatkoivat kukintaansa pitkälle syksyyn, sekin oli itse asiassa aika mukavaa :) 

Huomenna kutsuvat taas vauvat. Iloitsen siitä aina yhtä paljon, voin ja saan vielä käydä töissä. Se ei ole itsestäänselvyys, sen koulun olen käynyt. En mitenkään raskaimman kautta, mutta tarpeeksi raskaan, jotta muistan avostaa tätä etuoikeutta. Pitää siis pitää itsensä tiukassa kurissa ja mennä ajoissa peiton alle lämpimään. Onneksi kelien pitäisi lämmetä, ettei aivan michelininä tarvitse köpötellä, kolikon toinen puoli tuo sitten sen liukkaan kelin. Kumman valitsen, kas siinäpä kysymys... Eikä sitä oikeastaan minulta edes kysytä, saan ottaa vastaan sen mitä tarjotaan, odotamme siis jännityksellä mitä aamu tuo tullessaan :) 

Tapaamisiin taas pian ihanat blogiystäväni, kiitos kun jaksatte täällä uskollisesti käväistä lukemassa ajatuksiani.

<3 

TALVEN AIKAA, SADUN TAIKAA... 

joskus on kiva  olla turkulainen, aika useinkin, tai oikeastaan aina.... Turku on kotikaupunkini, kaikkine virheineenkin. Olen muuttanut tänne nuorena aikuisena, opiskelun vuoksi. Silloin, entisessä elämässä opiskelin taidehistoriaa, vaikka ei siitä sitten koskaan ammattia tullutkaan, monesta syystä. Kuitenkin se opiskelu toi oivan tavan tutustua uuten kotikaupunkiin, oppi näkemään ympäristöään syvemmmälle ja laajemmallla perspetiivillä. Jotenkin silloin oppi katsomaan ympärilleen, kokemaan näkemänsä esteettisesti, löytämään ympäristöstään kauneutta ja sopusointua, arvokkuutta, iloa, harmitusta kaiken kauniin rikkomisesta... Jos minusta olis oikeasti tullut taidehistorioitsija, olisin varmaan rakennus- tai ympäristötutkija :) 

Turku tarjosi tänä jouluna asukkailleen ihan mahtavat joululahjat. Teatterisilta puettiin satujen sillaksi, kirjastosillalla kaikui jouluinen musiikki. Itse ainakin nautin näistä silloista kovasti, kävin siellä useammankin kerran. Hyvänä seurana oli kummipoikani kaksi ja puoli vuotta, kunhan hän alkujännitykseltään uskalsi sillalle tulla ja jäädä, ei häntä ollut sieltä pois saada :)  Alkuun pimeässä väriä vaihtava maisema jossa kuului erilaisia, outoja ääniä oli pelottava, pian se pelko onneksi haihtui. Hänenkin kanssaan sillallle piti palata.... 

http://www.turkulainen.fi/artikkeli/471578-turun-satusilloilla-on-kaynyt-kymmenia-tuhansia-ihmisia-koristelut-puretaan

Kuljin kamera kainalossa, yritin ikuistaa edes jotain noitten siltojen ainutlaautisuudesta. Pakko oli taas todeta pimeäkuvauksen vaikeus. Kuvieni laatu ei ole parasta mahdollista, mutta toivon niistä välittyvän jotain tunnelmista.

Kohta alkaa kevät kuiskia. Valo päivällä on muuttunut. Pimeys iskee aavistuksen myöhemmin. Pakkannen tuli taas vähän "yllättäen", niin olin toivonut että tänä vuona selvittäisiin ilman tällaisia paukkuvia pakkasia. Kroppani ei kylmästä pidä, sille ei voi mitään. Pitää yrittää hämätä itseään kunnon vaatteilla, muistutankin lähinnä Michelin-ukkoa kun ulos lähden :) Kohta varmaan kolahtaa postilaatikosta ensimmäinen siemenluettelo, sitten viimeistään onn kevät lähellä.... 

Joulun aika oli kiireistä. Neonataalihoitaja-lehti lähti painoon, sitten alkoi oman joulun rakentaminen. Se tuo aina paljon ylimääräistä touhua, ikäänkuin ennen ja jälkeen puuhailua. Kaikesta tästä on seurauksena, tai ehkä on, vasemman puolen kipuilun aktivoituminen. Ei auta enää laiskottelu, nyt on pantava mummo kuriin. Lepolastat ja rentoutukset ja kaikki harjoitukset ja kipupiirrokset, kaikessa on aktivoiduttava. Nyttenkin vasemman käden sormet ovat lähes halkeamaisillaan, niin pahasti ne turpoavat. Vitsin hermovaurio, joskus tekisi mieli paiskata se romukoppaan!  

Hyvää yötä uskolliset blogi-ystävät. Mahtavaa alkanutta vuotta meille kaikille! Olkoon vuosi hyvä, mahdollisimman kivuton, olkoon kesä lämmin ja aurinkoinen ja puutarhat täynnä ihania kukkia ja herkullista satoa. 

<3