TALVEN AIKAA, SADUN TAIKAA...
joskus on kiva olla turkulainen, aika useinkin, tai oikeastaan aina.... Turku on kotikaupunkini, kaikkine virheineenkin. Olen muuttanut tänne nuorena aikuisena, opiskelun vuoksi. Silloin, entisessä elämässä opiskelin taidehistoriaa, vaikka ei siitä sitten koskaan ammattia tullutkaan, monesta syystä. Kuitenkin se opiskelu toi oivan tavan tutustua uuten kotikaupunkiin, oppi näkemään ympäristöään syvemmmälle ja laajemmallla perspetiivillä. Jotenkin silloin oppi katsomaan ympärilleen, kokemaan näkemänsä esteettisesti, löytämään ympäristöstään kauneutta ja sopusointua, arvokkuutta, iloa, harmitusta kaiken kauniin rikkomisesta... Jos minusta olis oikeasti tullut taidehistorioitsija, olisin varmaan rakennus- tai ympäristötutkija :)
Turku tarjosi tänä jouluna asukkailleen ihan mahtavat joululahjat. Teatterisilta puettiin satujen sillaksi, kirjastosillalla kaikui jouluinen musiikki. Itse ainakin nautin näistä silloista kovasti, kävin siellä useammankin kerran. Hyvänä seurana oli kummipoikani kaksi ja puoli vuotta, kunhan hän alkujännitykseltään uskalsi sillalle tulla ja jäädä, ei häntä ollut sieltä pois saada :) Alkuun pimeässä väriä vaihtava maisema jossa kuului erilaisia, outoja ääniä oli pelottava, pian se pelko onneksi haihtui. Hänenkin kanssaan sillallle piti palata....
Kuljin kamera kainalossa, yritin ikuistaa edes jotain noitten siltojen ainutlaautisuudesta. Pakko oli taas todeta pimeäkuvauksen vaikeus. Kuvieni laatu ei ole parasta mahdollista, mutta toivon niistä välittyvän jotain tunnelmista.
Kohta alkaa kevät kuiskia. Valo päivällä on muuttunut. Pimeys iskee aavistuksen myöhemmin. Pakkannen tuli taas vähän "yllättäen", niin olin toivonut että tänä vuona selvittäisiin ilman tällaisia paukkuvia pakkasia. Kroppani ei kylmästä pidä, sille ei voi mitään. Pitää yrittää hämätä itseään kunnon vaatteilla, muistutankin lähinnä Michelin-ukkoa kun ulos lähden :) Kohta varmaan kolahtaa postilaatikosta ensimmäinen siemenluettelo, sitten viimeistään onn kevät lähellä....
Joulun aika oli kiireistä. Neonataalihoitaja-lehti lähti painoon, sitten alkoi oman joulun rakentaminen. Se tuo aina paljon ylimääräistä touhua, ikäänkuin ennen ja jälkeen puuhailua. Kaikesta tästä on seurauksena, tai ehkä on, vasemman puolen kipuilun aktivoituminen. Ei auta enää laiskottelu, nyt on pantava mummo kuriin. Lepolastat ja rentoutukset ja kaikki harjoitukset ja kipupiirrokset, kaikessa on aktivoiduttava. Nyttenkin vasemman käden sormet ovat lähes halkeamaisillaan, niin pahasti ne turpoavat. Vitsin hermovaurio, joskus tekisi mieli paiskata se romukoppaan!
Hyvää yötä uskolliset blogi-ystävät. Mahtavaa alkanutta vuotta meille kaikille! Olkoon vuosi hyvä, mahdollisimman kivuton, olkoon kesä lämmin ja aurinkoinen ja puutarhat täynnä ihania kukkia ja herkullista satoa.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti