TOISELTA SILLALTA TOISELLE SILLALLE... 

eilen fiilistelin ja hehkuttelin Teatterisillalle rakennettua Satujen siltaa. Tänää annetaan kunnnia toiselle joulusillalle, Kirjastosillalle. Sillan teemana oli joululaulut, silläkin oli oma tunnelmansa jonka toi vihertäväksi valaistu silta, mukava musiikki... Tähän sillan henkeen kuuluu oleellisena osana sen ympäristö, historiallisesti merkittävä alue, keskiaikaisen Turun elävät tarinat, ne ikiaikoja sitten käydyt taidehistorian opinnot ja niiden exkursiot, tentit, kuvatentit.... kaikki ne heräävät henkiin näissä maisemissa. Jollakin tavalla tuntee kuuuluvansa yhteen kaikken tämän kanssa :) SIllan rakentamisen puolesta ja vastaan spekuloitiin kauan. Vahvana oli mielipide, ettei silta kuulu paikalleen, että se rikkoo kulttuurimaiseman. SIlta on moneen kertaan jo lunastanut paikkansa, se nivoutuu maisemaan ja sen vaihtuvat värimaisemat sopivat niin sillan kuin ympäristönkin henkeen.  

Jokirantaa ei muutenkaan voi kehua liikaa. Sen hienompaa ulkoilureittiä ei ole. Ainakaan kaupunki ympäristössä. Pidän toki Turun puistoistakin, jokiranta on kuitenkin jollain tavalla aivan ainutlaatuinen. Liian harvoin tulee lähdettyä liikkeelle, ellei satu iskemään halu valokuvata. Ehkä sitten tulevaisuudessa, jos joskus saan sen haaveilemani mäyräkoiran, se pakottaa ulkoilemaan ja minne muualle sitä suuntaisikaan kuin jokirantaan :) Edellytyksenä tietysti että myös mäyrinkäinen haluaa sinne lähteä.... 

Kotoa on siivottu joulut pois. Tuli vaan sellainen olo, jo pari päivää sitten. Kuusi oli kaunis aikansa katsella, mutta kun mitta tulee täyteen, se tulee. Samalla menivät pakettiin kaikki muuutkin koristeet. Valot jäivät kirkastamaan vielä pimeitä iltoja, niidenkin aika tulee ennemmin kuin huomaakaan. Mieli ravaa kovaa vauhtia jo kevääseen, ja kesään. Ei enää millään malttaisi odottaa, multasormia kutkuttaa. Tulisipa jo pian Runebergin päivä, pääsisi leikkaamaan pelagoniat :) Siitä alkaa kunnon kevät! Ainakin täytyisi jo alkaa tutkailemaan mitkä siemenet tarvitsevat pitkää kasvukautta, ettei käy taas vanhanaikaisesti, kukat kukkivat vasta loppukesästä, tai pikemminkin jättävät kokonaan kukkimatta... Viimevuotiset sarviorvokit kukkivat vasta ellokuussa, jatkoivat kukintaansa pitkälle syksyyn, sekin oli itse asiassa aika mukavaa :) 

Huomenna kutsuvat taas vauvat. Iloitsen siitä aina yhtä paljon, voin ja saan vielä käydä töissä. Se ei ole itsestäänselvyys, sen koulun olen käynyt. En mitenkään raskaimman kautta, mutta tarpeeksi raskaan, jotta muistan avostaa tätä etuoikeutta. Pitää siis pitää itsensä tiukassa kurissa ja mennä ajoissa peiton alle lämpimään. Onneksi kelien pitäisi lämmetä, ettei aivan michelininä tarvitse köpötellä, kolikon toinen puoli tuo sitten sen liukkaan kelin. Kumman valitsen, kas siinäpä kysymys... Eikä sitä oikeastaan minulta edes kysytä, saan ottaa vastaan sen mitä tarjotaan, odotamme siis jännityksellä mitä aamu tuo tullessaan :) 

Tapaamisiin taas pian ihanat blogiystäväni, kiitos kun jaksatte täällä uskollisesti käväistä lukemassa ajatuksiani.

<3