ELÄMÄSSÄ SATTUU JA TAPAHTUU
olin kirjoitellut blogia pitkät pätkät, oikestaan vain kuvat puuttuivat.... Mutta kun maailma on täynnään yllätyksiä oli tässäkin yksi. Jäljellä ei ollut käytännössä mitään, mitäään ei ollut tallentunut eli olen nyt nollapisteessä. Ehkä tässäkin oli joku tarkoitus, kadonnut sanoma ei ollut sopiva tai enää oikealla kohdalla. Nyt aloitetaan alusta, uusin ajatuksin. Tosin ensin pitää nukkua yö ja tehdä työpäivä....
Kun elämä kolhii, muista nämä
1. Se mikä on, on.
2. Se on ongelma, jos ajattelet että se on ongelma.
3. Jos haluat asioiden muuttuvan, sinun pitää muuttaa itseäsi.
4. Epäonnistumisia ei ole — vain mahdollisuuksia oppia.
5. Jos et saa mitä haluat, se vain tarkoittaa, että jotain parempaa on tulossa.
6. Arvosta nykyhetkeä.
7. Päästä irti haluamisesta.
8. Ymmärrä pelkojasi ja ole kiitollinen niistä.
9. Salli itsellesi ilo.
10. Älä vertaa itseäsi muihin.
11. Sinä et ole uhri.
12. Asiat voivat muuttua. Ja niin ne muuttuvatkin.
13. Mikä vain on mahdollista.
Tuo ylläoleva on kopioitu Hidasta elämää blogista, linkki blogiin löytyy myös tuolta omasta blogilistastani. Lueskelen mielelläni tuota blogia, sieltä lötyy niin paljon ajattelemisen aihetta.
Vaikka eipähän tuo oman tekstin katoaminen mikään elämää suurempi , tai edes elämän kokoinen, tapahtuma ole. Harmitusta se vain on. Olisi mukavaa jos pystyisi kirjoittelemaan säännöllisemmin. Nyt ihan jo pelkkä työ ja elämään isosti maustetta antavat asiat sen sijaan vievät voimat niin ettei vaan jaksa, ei ehdikään. Onneksi olen hiukkasen saanut itseäni kasaan, tai on ainakin joku päivä ollut ilman kyyneleitä. Toki ei paljoa vaadita kun padot taas aukeavat. Olen sanonutkin ettei minulle saa olla ystävällinen, se nostaa veden silmiin ja joskus vähän enemmänkin... Kuitenkin olen aidosti iloinen ja onnellinen jokaisesta pientäkin iloa elämään tuovasta hetkestä. Niinkuin myös jokaisesta ystävällisestä sanasta, ystävällisestä eleestä. Pienet asiat ja pienet sanat ovat onnen rakennustiiliä, pikkuhiljaa, kerros kerrokselta niillä rakennetaan isoja linnoja. Onnea on sekin jos voi olla normaalisti, pelotta. Ellei noita hetkiä olisi, en jaksaisi <3 Kiitos teille rakkat ystävät, te autatte eteenpäin <3
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2015/01/tiedote-2015-02-10-09-51-03-060702
On mielenkiintoista aina törmätä erilaisiin artikkeleihin joissa käsitellään kipujuttuja. Arjessa (niinkuin juhlassakin) tulee pohdittua kipua lähinnä omaan kipuhistoriaan peilattuna. Kuitenkin omat kokemukset ovat puhtaasti subjektiivisia, kipuhan on niin yksilöllinen tuntemus. Tuolla kipupalstoilla välillä arvioidan omaa kipua kipujanan asteikoin, ikäänkuin kilpaillen tuntemusten voimakkuudella. Mielestäni turhaa sinänsä, minun numeerinen arvioini verrattuna vaikkapa "Kerttu Kroonikon" ja "Calle Cerppisen" arvioon tarkoittaa ihan eri asiaa. Tosiasia on kuitenkin että kipu ja etenkin krooninen kipu hallitsee elämää aika tehokkaasti, irti ei pääse vaikka kuinka yrittää. Joku osa kivusta roikkuu aina mukana, teki mitä teki asian eteen. Aktiivinenhan se kipu juuri nyt minullakin on, en sitä kiellä. Ilmankin voisin olla, mutta eipä taida enää olla sitä vaihtoehtona...
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/734941/Vaitos+Kroonisen+kivun+hoidossa+on+puutteita
Kuten useasti ennenkin olen todennut, olen onnekas koska kipuani hoidetaan. Toki olen panostanut asiaan itsekin. Ja panostan edelleen, lähes täysillä. Jollei muista(kin) syistä johtuen henkiset voimavarani olisi niin olemattomat, panostaisin enemmänkin. Nyt menen kakkosvaihteella, en ole oma itseni, monesti tuntuu pystysuoran seinän tulevan vastaan. Mutta niitä ovia ja käytäviä löytyy, joitten läpi pääsee vaikka sitten vain uuden seinän eteen. Tästä huolimatta koen saavani niin paljon, elän ehdottomasti onnenkantamoisten keskellä. Saan toimintaterapiaa, saan fysioterapiaa. Minulla on luotettava kipulääkäri vaikka sitten hänen luonaan käynkin yksityisesti silloin tällöin. Hyvä lääkärisuhde on iso juttu, satsaan siihen mielelläni silloin tällöin, sillä tiedän myös mitä on olla eksyksissä kun kukaan ei kuuntele. Minun ei ole tarvinnut kerjätä lääkkeitä, minulle on rakentunut kohtuuu hyvin toimiva lääkitys. Eli oikeasti on paljon hyvää, uskon ja tiedän, silti niitä heikkoja hetkiäkkin riittää.
Odotan niin kesää. Taimikasvatukset tosin ovat heikossa jamassa. Niitä ei edes ole aloitettu... Chilin siemenet odottavat edelleen multaan pääsyä. Siemen kaupoilla en ole oikeastaan ollut, vaan eiköhän noita löydy myöhemminkin. Sitä paitsi, puutarhamessut ovat vasta tuloillaan, siellä voi sitten hullaantua. Pelargoniat ovat hengissä, rajusta keikkuksesa huolimatta kaikki puskevat uutta lehteä. Niiden suhteen ei tietenkään kannattaisi vielä hehkuttaa mutta melkein tuntuu että on selätetty taas yksi talvi kaupungissa, jippijaijee :D :D :D Luulen että tänäänkin fiilistellään vanhoja kesiä muistellen, olen kyllä ottanut uusia kuvia, hilpeästi hautuumaalta. Olin vanhuksia tervehtimässä yhtenä kauniina talvisena kevätpäivänä. Nautin hautausmaan luonnosta, siellä on hyvä kävellä, hyvä hengittää. Nyt on vaan keväinen olo, väriä elämään meille kaikille.
Hyvää yötä ystävät. Toivotaan kevään tulevan täysin rinnoin niin nopeasti kuin van on mahdollista. Siihen asti iloitaan pienistäkin luonnon heräämisen merkeistä. Elämä voittaa aina loppujen lopuksi.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti