KOVIN KOVIN KOVIN
on ollut hiljaista. Surullista mutta totta. Tosin ei elämä sinänsä ole ollut hiljaista, ei sinne päinkään. Pikemminkin päinvastoin, mikä sinänsä taas on iloista. EHkä suurin työllistäjä näiden viikkojen, apua, aikana on ollut tuo Neonaatti-lehti. Rakas ja raskas harrastus... Lehti on nyt kasassa, taittaja taittelee ja asettelee, leikkaa, liimaa ja askartelee. Toimituskunta on nähnyt ja siunauksensa antanut eli pikkuvirheitä ja siime hetken vinkkejä tänään fiksailtu. Ja jos se sitten olis painokunnossa, sitten on kyllä hetki hengähtää ja etenkin tuulettaa isosti, ennen seuraavaa ponnistusta kesän alussa. On tämäkin vaan niin mukavaa tämä lehtihomma :D
Ja hiljaisuus on vaan jatkunut ja jatkunut, joku kumma tässä on, halua kirjoitta löytyy, nyt periaatteessa aikaakin kun lehti on jo postissa matkalla lukijoilleen. Tosin viime viikko meni taas kuntoutuksen merkeissä, toista kertaa keskitymässä omaan hyvinvointiin. Oli tullut positiivista edistymistä, itse olisin odottanut enemmänkin mutta hyvä näinkin. Haasteena on nyt pysyä ruodussa ja jatkaa samaan tahtiin. Ruokailutapoja ja rytmiä tosin täytyy työstää entistä enemmän, läski muuttuu lihakseksi on seuraavien kuukausien motto! Tuo muutos on vaan ihan sairaan hidasa. Ja se liikkuminen, ei löysäilyä ellei ole ihan pää kainalossa :) Surullisen vähän oli väkeä tuolla Ruissalossa, veteraaneja ei näkynyt ollenkaan, olin siitä ihan pettynyt, viimeksi juuri he antoivat sen extrasuolan viikkooni... Kuulemma veteraanikuntoutuksia on vähän näin joulun alla, annetaan mahdollisuus mieluummin lähteä joulun viettoon jos mahdollista on, osa veteraaneista tulee sitten jouluksi tuonne, ellei omaisia ole enää, surullista sekin tavallaan vaikka toisaalta hyvä että on joku paikka mihin mennä.
Onneksi minulla on paljon ihania minua hoitavia ympärilläni. Monta kertaa olen tästä täälläkin kirjoitellut, mutta tunnen niin suurta kiitollisuutta siitä että pakko hiukan tuulettaa :D Mielikin virkistyy kun kehoa hoidetaan. Ihan siis konkreettisestikin saa samalla sielun terapiaa. Etenkin tuolla toimintaterapiassa, nyt olen siellä saanut miettiä tätä ongelmaani ja kipujani enemmän mielen kautta. Nuo kehonkuvalliset harjoitukset pakottavat keskittymään omiin ajatuksiin... VIime kerralla sain ihan konkreettisesti muuttaa koko kehoni väreiksi, se se oli mielenkiintoista ja käsittämätöntä mistä esim ne värit vain kumpusivat esille. Jatkossa sain ohjeeksi jatkaa vastaavia harjoituksia silloin tällöin, vaikka piirtämällä vihkoon "itseni" ja tavalla tai toisella sittten sen kuvan käsitteleväni. Ehkä sitä kautta olisi taas astetta lähempänä myös taiteen tekoa, sitä kun olen kaivannut tuolla syvällä sisimmässäni jo pitkään. Mielenkiintoisia juttuja!
Nyt menevät päivät jouluaatoksissa ja touhuissa. On tehty pipareita, taatelikakkuja, viikunakakkua, mysliä, näkkäriä ja mitä muuta sitä onkaan tonttutehtaasta putkahdellut, Aikakin jo on touhuta, aatto lähnee peloittavan nopeasti. Huomenna siivoamista ja kodin laittamista joulukuntoon. Sekä, tottakait, viimeisiä ostoksia :) Joulu on kivaa, ihanaa saada laittaa sitä myös ystäville <3 Meitä tulee olemaan iso joukko yhdessä jouluaatoa viettämässä, sananmukaisesti taaperosta vaariin.
Ja hiljaisuus on vaan jatkunut ja jatkunut, joku kumma tässä on, halua kirjoitta löytyy, nyt periaatteessa aikaakin kun lehti on jo postissa matkalla lukijoilleen. Tosin viime viikko meni taas kuntoutuksen merkeissä, toista kertaa keskitymässä omaan hyvinvointiin. Oli tullut positiivista edistymistä, itse olisin odottanut enemmänkin mutta hyvä näinkin. Haasteena on nyt pysyä ruodussa ja jatkaa samaan tahtiin. Ruokailutapoja ja rytmiä tosin täytyy työstää entistä enemmän, läski muuttuu lihakseksi on seuraavien kuukausien motto! Tuo muutos on vaan ihan sairaan hidasa. Ja se liikkuminen, ei löysäilyä ellei ole ihan pää kainalossa :) Surullisen vähän oli väkeä tuolla Ruissalossa, veteraaneja ei näkynyt ollenkaan, olin siitä ihan pettynyt, viimeksi juuri he antoivat sen extrasuolan viikkooni... Kuulemma veteraanikuntoutuksia on vähän näin joulun alla, annetaan mahdollisuus mieluummin lähteä joulun viettoon jos mahdollista on, osa veteraaneista tulee sitten jouluksi tuonne, ellei omaisia ole enää, surullista sekin tavallaan vaikka toisaalta hyvä että on joku paikka mihin mennä.
Onneksi minulla on paljon ihania minua hoitavia ympärilläni. Monta kertaa olen tästä täälläkin kirjoitellut, mutta tunnen niin suurta kiitollisuutta siitä että pakko hiukan tuulettaa :D Mielikin virkistyy kun kehoa hoidetaan. Ihan siis konkreettisestikin saa samalla sielun terapiaa. Etenkin tuolla toimintaterapiassa, nyt olen siellä saanut miettiä tätä ongelmaani ja kipujani enemmän mielen kautta. Nuo kehonkuvalliset harjoitukset pakottavat keskittymään omiin ajatuksiin... VIime kerralla sain ihan konkreettisesti muuttaa koko kehoni väreiksi, se se oli mielenkiintoista ja käsittämätöntä mistä esim ne värit vain kumpusivat esille. Jatkossa sain ohjeeksi jatkaa vastaavia harjoituksia silloin tällöin, vaikka piirtämällä vihkoon "itseni" ja tavalla tai toisella sittten sen kuvan käsitteleväni. Ehkä sitä kautta olisi taas astetta lähempänä myös taiteen tekoa, sitä kun olen kaivannut tuolla syvällä sisimmässäni jo pitkään. Mielenkiintoisia juttuja!
Nyt menevät päivät jouluaatoksissa ja touhuissa. On tehty pipareita, taatelikakkuja, viikunakakkua, mysliä, näkkäriä ja mitä muuta sitä onkaan tonttutehtaasta putkahdellut, Aikakin jo on touhuta, aatto lähnee peloittavan nopeasti. Huomenna siivoamista ja kodin laittamista joulukuntoon. Sekä, tottakait, viimeisiä ostoksia :) Joulu on kivaa, ihanaa saada laittaa sitä myös ystäville <3 Meitä tulee olemaan iso joukko yhdessä jouluaatoa viettämässä, sananmukaisesti taaperosta vaariin.
Blogi on mielessä ja te blogiystäväni. Nyt tältä päivältä toivotan teille ihania kivutomia lempeitä unia. Nukkukaa hyvin ja alkaa stressatko joulua! Paitsi ihan pikkuisen saa stressatkin, niin että saa hommat sopivasti tehtyä :) Niin ja ps: jouluradiosta tulee mahtavaa joulumusiikia!
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti