BLOGITAUKO
senkun venyi ja venyi ja venyi... Ja venyi vielä uudestaan. Juorusivut kertoo että silti joku tätä on katsellut, kiitos siitä. Jospa nyt oltaisiin taas takaisin arjessa ja tätä omaa naputeluakin tulisi tehtyä. Tai arkeahan tässä on eletty, kovinkin aktiivisesti. Missään en ole ollut, suhteellisen terveenäkin olen ollut. Mitä nyt vähän telonut sitä sun tätä paikkaa, taitaapi sekin olla ihan arkea vaan. Eikös se vanha totuus ollut että "tekevälle sattuu", olen siis tehnyt, MOT. Siltä se vähän on tuntunutkin....
Eilen lähti neonaatti-hoitajien lehti painoon, sekin myöhässä normi aikatauluistaan. Monen summan yheisvaikutuksena. Tärkeintä siinäkin oli että lehti yleensä edes syntyi, aika lailla epätoivoinen olo oli vielä toukokuun puolivälissä. Painovaihe menee onneksi vauhdilla, eli pian pitäisi lehden jo olla lukijoillaan. Peukutan kovasti että lukijat pitävät lopputuloksesta :) On todella helpottunut olo, on kuin kesäloma olisi alkanut vaikka sen alkuun onkin vielä aikaa. Huonosti silti on päätoimitajan retale hommansa hoitanut, se on tosiasia, koska lehti näin myöhässä tulee, ei kannata mitään tekosyitä esitellä... Silti, on yhteensattumia ja muita ennalta arvaamattomia juttuja. Pääasia silti että lehti on kasassa! Ja pesämuna seuraavaa lehteä varten on jo olemassa :D
Kipurintama onkin elellyt ihan omia juttujaan, edelleen ollaan tiukasti parisuhteessa joka on kovin yksipuolinen. Hatkat antaisin heti muttei tuo pahus luovuta. Tosin nämä telomiset on lähinnä olleet juuri vasemmalla puolella ja niiden kipu on villiinnyttänyt tuota kumppaniakin.. Sen olen päättänyt ettei tämä tahtojen taistelu minua lannista! Tuossa välillä menikin hyvin, oli hyvät lämpimät kelit ja mieliala korkealla, jaksoi uskoa tulevaisuuteen ja elämä maistui. Vaikka oksa oli tehnyt teiän sääriluun päälle ja koko sääri oli mustan sinisen violetin kirjava... Liikkumista se toki haittasi, mutta kun tiesi että se on vain ohimenevää ei se pahemmin masentanut (myönnetään toki että alkuun oli aika toivoton olo,,,,) Kuntoutus oli ja meni, siitä jäi hyvä mieli, testitulokset olivat parantuneet ja loppulausunnoissa asennettani, tuloksiani ja tulevaisuuden suunnitelmiani kiiteltiin. Minun jopa todettiin olevan "asiallinen kuntoutuja". Sitten tuli yksi puhelu ja jalat vedettiin alta. Nyt elän taas löysässä hirressä ja tunnen itseni aika nollaksi. Välillä jaksaa olla ainakin mielessään kapinallinen mutta sitten iskee taas väsymys ja pelko tulevaisuutta kohtaan.
Onneksi nyt on kesä ja täällä Peltolan rauhassa ja vihreän puutarhan keskellä on aina parempi olla. Kasvimaakin on jo kunnossa, jotain jopa kasvaa, kohta saa ottaa maalta omaa salaattia ensimmäisen kerran. Myöhään kaikki sinne istutettiin ja kylvettiin. Onneksi jonkun vanhan kansan viisauden mukaan potutkin laitetaan maahan vasta 10.6. Ja sen tiedän että pavutkin ehtii kylvää vaikka juhannuksena ja silti saa saalista :) Kasvihuoneessa ei koskaan ole ollut näin tyhjää, täytyisi edes nimeksi sinne jotain lisäää laittaa.... Mikään uusi ei taida ehtiä tuottaa satoa, pitänee kuitenkin käväistä torilla hiukan katselemassa :)
Puutarhaterapia on ehdottomasti parasta terapiaa. Täällä rauhoittuu ja tasoittuu mieli, täällä aistit lepäävät. Iskee välillä se puutarhastressikin, joka paikka kun huutaa tekemistä eikä tiedä mistä alkaisi hommat. Puutarhassa on tapahtunut isoja muutoksia, pari puutakin on kaadettu ja pehtoori rakensi vanhan kattilan tilalle terassin. Kattilaahan ei enää tarvita, kattivanhus Leskikuningatar Herttuatar Herkkä on päässyt juoksentelemaan autuaammille hiiren metsästysmaille veljensä luo. Talo on tyhjä ilman yhtään kissaa ja suru ja kaipaus suuri, täällä möksällä on helpompaa, uskoisin, suurin tyhjyys iskee kun tulee muutto takaisin kaupunkiin. Meillä oli takana 19 yhteistä vuotta, se on pitkä aika <3 Vähän aikaa pitää miettiä mitä seuraavaksi, koira houkuttelee, tosin sellaista ei voi ottaa ennenkuin on jättänyt työelämän taakseen. Tuleeko ennen sitä kissa, kuka tietää, ainakin syksyyn asti mietitään :)
Tällaisia pohdintaa tällä kertaa, ja tulkoon blogitauosta nyt lyhkäisempi. Tämän kirjoitttaminen oli mukavaa, kunhan vaan aika riittää ja miksei riittäisi nyt kun ei ole huolto lehdestäkään ja lomakin lähenee päivä päivältä.
Eilen lähti neonaatti-hoitajien lehti painoon, sekin myöhässä normi aikatauluistaan. Monen summan yheisvaikutuksena. Tärkeintä siinäkin oli että lehti yleensä edes syntyi, aika lailla epätoivoinen olo oli vielä toukokuun puolivälissä. Painovaihe menee onneksi vauhdilla, eli pian pitäisi lehden jo olla lukijoillaan. Peukutan kovasti että lukijat pitävät lopputuloksesta :) On todella helpottunut olo, on kuin kesäloma olisi alkanut vaikka sen alkuun onkin vielä aikaa. Huonosti silti on päätoimitajan retale hommansa hoitanut, se on tosiasia, koska lehti näin myöhässä tulee, ei kannata mitään tekosyitä esitellä... Silti, on yhteensattumia ja muita ennalta arvaamattomia juttuja. Pääasia silti että lehti on kasassa! Ja pesämuna seuraavaa lehteä varten on jo olemassa :D
Kipurintama onkin elellyt ihan omia juttujaan, edelleen ollaan tiukasti parisuhteessa joka on kovin yksipuolinen. Hatkat antaisin heti muttei tuo pahus luovuta. Tosin nämä telomiset on lähinnä olleet juuri vasemmalla puolella ja niiden kipu on villiinnyttänyt tuota kumppaniakin.. Sen olen päättänyt ettei tämä tahtojen taistelu minua lannista! Tuossa välillä menikin hyvin, oli hyvät lämpimät kelit ja mieliala korkealla, jaksoi uskoa tulevaisuuteen ja elämä maistui. Vaikka oksa oli tehnyt teiän sääriluun päälle ja koko sääri oli mustan sinisen violetin kirjava... Liikkumista se toki haittasi, mutta kun tiesi että se on vain ohimenevää ei se pahemmin masentanut (myönnetään toki että alkuun oli aika toivoton olo,,,,) Kuntoutus oli ja meni, siitä jäi hyvä mieli, testitulokset olivat parantuneet ja loppulausunnoissa asennettani, tuloksiani ja tulevaisuuden suunnitelmiani kiiteltiin. Minun jopa todettiin olevan "asiallinen kuntoutuja". Sitten tuli yksi puhelu ja jalat vedettiin alta. Nyt elän taas löysässä hirressä ja tunnen itseni aika nollaksi. Välillä jaksaa olla ainakin mielessään kapinallinen mutta sitten iskee taas väsymys ja pelko tulevaisuutta kohtaan.
Onneksi nyt on kesä ja täällä Peltolan rauhassa ja vihreän puutarhan keskellä on aina parempi olla. Kasvimaakin on jo kunnossa, jotain jopa kasvaa, kohta saa ottaa maalta omaa salaattia ensimmäisen kerran. Myöhään kaikki sinne istutettiin ja kylvettiin. Onneksi jonkun vanhan kansan viisauden mukaan potutkin laitetaan maahan vasta 10.6. Ja sen tiedän että pavutkin ehtii kylvää vaikka juhannuksena ja silti saa saalista :) Kasvihuoneessa ei koskaan ole ollut näin tyhjää, täytyisi edes nimeksi sinne jotain lisäää laittaa.... Mikään uusi ei taida ehtiä tuottaa satoa, pitänee kuitenkin käväistä torilla hiukan katselemassa :)
Puutarhaterapia on ehdottomasti parasta terapiaa. Täällä rauhoittuu ja tasoittuu mieli, täällä aistit lepäävät. Iskee välillä se puutarhastressikin, joka paikka kun huutaa tekemistä eikä tiedä mistä alkaisi hommat. Puutarhassa on tapahtunut isoja muutoksia, pari puutakin on kaadettu ja pehtoori rakensi vanhan kattilan tilalle terassin. Kattilaahan ei enää tarvita, kattivanhus Leskikuningatar Herttuatar Herkkä on päässyt juoksentelemaan autuaammille hiiren metsästysmaille veljensä luo. Talo on tyhjä ilman yhtään kissaa ja suru ja kaipaus suuri, täällä möksällä on helpompaa, uskoisin, suurin tyhjyys iskee kun tulee muutto takaisin kaupunkiin. Meillä oli takana 19 yhteistä vuotta, se on pitkä aika <3 Vähän aikaa pitää miettiä mitä seuraavaksi, koira houkuttelee, tosin sellaista ei voi ottaa ennenkuin on jättänyt työelämän taakseen. Tuleeko ennen sitä kissa, kuka tietää, ainakin syksyyn asti mietitään :)
Tällaisia pohdintaa tällä kertaa, ja tulkoon blogitauosta nyt lyhkäisempi. Tämän kirjoitttaminen oli mukavaa, kunhan vaan aika riittää ja miksei riittäisi nyt kun ei ole huolto lehdestäkään ja lomakin lähenee päivä päivältä.
Tämäkin postuas seisoi pari päivää valmiina ilman kuvia.... Nyt toivotan teille ystävät hyvää rauhalllista ja etenkin kivutonta yötä!
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti