KEVÄISISSÄ TUNNELMISSA

ajatukset kulkee aikamoista vauhtia, yhtä surhurhulinaa täynnä koko pää. Muutoksessa eletään, isoja asioita joihin on vaan totuttava ja sopeuduttava. Pieni ihminen on hämillään, yksin tätä elämän tietä kuljetaan, toki ystävien saattelemana...

Viimeinen virallinen työpäivä huhtikuussa, iik. ääk, kääk, apua, ei voi olla totta, selviänkö, ihanaa, iloista, mukavaa... Tunteiden ristiaallokossa kuljetaan. Mutta, asioista selvitään, kun vaan päätetään selvitä. Tämä on uusi ulottuvuus iälle, vanhaksi en ole itseäni kokenut, piäisikö nyt kokea? Vanheneva toki olen, en ikääntyvä, se on liian kauhea sana 😖  Turun kaupungin mielestä olen seniorikansalainen 😅  Saan kesällä eläkeläisen bussikortin,kuten myös seniorirannekkeen jolla pääsee liikkumaan ja kulttuuria harrastamaan. Kun kerran sitä aikaakin on ihan ylenmäärin! Aika näyttää onko aikaa... Senioerikanslainen , hih 😅

Saisi nuo hermokipuoireilutkin jäädä eläkkeelle. Se lienee turha toivo, ne ovat edelleen vahvasti kiinni työelämässään, välillä ihan 24/7 työskennellen. On ollut pitkään vaikeampi vaihe. Pitäisi muistaa kuinka näitä on aikaisemminkin ollut, kuinka ne aikaisemminkin ovat sitten ajallaan helpottaneet. Tässäkin kaipaan tukea, isompaa apuakin. Hyvä uusi kipulääkäri etsinnässä, vanha tuttu ja turvallinen on jättänyt yksityisvastaanoton pitämisen. Ei ole helppo tehtävä, ymmärtävän lääkärin löytäminen on sattuman kauppaa. Ja yksityispuolella kallista, toki oman hyvinvoinnin eteenhän nuo rahat menevät. Lääkäriongelma ei jää tähän, menetän myös hyvän työterveyslääkärin, joku korvaaava olisi löydettävä. Lähden tutkimusmatkalle terveyskeskukseen, varmaankin hankalan potilaan diagnoosin saan heti alkuun, ensi käynnillä... Entäpä jos kemiat törmäävät heti, onko minulla rohkeutta viheltää peli poikki ja toivoa uutta kontaktia? 

Onneksi on kevät ja kesä tulossa. Peltola odottaa puurtajaa, paljon hommia tiedossa, melkein ilman kiirettä 😉 Ainakin kohtuullisemmalla kiireellä kun ei työt häiritse kuin yhdellä viikolla projektihommissa. Kesää odotan, aurinkoa, lämpöä, lintujen laulua, maan heräämsitä eloon, kasvimaan viherrystä. Paras mahdollinen aika jättää työnteko, näin kesä kynnyksellä, tätä toivoin koko ajan ja pienten (ja vähän isompienkin) kynnysten kautta tähän päästiin.

Summa summarum, hyvällä mielellä pääasiassa mennään kohti kevättä ja kesää, vaikkakin päässä myrskyää  hullun lailla. Ehkä se tuo vain vahvuutta, olo ei sellainen kyllä ole. Pitää päättää että pärjää, sitten pärjää. Vissiinkin, varmaankin, ehkä, luultavasti.... 

Ihania keväisiä päiviä meille kaikille, annetaan uudelle elämän heräämiselle mahdollisuus taas kerran, pidetään toivoa yllä vaikkei sitä ihan aina helposti näkisikään. Aina se kuitenkin on, se toivo, elämän kiperissäkin tilanteissa. Elämä herää, luonnon tavoin, uudestaan ja uudestaan... Itse ainakin haluan ajatella elämän olevan kuin kevät, pienet ilot kasvavat suuriksi kun niiden antaa kasvaa. Joskus kasvu hidastuu, joku oksa saattaa kuollakin, mutta silti se iloinen asenne jaksaa kasvaa, kunhan sille antaa aikaa. Kevättä ja kesää kohti,  uuden elämän taimet kasvavat jo kovaa vauhtia 💚 

💖