KEVÄÄSTÄ
tai tämän kevään tuomista asoista on tai olisi, miten sen nyt ottaakaan, paljon puhistavaa, pakistavaa, kirjoitettavaa, haasteltavaa. Hyvän olon ja energian täyteiset päivät taistelevat tilasta niiden toisenlaisten kanssa. Väsyneiden, vaivaisten, huolestuneiden ja alakuloisten kanssa. Toisaalta, eivät nuo jälkimmäiset voita, ei tosiaankaan. Ne maustavat elämää ettei kaikki olisi liian seesteistä. Eikös se näin ole :)
Ihan tarkkaan en tässä, päivien päästä, muista mistä tuo äskeinen alku sai alkunsa... Tai taidan muistaa, en ehkä haluaisi muistaa. Muistanette ehkä minun pohtineen viimeisen kuntoutusjakson tuomia ajatuksia, heräämistäni omaan haurauteeni henkisen hyvinvoinnin keskellä. Samala kun vakuuttelin voivani joka suhteessa hyvin. Ehkä ne molemmat kulkevat sovussa ja käsikädessä. Ehkä minulla on nyt enemmän voimavaroja käsitellä näitä kiemuroita kun energia ei enää mene päivittäiseen henkiseen hengissäpysymistaisteluun. Olisikohan niin että jos on paljon henkistä energiaa syöviä asioita päällekkäin, ne asettuvat kerroksittain ja tulevat vuorollaan korjattaviksi, niille on jaettu vuoronumerot ja ne odottavat kiltisti, ihan kuin apteekin asiaakkaat vuoroaan ;) Ihminen tavallaan priorisoi voimavarojaan, pääsetään pinnalle vain akuuteimmat ja työstetään niitä.
Nyt on tullut aika astua toiselle tasolle tässä hyvinkin kokonaisvaltaisessa tilanteessa. Fyysisesti tuntuu kuin olisi olemassa joku Murphyn laki, yksi krämppä kun paranee, toinen astuu tilalle. Ei ole kuulkaa kiva saada näitä ikälisiä. Vanhanaikainen "ryppylisä" 15 vuoden palveluksesta oli paljon mukavampi. Tuo "ryppylisä" lopetettiin, näitä uusia ei takuulla lopeteta... Minuahan ravisteltiin siellä kunoutuksessa henkisesti ja yllättäen oikein kunnolla, en taida ollakaan millään tasolla täysin sinut tämän kipuoireiluni kanssa, pärjään kyllä ja yritän hyväksyä asian itselleni mahdollisella tasolla, kuhan en päästä ajatuksia menemään liian syvlliselle tasolle. Selkeästi vaan kaipaan lisätukea, toivotaan ihan hurrrrjassssti että myös toteutuu. Ainakin asioita on laitettu työn alle, onneksi minulla on vielä mahdollisuus saada asioida tutun ja ymmärtäväisen työterveyslääkärin kanssa.
http://hidastaelamaa.fi/2016/04/myohemmin-kaipaat-juuri-sita-mista-haluat-kovasti-pois/
Yhtä asiaa en vaan ymmärrä. Edelleenkään. Ajattelisin olevani sen verran jalat massa tyyppi, että osaisin tehdä ihan itsenäisesti elämääni vaikuttavia päätöksiä. Toivoisin minua kuunneltavan, aidosti ja ymmärtäen. Ystävyyden nimissä voidaan kuitenkin sanella ratkaisuja joihin en ole valmis, ratkaisuja jotka eivät mielestäni toimi juuri nyt, tai joihin en juuri nyt ole valmis. Uskon ja tiedän tämän tulevan hyvästä sydämestä, ja ehkä jopa olevan juuri ne parhaat ratkaisut. Minun on vaan itse saatava hakata pääni seinään, jos huomaan tehneeni huonon ratkaisun, osaan sen korjata. Edes hyvä ystävä ei pysty täysin asettumaan toisen saappaisiin. SIlti on onnellista tietää ystävyyden kestävän, pienistä ajatusten eroavaiuuksista huolimatta.
VIikonlopulla iloitaan. Lauantaina kokoonnutaan serkku ja ystäväjoukolla kuuntelemaan Soho Torwien juhlakonsertia, SohonTorwet 65 vuotta lavoilla, jee. Tahtipuikoissa häärää se oma lapsi, äiti halkeaa jo etukäteen ylpeydestä, samalla myötäjänskättäen :D Mutta hauskaa se tulee olemaan :D https://www.facebook.com/events/771493336313892/
Ihan tarkkaan en tässä, päivien päästä, muista mistä tuo äskeinen alku sai alkunsa... Tai taidan muistaa, en ehkä haluaisi muistaa. Muistanette ehkä minun pohtineen viimeisen kuntoutusjakson tuomia ajatuksia, heräämistäni omaan haurauteeni henkisen hyvinvoinnin keskellä. Samala kun vakuuttelin voivani joka suhteessa hyvin. Ehkä ne molemmat kulkevat sovussa ja käsikädessä. Ehkä minulla on nyt enemmän voimavaroja käsitellä näitä kiemuroita kun energia ei enää mene päivittäiseen henkiseen hengissäpysymistaisteluun. Olisikohan niin että jos on paljon henkistä energiaa syöviä asioita päällekkäin, ne asettuvat kerroksittain ja tulevat vuorollaan korjattaviksi, niille on jaettu vuoronumerot ja ne odottavat kiltisti, ihan kuin apteekin asiaakkaat vuoroaan ;) Ihminen tavallaan priorisoi voimavarojaan, pääsetään pinnalle vain akuuteimmat ja työstetään niitä.
Nyt on tullut aika astua toiselle tasolle tässä hyvinkin kokonaisvaltaisessa tilanteessa. Fyysisesti tuntuu kuin olisi olemassa joku Murphyn laki, yksi krämppä kun paranee, toinen astuu tilalle. Ei ole kuulkaa kiva saada näitä ikälisiä. Vanhanaikainen "ryppylisä" 15 vuoden palveluksesta oli paljon mukavampi. Tuo "ryppylisä" lopetettiin, näitä uusia ei takuulla lopeteta... Minuahan ravisteltiin siellä kunoutuksessa henkisesti ja yllättäen oikein kunnolla, en taida ollakaan millään tasolla täysin sinut tämän kipuoireiluni kanssa, pärjään kyllä ja yritän hyväksyä asian itselleni mahdollisella tasolla, kuhan en päästä ajatuksia menemään liian syvlliselle tasolle. Selkeästi vaan kaipaan lisätukea, toivotaan ihan hurrrrjassssti että myös toteutuu. Ainakin asioita on laitettu työn alle, onneksi minulla on vielä mahdollisuus saada asioida tutun ja ymmärtäväisen työterveyslääkärin kanssa.
http://hidastaelamaa.fi/2016/04/myohemmin-kaipaat-juuri-sita-mista-haluat-kovasti-pois/
Yhtä asiaa en vaan ymmärrä. Edelleenkään. Ajattelisin olevani sen verran jalat massa tyyppi, että osaisin tehdä ihan itsenäisesti elämääni vaikuttavia päätöksiä. Toivoisin minua kuunneltavan, aidosti ja ymmärtäen. Ystävyyden nimissä voidaan kuitenkin sanella ratkaisuja joihin en ole valmis, ratkaisuja jotka eivät mielestäni toimi juuri nyt, tai joihin en juuri nyt ole valmis. Uskon ja tiedän tämän tulevan hyvästä sydämestä, ja ehkä jopa olevan juuri ne parhaat ratkaisut. Minun on vaan itse saatava hakata pääni seinään, jos huomaan tehneeni huonon ratkaisun, osaan sen korjata. Edes hyvä ystävä ei pysty täysin asettumaan toisen saappaisiin. SIlti on onnellista tietää ystävyyden kestävän, pienistä ajatusten eroavaiuuksista huolimatta.
VIikonlopulla iloitaan. Lauantaina kokoonnutaan serkku ja ystäväjoukolla kuuntelemaan Soho Torwien juhlakonsertia, SohonTorwet 65 vuotta lavoilla, jee. Tahtipuikoissa häärää se oma lapsi, äiti halkeaa jo etukäteen ylpeydestä, samalla myötäjänskättäen :D Mutta hauskaa se tulee olemaan :D https://www.facebook.com/events/771493336313892/
Mukavaa loppuviikkoa ystävät, nautitaan keväästä kaikista krämpistä ja murheen tyngistä huolimatta, elämä on ihanaa kun sen osaa oivaltaa :D
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti