SEURAAVA VÄLIPALA, KEVÄÄN HENGESSÄ :D
Päivät kuluvat siivillä, en ehdi edes huomaamaan kun taas viikko mennä viuhahtanut. Kaksi viikkoa edellisestä pläjäyksestä, mitä onkaan ollut, mitä onkaan tapahtunut. Paljon ja ei mitään. Niinkuin aina. Jostain kummasta syystä tuntuvat päivät täyttyvät yhdellä ja toisella pienellä jutulla ja sitten onkin taas ilta. Pakko kyllä myöntää että nautin tästä, on uskomatonta että taas jaksaa kaikkea työn lisäksi. Elämä tuntuu rikkaalta, elämän laatua on kaiken entisen "epälaadun" tilalla. Ja joo, tiedän että jossain vaiheessa tulee joku pysähdys, jossain vaiheessa joku takapakki. Mutta kun on virtaa taustalla, selviää niistäkin taas eteenpäin.
Kevät ainakin on tullut kaupunkiin :) Ihana valo, kirkkaus ja kevään tuoksu. En tarkoita koriankakkoja tai muita lumen alta paljastuvia jätöksiä vaan sitä sateen jälkeistä puhtaan ilman tuoksua, heräävän maan tuoksua, raikkaan kevätsateen tuoksua. Tarkoitan valoisia aamuja, vaikkakin vielä tai pikemminkin taas, on suhteellisen kylmää. Yöt ovat pakkasella, maa edelleen jäässä. Mutta olen nähnyt ensimäisten krookusten nousevan pintaan, ne loistavat keväisen auringon lailla. Talitintit ja laulurastaat rikastuttavat etenkin aamuja, taas kerran voisin todeta työmatkani olevan parhaan mahdollisen. Tuomiokirkon ympäristö ja linnunlaulu, voiko päivää aloittaa paremmin? Nooo.... Lämpimämäpää toki saisi olla ;) Lokit kirkuvat, pulut huhuilevat, sekin kuuluu kevään merkkeihin. Pitää vaan jaksaa olla kaikki aistit avoimina ja antaa luonnon tullla elämään täällä kaupungissakin. Tärkeä kevään tuoja ovat nämä teatterisillan pikkuiset narsissit. Ne loistavat täynnä elämää ja antavat massoittain energiaa ohikulkiessa. Kiitos niistä Turun kaupungille, vuodesta toiseen saamme ne iloksemme.
Viikko meni Ruissalon maisemissa. Oli kuntoukseni kolmas jakso. Yllätyksellisen rankka viikko. Ehkä hiukan fyysisestikin, taisin tehdä liikuntaosiot tehokkaammin kuin edellisillä kerroilla, ainakin kropasta löytyneet enemmän tai vähemmän oudot uudet ja vanhat lihakset näin kertoivat. Läski-lihassuhteen kehitys ei ollut toivottavaa, se tietysti aiheutti pientä mielipahaa, nyt yritetään pysyä ruodussa ja parantaa ravitsemuksen puolta ;) On rankkaa yrittää lisätä omaan ruokavalioonsa tarpeeksi proteiinia. En ole tiedostanut kuinka paljon tällainen "ikääntynyt" proteiinia tarvitseekaan. Nyt kun tuota tarvetta yrittää täyttää on aivan hukassa. On kait pakko tavalla tai toisella yrittää sietää edes tuota linnunlihaa omassa ruokavaliossaan. Tiukkaa se tekee, liha kun ei missään muodossa ole minun juttuni :/ Pakko on myöntää kuitenkin että nälkä on harvemmin jos vaan tuota proteiinia jaksaisi tankata. Pitänee siis keksiä lisää tapoja sitä saada :)
Suurin rankkuus löytyi henkisellä puolella. Olen pitkään jo selitänyt voivani niin hyvin hekisesti, jaksavani ja pystyväni moneen asiaan isolta osalta juuri siksi että voin hyvin. Ja niinhän voinkin, ei sitä muuta mikään. Tosiasia on vain että edelleen löytyy noita hauraita ja herkkiä osa-alueita tämän Niämisen sielusta. Tämä tuli hiukkasen puskista, kovin selkeästi vaan sellaiseksi. Kuntoutukseen kuuluu joka jaksolla kaksi psykologin tapaamista. Taisi olla ammattinsa osaava psykologi kun tuon kaiken positiivisen höpinäni keskellä teki yhden tarkan kysymyksen.... Se osui ja upposi, vesipadot murtuivat ja kyyneleet virtasivat. Jopa minulle, itkijänaiselle, yllättävän vuolaasti. Kysymys oli tästä CRPS oireistotani.Kysymystä en edes kunnolla muista (jotenkin se liittyi tunteisiini koskien tätä oireistoa), kuvasin vaan tunteitani sanoilla; pettymys, pelko, suru, katkeruus ja jotain muuta vastaavaa. Olin yllättäynyt, sillä luulin jo käsitelleeni nämä asiat. Enpä taida kuitenkaan olla, tiedänhän minä että tähän liittyy monenmoista psyyken kuormitusta, olen sen työntänyt jonnekin takavasemmalle muiden asioiden tieltä. Ehkä nyt on aika käsitellä sitäkin asiaa, katsotaan miten asiat menevät, mitä mahdollisuuksia tämän asian käsittelyyn saan.
Kivut ovat normaalilla tasolla. Käsi elää omaa elämäänsä, paljon sen hyvinvointiin tai kiukutteluun en voi aina vaikuttaa. Tärkeintä on tehdä asiota ja elää sen mukaan ettei tietentahtoen tee itselleen harmia. On kuitenkin hankalaa kun ei koskaan tiedä mitä tulee, samat asiat tänään ja huomenna saavat aivan erilaiset mittasuhteet, jos hermoradat tuolla pääkopassa ovat pahemmin sekaisin oireelee käsikin enemmän. Tässä yksi syy miksi tämänkaltaisen oireiston kanssa ei ole ihan helppoa elää. Näin myös tuo psyykkinen kuormitus on aina olemassa, en tiedä mahtaako siinä suhteessa koskaan helpottaa. Pitää kuitenkin uskoa että noita hyviä päiviä ja hyviä jaksoja mahtuu aina niden huonojen keskelle.
Aika kuluu, huomenna kutsuu työmaa. Pienet keväiset ihmisen taimet. Kevätmielellä olevat kollegat ja monta hyvää naurun remahdusta mitä parhaimmassa seurassa. Kiireenkin keskellä uskon noin olevan, meillähän on isona voimavarana yhteinen ilo. Siitä iloitsen ja iloitsemme suuresti <3
Rakkaat blogiystävät, on pakko nyt toivottaa teille hyvää yötä. Palataan linjoille, uusia kuvia on aikas paljon olemassa, pitää kuitenkin ensin ehtiä katsoa onko niissä julkaisukelpoisia joukossa ;) Pikkuvinkkinä on tietenkin sana Ruissalo..... Pää on täynnä ajatuksia, nekin pitää kartoittaa löytyykö niistä mitään julkaistavaa ;)
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti