KOIRUUS TULI TALOON...
Kissavanhuksieni muutettua autaammille hiirtenmetsästysmaille, ajattelin josko taas olis koiruuden vuoro tulla kaverikseni.Olin pitkään haaveillut koirasta, nimenomaan mäyräkoirasta, mäyriksien sieluun kun on tutustunut kerran, vievät ne sen kokonaan. Ensimmäisenkin mäyräkoirani piti olla karkeakarvainen, vaan toisin kävi, Akseli oli maailman sileäkarvaisin karkkari 😃 Elämässä vaan sattuu kaikenmoista... Tälläkin kertaa haaveilin karkeakarvaisesta kääpiömäyräkoirasta. Kun aina ei suju haaveiden mukaisesti, niin nämäkin suunnitelmat muuttuivat äkkinäisesti. Tälläkin kertaa; karkari kääpiöstä tuli kiiltävän sileä kaniinimäyräkoira. Vaan kun en yksinkertaisesti voinut asialle mitään 😍
Pitkään pohdin haluanko pennun vai uskallanko ottaa aikuisen kodinvaihtajan. Katselin kaikkia mahdollisia mäyräkoirasta mäyräkoirasivuja, hurahadin ajatukseen mäyräkoirasta yhä syvemmälle ja syvemmälle. Pienen rohkaisun jälkeen, kiitos siitä, Fröken Alva ja Herrrasmies Takku 💖 , päädyin aikuiseen kodinvaihtajaan. Selatessani taas kerran mäyräkoira-ryhmien kuvia, katsoi HÄN minua suoraan syvälle sisimpääni yhdessa kuvassa. Pieni punainen kaniiinimäyräkoira, rakkautta ensi silmäyksellä 💖 Alvaa ja Takkua voi käydä ihastelemassa facebookissa, niinkuin myös tätä omaa nappisilmäänikin.
Niiinpä rakkaan ystäväni Tiinan kanssa ajoimme Orivedelle "katsomaaan" tätä pientä ihanuutta. Annica-kasvattaja laittoi hiukkasen murisevan ja tärisevän pienen koiran syliini, kuulemma se oli paras tapa luoda luottamus, eikä kestäyt kauaakaan kun koiruuus ja palvelija-ehdokas rentoutuivat molemmat ja sillä tiellä ollaan edelleen. Koiruus oli paljon paljon pienempi kuin osasin kuvitella, niin pientä mäyräkoiraa en ollut koskaan ennen tavannut. Hän oli ja on edelleen, suorastaan valloittava. Enkä voinut enää kuvitellakaan lähteväni sieltä kotiin ilman Szotyitä 💖 Taisi Tiina-ystävän galgo-haaveetkin saada pientä buusteria sillä reissulla... Nyt hänellä on aivan ihastuttava galgo-tyttö.
Szotyi the Queen on paras kaverini. Uskollinen ystävä joka kulkee perässäni kuin koira. Rakastaa lenkkeilyä, on kohottanut aerobista kuntoani paremmin kuin mikään muu, laittaa oksitosiinit virtaaamaan ja mieli kirkastuu kun nukkuu sylissäni. Minulla on joku, joka ilahtuu suuresti kotiintulostani, se lämittää sielua. Häntä viuhkoo ympyrää ja koira tanssii ja hyppii innosta pinkeänä. Tämä koira on sylikoira, pehmeä ja lämmin. Ego on ison koiran, kuten kunnon mäyrinkäisellä kuuluukin olla. Mökillä vahditaan pihaa ja tietä, omaa valtakuntaa ei ole vain kotipiha, myös naapurin vieraista ilmoitetaan. Kesällä toisten koirien kohtaamiset sujui hyvin, nyt täällä kaupungissa pitää puolustautua ja puolustaa palvelijaa. Kunhan palvelija kuntoutuu ja pääsee kipsistään eroon, alkaa armoton koulutus... Oravat ja pupujussit vaviskoon kun kuningatar saapuu paikalle 😉
Koira on hyvä hoivaaja. Aistii heti jos palvelija on kipeämpi kuin normaalisti, kipsijalkaa on hoivannut nukkumalla tiiviisti siinä kiinni. Ja mitä kipeämpi palvelija on, sitä likemmäs koiruus itsensä asettaa Kesällä tiesi pikkupehtoorin sairastuvan ripulitautiin jo etukäteen, haki palvelijaa apuun ulkoa useampaan otteeseen, palvelija pässinpää ei kyllä ymmärtänyt. Siinähän sitten oli siivottiin isommatkin sotkut, helpommalla olisin päässyt jos olisin koiraa osannut lukea. Uskon hyvin koirien kykyyn tulkita ja varoittaa ihmistenkin sairauksista, koiran vaistot ovat uskomattomat. Pitäisi olla taito ja kyky nähdä ja ymmärtää koiran kertoma. Toivottavasti se kehittyy yhteisen matkan jatkuessa.
Kummasti tuo koira myös sosiaalistaa. Lenkillä ollessa pysähdytään juttelemaan ihan outojen ihmisten kanssa, niin koirallisten kuin koirattomien. Pieni suloinen koira saa suut hymyyn ja kommentit ovat herkässä, mitään negatiivisuutta ei ole ainakaan vielä tullut esillle, ei edes vaikka remmirähjä iskee. Pennuksihan koiruutta luullaan, ilmeet muuttuvat vinekästi, kun kertoo kesälllä vietetyn kahvdeksan-vuotis synttäreitä. Toinen yleinen kommentii on." Tuollainen koira on kätevä, eihän se tarvitse paljon liikuntaakaan, kun on noin lyhyet jalat!" Siinä sitten silmät pyöreänä ihmetellään kun sanon, ettei niin pitkää lenkkiä ole tullut vastaan, että koira väsyisi. Ensin hyytyy paljvelija. Mäyräkoira on luolakoira ja geeneissä asuu sitkeän metsästyskoiran geenit, myös riistavietin vahvuudessa..,
On Szotyi hyvän kaverinkin saanut 💕 Tiiina-ystävän galgotytö Seda Honkkelikoipi Taivaanlahja on ehdotttomasti hänen bestiksensä. Vaikka Seda kerran tyhjensi tuokakupin vilauksessa ja yritti vielä päästä oamtoimisesti namilaatikollle. Eipä tarvivnnut Szotyin kuin luoda oikeanlainen katse ja hiukkasen hampaita paljastaa, niin Seda antoi periksi. Szotyi the Queen on nimensä veroinen, hallitsee valtakuntaansa tiukoin ottein. Se on se ego... Nämä kaksi ovat varsin huipaisa näky kun yhdessä lenkeillään. Usein ne nuuskivat samoja kohtia, kuonot yhdessä ja kun toinen lähtee liikkeelle, lähtee toinenkin.Kaipaan oikein meidän yteisiä lenkkejämme, kunhan jalkani on kunnossa, ehdottomastii niitä pitää jatkaa.
Onko tai onko ollut ongelmia kodinvaihtajan kanssa? Sopeutuminen on käynyt helposti, Szotyi otti valtakuntansa haltuun nopeasti ja helposti. Aikaisemmin mainittu uudesaan alkanut remmpirähjä, yksinjäämisen vaikeus, satunniset pissa-vahingot, niissä on työstettävää. Mutta tämä suloisuus kyllä vie voiton niistäkin. Pois en tätä koiraa enää antaisi, toivottavsti ei tarvitse edes pitkiä eroja tulla. Mielellään annan kuningattaren mennä pariksi päiväksi lomaresidenssiinsä, siellä häntä rakastetaan ja rapsutetaan ja hän voi puolestaan ilahaduttaa läsnäolollaan resedenssin palvelijoita.
💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti