Miksiköhän nukkumiseni
on näin onnetonta? Että voikin väsyttää, ja silti en nuku rauhallisia hyviä unia. Luulisi että lisääntynyt liikkuminen ulkoilmassa uuvuttaisi mutta ei, ei millään. Osasyynä on tietysti uskomattoman ihanat kesäillat, sisälle ei ole malttanut mennä. Istuminen puutarhakeinussa on terapiaa parhaimmillaan, en varmaan koskaan väsy katselemaan muuttuvaa puutarhaa ja seuraamaan lintujen touhuja. Enkä kuuntelemaan niiden laulua.
fm/boos/2219376-satakieli-laulaa-klassista
Työ kantaa toki osasyyllisyyden uniongelmassani. Tai ei varsinaisesti työ itsessään, vaan työn rytmitys. Ilta- ja aamuvuorojen välinen yö on aina surkea, suorstaan kurja. Etenkin kiireisen iltavuoron jälkeen aivot kulkevat ylikieroksilla vaikkei työasioita sinänsä miettisikään. Adrenaliini virtaa pitkään ja rauhoittuminen on vaikeaa. Tarvitaan aikaa rauhaan laskeutumiseen ja sitä ei ole jos tietää aikaisen aamuherätyksen lähestyvän joka hetki lähemmäs ja lähemmäs. Tein vuosikaudet, ptkälti toistakymmentä vuotta pitkiä (12,5 tuntisia) työvuoroja ja hehkutan ehdotomasti niiden perään. Ei illan ja yön väli silloinkaan ole pitkä, mutta pidempi joka tapauksessa ja silloin potentiaalinen uniaika on parempi.
Työssä jaksamiselle olisi tärkeää työvuorojen ergonomisuus. Hoitoalalla on vain ikiaikaisena perinteenä tehdä työtä ilta-aamu vaihtelulla. Perusteena on kaiketi aikoinaan ollut että potilaan parhaaksi on jos illassa ja aamussa on sama hoitaja. Itse herättäisin kyllä kysymyksen, onko väsynyt ja liian vähän nukkunut hoitaja potilaan parhaaksi? Enpä usko... Ei edes ajatuksella että näin hoitaja tuntee potilaan paremmin. Romukoppaan joutavat tuollaiset perinteet! Jotta työntekijä jaksaisi pitäisi työ ja vapaa voida ryrmittää personallisten tarpeiden mukaan. Listan tekijän palapeli ei ole helppo, silti hyvinvoiva työntekijä on korvaamaton aarre, ja aarteista täytyy pitää hyvää huolta. Pidemmän päälle ainakin tämän kaltaisella toiminalla on paljon positiivisia vaikutuksia.
Tehokasta pään ja ajatusten nollaamista ovat kesäiset työmatkat. Polkupyörä on liikkumisvälineiden parhaimmistoa, Etenkin kun plussana mukaan tulevat maisemat. Jos joskus työmatkalla ei olisi kiire päästä paikasta A paikkaan B ja päinvastoin, dokumentoisin kuvin parhaat palat näistä maisemistani: pupujusin aamumuarkinallaan, Kupittaan puiston linnut, auringon puiden lehvästössä. vehreyden kaikkialla... Sellainenkin ihme saattaa tapahtua jos oikein yrittää, ainakin olen ahkerasti kantanut kameraa mukanani :)
Vaikka kuljen työmatkani fillarilla, kaipaan sen jälkeen vielä iltateehetkeä ulkona puutarhassa, on iso pettymys jos sää sen estää. Elämä Peltolan puutarhassa rytmittyy ulkona olemisen mukaan. Sisällä ei kannata olla, siitä saa talvella ihan tarpeekseen. Olen pahoillani talven rakastajat, kesää ei vaan voita mikään muu :D Kaikki täällä tehdään ulkona, ellei vesisade estä. Ulkokeitiönkin varustetaso alkaa hiljakseen parantumaan.. Ennen oli pukkijaloilla seisova tiskipöytä. Nyt on tiskikatos tai pikemminkin lehtimaja. On grilli ja nyt jopa kaasukeitin. Kohta ei tarvitse ola sisällä ollenkaan, no ehkä nukkumassa sentään... (tai ainakin yrittämässä nukkua) Mutinaa kuuluu aina välillä mutten anna periksi, valoa ja aurinkoa, luonnon ehtymätöntä aarreaittaa kannattaa varastoida runsain mitoin syksyn ja talven varalle.
fm/boos/2219376-satakieli-laulaa-klassista
Työ kantaa toki osasyyllisyyden uniongelmassani. Tai ei varsinaisesti työ itsessään, vaan työn rytmitys. Ilta- ja aamuvuorojen välinen yö on aina surkea, suorstaan kurja. Etenkin kiireisen iltavuoron jälkeen aivot kulkevat ylikieroksilla vaikkei työasioita sinänsä miettisikään. Adrenaliini virtaa pitkään ja rauhoittuminen on vaikeaa. Tarvitaan aikaa rauhaan laskeutumiseen ja sitä ei ole jos tietää aikaisen aamuherätyksen lähestyvän joka hetki lähemmäs ja lähemmäs. Tein vuosikaudet, ptkälti toistakymmentä vuotta pitkiä (12,5 tuntisia) työvuoroja ja hehkutan ehdotomasti niiden perään. Ei illan ja yön väli silloinkaan ole pitkä, mutta pidempi joka tapauksessa ja silloin potentiaalinen uniaika on parempi.
Työssä jaksamiselle olisi tärkeää työvuorojen ergonomisuus. Hoitoalalla on vain ikiaikaisena perinteenä tehdä työtä ilta-aamu vaihtelulla. Perusteena on kaiketi aikoinaan ollut että potilaan parhaaksi on jos illassa ja aamussa on sama hoitaja. Itse herättäisin kyllä kysymyksen, onko väsynyt ja liian vähän nukkunut hoitaja potilaan parhaaksi? Enpä usko... Ei edes ajatuksella että näin hoitaja tuntee potilaan paremmin. Romukoppaan joutavat tuollaiset perinteet! Jotta työntekijä jaksaisi pitäisi työ ja vapaa voida ryrmittää personallisten tarpeiden mukaan. Listan tekijän palapeli ei ole helppo, silti hyvinvoiva työntekijä on korvaamaton aarre, ja aarteista täytyy pitää hyvää huolta. Pidemmän päälle ainakin tämän kaltaisella toiminalla on paljon positiivisia vaikutuksia.
Tehokasta pään ja ajatusten nollaamista ovat kesäiset työmatkat. Polkupyörä on liikkumisvälineiden parhaimmistoa, Etenkin kun plussana mukaan tulevat maisemat. Jos joskus työmatkalla ei olisi kiire päästä paikasta A paikkaan B ja päinvastoin, dokumentoisin kuvin parhaat palat näistä maisemistani: pupujusin aamumuarkinallaan, Kupittaan puiston linnut, auringon puiden lehvästössä. vehreyden kaikkialla... Sellainenkin ihme saattaa tapahtua jos oikein yrittää, ainakin olen ahkerasti kantanut kameraa mukanani :)
Vaikka kuljen työmatkani fillarilla, kaipaan sen jälkeen vielä iltateehetkeä ulkona puutarhassa, on iso pettymys jos sää sen estää. Elämä Peltolan puutarhassa rytmittyy ulkona olemisen mukaan. Sisällä ei kannata olla, siitä saa talvella ihan tarpeekseen. Olen pahoillani talven rakastajat, kesää ei vaan voita mikään muu :D Kaikki täällä tehdään ulkona, ellei vesisade estä. Ulkokeitiönkin varustetaso alkaa hiljakseen parantumaan.. Ennen oli pukkijaloilla seisova tiskipöytä. Nyt on tiskikatos tai pikemminkin lehtimaja. On grilli ja nyt jopa kaasukeitin. Kohta ei tarvitse ola sisällä ollenkaan, no ehkä nukkumassa sentään... (tai ainakin yrittämässä nukkua) Mutinaa kuuluu aina välillä mutten anna periksi, valoa ja aurinkoa, luonnon ehtymätöntä aarreaittaa kannattaa varastoida runsain mitoin syksyn ja talven varalle.
Nyt unten maille, huomenna on uusi päivä, ihan vapaa sellainen. Puutarha kaipaa puurtajaa, rikkaruohot suoravat kutsuvat seirneenien tavoin. Tarina jatkuu taas toisena päivänä, uusin ajatuksin. Hyvää yötä kaikki ystävät, nauttikaa elämästä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti