Onpahan ollut tuulista...

tämä elämä. Työtä, lehden kokoamista, taas työtä, taas lehteä, kaupungilla juoksemista ja asioiden hoitamista. Pakkaamista ja pakkaamista ja taas pakkaamista. YYA-avun saamista ystäviltä ja tavaroiden rahtaamsita möksälle. Nyt ollaan täällä, katit ja minä. Minä uupuneena kaikesta touhusta, katit hermoheikoina muutosta "maaseudun helmaan", onhan täältä kauppatorille huimat neljä viisi kilmometriä. Itse kyllä koen olevani kunniamerkin ansainnut, sen verran rankkaa tämä touhuaminen on ollut, ja aamulla kutsuu taas työt... 

Kunhan vain ensin aamulla saan itseni fillarin selkään ja polkaisen kauniin työmatkani halki vehreän maiseman. On ilo ja onni kun työmatkat ovat niin mahtavia kuin minula. Talvella/keväällä /syksyllä normaalisti kävelen tai pyöräilen yli Aurajoen ja halki Turun Tuomikirkon alueen. Vuodenajasta riippuen nautin erilaisista maisemista, välillä kunnellen lintujen konsertointia, välillä vain katsellen alati muuttuvaa kulttuurimaisemaa. Kesäaikaan asustelen täällä möksällä, tältä on juuri sopiva fillarointimatka työpaikalle. Puutarha-alueella voi aamulla tulla vastaan pupu tai jopa kettu, mustarastaat ja muut kesän laulajat laittavat parastaan, oikeastaan koko matka on pelkkää vehreyttä. Lopuksi vielä läpi Kupittaan puiston, voiko tämän parempaa edes olla? Toki nyt juuri tuntuu että edes hiukan lämpimämpää, kiitos. Käsi ei tykkää kylmästä ollenkaan, niinkuin ei kauheasti fillaroinnistakaan, muta siitäkös välitän mitään. Kaipaan liikuntaa ja kaipaan niitä elämyksiä joita omin jaloin liikkuessa saa. Ei bussailukaan pahasta ole, paitsi ehkä kunnolle ja keksi- eikun keskivartalolle.... 

Täällä on täysi kesä, jos katsoo luontoa, Sireenit kukassa, omenapuiden kukinta jo ohi, pioneissa isot nuput. Onneksi ei sentään juhannusruusu kuki vielä :) Akilleijat aloittelevat, unikoissa teelautasen kokoiset raskaat raikkaan oranssit kukat ja ihanan karvaiset harmaanvihreät nuput. Ellei sade niitå piekse maahan, toivotaan että sää selkenee ja saan puutarhasta jotain tännekin, nyt ei huvita nokkaa ulos laittaa.Tästä tulee vain tällainen pieni muistutus olemassolostani! On tehnyt niin kovasti mieli kirjoittaa, aikaa ei vaan ole ollut. On ollut pakko hiukkasen priorisoida, vaikka ajatuksia olisi ollut vaikka kuinka. Eiköhän ne tuolta mielen syvyyksistä vielä löydy jossain vaiheessa. 

Nyt toivotan teille hyvää ja rauhallista unta, minä menen iltatouhujen kautta lintujen siivittämään uneen, Toivottavasti ainakin. Jatkossa tulee varmaankin puutarhan kuvittamia päivityksiä. Ajatuksia joiden mausteena on palanen Peltolaa, ei pöllömpää sanoisin. Jospa se lehti olisi jo viittä vaille valmis, niin saisi keskittyä oleelliseen  <3