Matkailu avartaa...
ainakin puutarhamatkailu hyvässä seurassa. Puutarhanhoito omassa puutarhassa taas parantaa sielua ja antaa voimavaroja tulevaisuutta varten. Mikä siis mahtaakaan olla ajatuksissa päällimmäisenä? Puutarhat varmaankin... Vähän muunkinlaisia ajatuksia tuo matka herätti, tai voisiko pikemminkin sanoa nosti pintaan.
Minkälaisen julkisuuskuvan me suomalaiset annamme itsestämme ulkomailla? Aina ei niin kovin kelvollista. Onneksi suurin osa matkaajista tietää sopivaisuden rajat! Tämänkin retken aikana välillä hävetti edustaa Suomea. Alkoholin vaikutukset korustuvat ulkomailla, VIrossakin. Miten alkoholi muka antaisi oikeuden käyttäytyä miten vaan? Eihän se annakkaan, sen ns vapauttavat vaikutukset ovat epämiellyttäviä ja ikäviä, usein jopa loukkaavia. Keski-ikäinen mies joka potee mahtavuussyndroomaa ei todellakaan ylennä mieltä. Ei myöskään nuorehko nainen joka vaikkapa juoksuttaa ruoka-annostaan edestakaisin keiitön ja pöydän valillä silmät liki seisoen humalatilasta johtuen. Miksi alkoholi antaa oikeudet käyttäytyä miten vain? Kuka voi sanoa olevansa oikeutettu mesoamaan miten tahtoo? Se suomalainen humalikko tietenkin!
Olen elämäni monessa vaiheessa joutunut pohtimaan suhdettani alkoholiin. Itselleni se on ollut aina lähinnä pieni juhlahetkiin kuuluva iloinen lisä, nykyisin vain ehkä lääkketteini seuraksena käyttö on vähentynyt entisestään. Silti joudun kohtaamaan sen haittapuolia erilaisissa yhteyksissä, eri ympyröissä, oman elämän kuvioissa. Koskaan en totu niihin ja ajattelen myös, ettei minun tarvitsekkaan. Ikääntymisen yksi parhaista puolista on saavutettu kyky olla omaa mieltään ja jopa kertoa se avoimesti. Sen myötä otan vapaammin tämän alkoholiasiankin puheeksi, vaikka alkoholi onkin edelleenkin usein se vaiettu asia.
Olenko oikeutettu mielipiteeseeni? Mielestäni olen, jokainen on viime kädessä vastuussa omasta elämästään, minäkin. Oma henkinen hyvinvointini on suoraan verrannollinen minua ympäröivään lähiympäristöön. Puheeksiottaminen ei ole helppoa, pieni kiltti mukautuvainen tyttö nousee esille ja pelkää aiheuttavansa ongelmia jos puhuu vaikeasta asiasta. SIlti voin niin tehdä, jos koen asian tärkeäksi. Välillä tunnen häpeää omista ajatuksistani, välillä olen se vahvempi kypsässä keski-iässä (ylikypsäkin) oleva tiedostava nainen joka uskaltaa... Aina ei ole helppoa, silti täytyy toimia omatuntonsa mukaisesti.
Missä siis olin? Parin työtoverin kanssa teimme retken VIroon, Türin kukkamessuille. Oli mukava matkata hyväsä seurassa, me kaikki nautimme puutarhan hoidosta (niinkuin myös työstämme). Itse kukkamessut olivat kokemisen arvoiset. Erilaisia taimia oli roppakaupalla ja lähinnä sai vain hillitä ossatomishalujaan. Kantokapasitettti kun oli rajallinen. Luonto oli kaunis, sää parhaimmillaan, aurinko porotti liki pilvettömältä taivaalta. Haikaroitten pesiä oli tolppien päässä pitkin matkaa, monessa näkyi emo hoitamassa poikasiaan. Kiehtovaa tuokin. Pääskyset lentelivät taivaalla, siritystä en kuullut, tulkoon siitä esimerkki tässä, vaikka näkemämme linnut olivat ehkä haarapääskyjä, bussi ikkunasta kun ei ihan tarkkaan näe :).
Itse markkinolla ei juuri ehtinyt taivaalle kurkistella, kaikkki huomio meni 100%:sesti taimien bongaamiseen.
Tänään olen saanut toisenlaita puutarhaterapiaa. Voikukat ovat saaneet kyytiä ja mökin siivoushommat aloitettu. Mieli lepää kun touhuaa tärkeän asian parissa, kompostiin katoaa muutamat huoletkin helposti rikkaruohojen kanssa. Olen etuoikeutettu koska minulla on tällaiseen mahdollisuus, siitä nauttiminen on alkanut nyt, tosin sielläkin tekemättömät asiat stressaavat pikkuisen, Hiljaa hyvä tulee, jospa huomenna taas enemmän... Vaikkakin huomenna puretaan myös kodin/lehden rästihommia. Nautin siitäkin, on hauskaa puuhata yhtä ja toista, sekin on omalla tavallan lepoa ja rentoutumista. Minulle pahinta olisi se, ettei olisi mitään... Jos vain vaipuisin apatiaan ja sohvaperunuuteen. Touhuaminen kompensoi kipujuttujakin, vaikkakin se niitä myös aiheuttaa. Ilo asioiden etenemisestä ja siitä etta voi touhuta voittaa kuitenkin.
Nyt odottelemaan huomista iloista päivää. Toivottavasti meillä kaikilla on tilaa auringolle, myös sielussamme. Elämä on kuitenkin kaikista ikävistä asioista huolimatta aika mahtava juttu!
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti