Onpahan taas

ollut hiljaista. Miksiköhän? No, lehti pullahti painoon, kiitos meidän Merjan Ideailluusiasta http://www.ideailluusia.com/  :D Tuolla hetkellä putosi samalla iso kivi mielestäni, nyt saa tehdä muutakin.  Onneksi meillä on ammattitaitoinen ja luotettava taittaja 
että saamme Neonataalihoitaja-lehtemme valmiiksi ja sisällöltään ihan lehden näköiseksi. Muutama päivä sitten aloin yskimään ja se taitaa olla nyt päällimmäinen harrastukseni. Sitä paitsi, joulukin tulee...

Tuo lehden tekeminen on kivaa. Vaikka hermo menee useamman kerran prosessin aikana. Etenkin näillä loppumetreillä. Materiaalit eivät tule ajoissa, ei vaikka pyytää ja kyselee perään. Oma virheeni on varmaan se etten ole tarpeeksi tiukka deadlinen kanssa, pitäisi laittaa se aikaisemmaksi. Ja pitäytyä siinä, ehdottomasti. Mutta lepsuilen, itseänikin kohtaan. Tiedän että deadline on se joka saa kirjoittamaan, eihän sitä etukäteen voi millään... Joka vuosix2 olen hermoromahduksen partaalla ja silti haluan jatkaa, Joku tuossa hommsassa koukuttaa ja pahasti. Haastetta löytyy ihan riittävästi, on kiva luoda uutta ja yrittää saada lehdestä sellainen joka mielyttää lukijoitaan. Katsotaan mitä taas sanotaan...

Itsevaltias, leskikuningatar Herttuatar vie minulta hermot. Kattivanhus nirsoilee, ruoka kun ei kelpaa, kohta ei varmaan mene enää kuin Sheba. Kuka pystyy vastustamaan kattia joka istuu jalkojen juuressa ja välillä vaan kiehnaa urakalla. Helpommalla pääse kun antaa periksi ja vaihtaa sapuskat siihen ei läheskään tyhjään lautaseen. Katillehan noin puoliksi syöty lautasellinen on typötyhjä... Eikä ruokajutuissa tarpeeksi. Täällä kuljetaan ja mautaan, valitetaan ja mourutaan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Lujaa. Usein.VAATIVASTI! Se on jotain aivan uutta,  oli esim. tosi kiva kirjoitella joulukortteja kun joku istui korttikasan päällä ja lykki käsiin päätään koko ajan. Entäs sitten jos satut istahtamaan paikalle johon kissakin mielii? Kehon kieli kertoo taas että moka tuli tehtyä eli oma peppu ylös sohvalta ja nojatuoliin tai päinvastoin, eli vaihdettavahan se on aikkaa ;) 

Kaikesta tästä huolimatta joulu on tullut taloon. Koristeet ovat pulpahdelleet paikkoileen pikkuhiljaa, ihan ensimmäisenä jouluseimi, toisen adventin kunniaksi .Seimi on kulkernut mukanani jostain 50-luvulta, taideopiskelija äitini teki jonakin/joinakin jouluina sellaisia myyntiin (muistini mukaan Hörnhammerille) jo ennen syntymääni ja niiden seimihahmojen muotit olivat tietysti hänen itsensä hallussa. Niinpä meille kotiinkin ilmestyi seimi, Maria, Joosef ja tietysti pikkuruinen Jeesus-lapsi kaukalossaan ja muutama lammas, kaikkki savesta tehtyjä ja kauniisti väritettyjä. Jossain vaiheessa seimi siirtyi minun omaan kotiini ja se ehdottomasti tuo mukanaan joulun. Kiireemmässäkin. Tänään lapsi tupsahti kuusen kanssa, perinteen mukaisesti. Nyt kuusi on saanut koristeensa ja valonsa. Kodin koristelussa on rikotttu tänä vuonna rajoja, koristeet pääsivät eri piakoille kuin ennen, aivan järisyttävä uudistus. Tuntuu kuin testaisi itseään ja joustavuuttaan :D Mutta nyt(kin) on hyvä, ihan kuten ennen. 

Niin ja minähän olen siis jouluihminen :) Jos aikaisemmasta ei asia vielä ymmärtänyt. Kaiken tuon puuhailun takana ovat soineet päiväkausia jo jouluradion sävelet, kanavaa vaihdellen. Tosin itselleni tärkeimmät ovat nuo ihan perinteiset laulut, niihin olen jo lapsuudesta asti kasvanut kiinni... http://www.jouluradio.fi/  Kerrassaan minun radiokanavani, tuo elämään paljon iloa! Niin ja nämä tämän blogin kuvat, ne ovat vanhoja joulufiilistelyitä, Tästä vuodesta ei vielä ole kuvia, mutta aikaahan on, joulu on vasta tulollaan.... 

Lisää kuvateksti

Hyvää yötä ystävät, muistetaan rauhoittua joulun juhlaan kukin tahollamme. Ja nyt nukkumaan <3 Kauniita unia meille kaikille <3

<3