AJATUKSIA

olisi paljon, ehkä liikaakin. Ei oikein osaa tarttua niistä mihinkään erityisesti, ne hyppivät ja pomppivat kuin trampoliinilla. Voi tätä päätä... Viimeiset pari viikkoa ovat olleet jotenkin paineisia, kiireisiäkin. Kiire ei vaan selitä ihan kaikkea, ei sitä pelkästään voi syyttä tätä uupumuksen tunnetta. Vaikka onhan se osatotuus onkin. Jotekin pää käy ylikierroksilla, on vaikeaa rauhoittua, yöt ovat olleet useimmiten turhan levottomia. Onneksi aina välissä on ollut joku oikein hyväkin yö, niitten avulla jaksaa taas eteenpän..En siis osaa rentoutua, en vaikka yritän Ehkä yritän liikaa....

On ollut vaikea löytää ilon ja kiitollisuuden asioita päivistä. Onhan niitä ollut, ehkä vain hiukkasen ympäripyöreitä asioita, ne olen kirjannut ylös. Jotenkin vaan on huolestuttavaa ellen kykene löytämään iloa ja kiitollisuutta päivistäni.Iloa riittää kyllä joka päivään, se vaan jä niin helposti noitten muitten tunteiden taakse. Näen myös unia töistä, en muista koska viimeksi olisin sellaista tehnyt. Jos siis olen unta saanut. Onko syynä ihan fyysinen väsymys, yli- sellainen. Vaiko työpaikan muut asiat, tunnelmat ei aina niin positiivisia ole olleet. On minulla ollut haasteellisia hoidettaviakin, ehkä lähinnä henkisellä tasolla kuitenkin. Onneksi noin yleisesti työni on lähinnä hyvällä tavalla haasteellista. Joku mättää ja se ei ole mukavaa...

Elämä on välillä muutenkin kovin ristiriitaista. Tai en tiedä onko se sitä oikeasti, vai onko niin pelkästään väsymyksen kautta. Silti välillä mietityttää miksi koen ajoittain että minua ei kuulla, joskus ei kyllä vain kuunnellä. Välillä on helpompi vain myöntyä ja karsia omasta ajastaan. Voipi olla että se karsiminen osoittautuu lopulta ihan mukavaksi, mutta tosiasia on kuitenkin VAPAA-AJAN tarve, vasinkin nyt kun pitää pullauttaa lehti uunista ja se vie pakosta aikaa sekin. Tieteysti on kyse priorisoinninta. Olen aika huono siinä, tunnustan. Yksi ratkaisu olisi enemän tunteja vuorokauteen, mahtaisiko se onnistua? Jotenkin uskon että aika moni muukin kannattaisi tätä ratkaisua :D 

Suomalaisessa luonnossa on mahtavaa nimistöä, kuten esimerkiksi tämä taviokuurna :D

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/taviokuurna

Jospa vain heittäisi taviokuurnat kehiin ja keskittyisi enmmän kaikkeen pieneen ja mukavaan. Vaikkapa  hassun rikkkaaseen suomen kieleen. Tai ihanaisiin ihmisiin joita minulla on ympärilläni. Ne kurjuudet ja tylsyydet voi kyllä tietoisesti laittaa taka-alalle. Ainakin useimmiten. Nytkin olen iloinnut paljosta; kauniista kotikaupungistani; valoista jokirannassa, hautausmaan haikeasta kauneudesta, tuomiokirkon kuusesta... Ihanista vauvoista ja perheistä,  vanhempainryhmästä, ihanista työkavereista, ystävistä. Omista vahvoista tunteistani vaikka ne välillä vievät minut turmioon... 

Eilen fiilistelin itsenäisyyspäivää, kuuntelin Finlandiaa https://www.youtube.com/watch?v=F5zg_af9b8c&feature=share , poltin sinivalkoisia kynntilöitä, muistelin vanhuksia ja isomummia, kävin viemässä valoa rakkaiden haudoille ja kyyneleet valuen katsoin ylioppilaiden soihtukulkuetta ja  kuuntelin kuorojen isänmaallisia säveliä, siis jälleen kerrran: minä ja minun tunteeni. Ehkä ne tunteet kuitenkin ovat rikkautta, en minä ainakaan haluaisi olla tasapaksu ja järkevä pelkästään, hyvä kun olen sitä edes vähän, mahdanko olla edes vähän?  Kait se on niin että juuri näin olen minä :) Kiitos ystävät kun jaksatte tätä tunnehömppää minua <3

http://fi.what-character-are-you.com/d/fi/677/index/3587.html? utm_source=Facebook&utm_medium=desktop&utm_campaign=trafficchec Jotta kaiken tuon muun todistaisi, tämänkin mukaan ole "Positivisella tavalla Hullu " :D

http://yle.fi/uutiset/onnellisuusprofessori_pienet_teot_ovat_helpoin_tie_onneen/7668755