RAKAS PÄIVÄKIRJA

eilen ja tänään on ollut oman itsen ja kodin huoltopäivät. Nyt istun soffalla koneeni kanssa ja olen aivan uuvuksissa. Mitenhän mahdan jaksaa vkl työtouhut.... No, vaihtoehtoa ei ole, jaksettava on. Oikeasti ei ole kunnon syytä olla jaksamatta, kipeänä en ole, eikä silloinkaan oikein voisi poissa olla. Pitää vaan yksinkertaisesti pitää itsensä kurissa ja mennä ajoissa nukkumaan. Ei muuten ole parhaita taitojani ;) 

Eilen hoidettiin mieltä ja sielua. Kipupisteitä on niin valtavan paljon, etten tiedä miten ja milloin nytkään päästään siihen varsinaiseen asiaan eli kivun kanssa elämiseen. Vaikka toisaalta, onhan kaikki muukin osa sitä kipuasiaa... Kipu kun on ikävä kyllä erottamaton osa elämääni. Silti uskoisin kuitenkin muiden kipupisteiden helpottumisen kautta voisi suhde kipuunkin helpottua. Jotenkin on saatava tuo sisikunnassa nakertava möykky pienemmäksi. Kaipaan tasapainoista, aktiivista, sosiaalista ja onnellistakin elämää; en epävarmuutta, en arvottomuuden tunnetta, en lannistamista. Onneksi eivät asiat ihan noin huonosti ole, ei koko aikaa. Olen myös onnellinen ja tyytyväinen, tasapainoinenkin. Rakastan elämää, nautin luonnosta, omasta kodistani niin kaupungissa kuin möksälläkin, nautin musiikistani jonka olen vuosien jälkeen taas löytänyt, nautin niin omasta rauhastani kuin rakkaista läheisistä ihmisistäni. Elämässä on niin paljon hyvää ja sen hyvyyden ja positiivisuuden toivon aina löytäväni, oli olo kuinka alakuloinen tahansa. 

Kehoa on hoidettu hyvin sujuneella salitreenillä eilen. Mahtava tunne kun jaksoi ja jopa lavatkin liikkui keposesti :) Salin jälkeen menin infrapunasaunaan. Sauna sai hien valumaan aivan lotonaan ja tuntui hyvältä luissa ja ytimissä asti. Asian varjopuolena iski täydellinen uupumus, kotona en koko iltana jakasanut luitani soffasta irrottaa :) Ehkä tarvitsinkin tuota pysähtymistä! Tänään oli vuorossa yin-jooga, rauhallisia pitkiä venytyksiä jotka tekevät taivallisen hyvää koko keholle. Olen viime keväänä aloittanut yinissä käymisen ja selkeästi huomaa kehon liikkuvuuden parantuneen, pystyn jo jopa istumaan jalat ristissä, enkä muuten muista koska viimeksi olisin siihen kyennyt! Liikkumisen ilo on niitä parhaita aidoinpia iloja, toivon ettei minun koskaan enää tarvitsisi siitä luopua. 

Kipeäksi itseni sain siivoamalla. Koti on ollut pienoisessa kaaoksen poikasen tilassa kaupunkiin muuton jälkeen. Kasseja on purettu ja pyykkiä pesty ahkerasti. Tänään tyhjeni viimeinen pussukka. Tavarat tosin odotavat työpöydällä uuden paikkansa löytymistä, pitänee hieman suunnitella noiden tärkeiden papereiden sijoittamista, nykyinen arkistointi systeemini ei ole hyvä. Pitäisi iskeä innolla ja ajatuksella koko makkari-työhuoneen järjestykseen, sieltä löytyy paljon poistettavaa tavaraa, etenkin vaatekaapeista.... Kipeäksi itseni sain jynssäämällä lattioita. Tässä huushollissa asuttaa vielä yksi eläin, Konna Kilpinen, varvasten kauhu. Konniainen ei ole oppinut sisäsiistiksi eikä tämä palvelija kylvetä konnaa tarpeeksi usein. Kesäaikana kylpyjä ei ollut, sen seurauksena lattioilla oli useita valkeita ja mustia läiskiä. Se on varjopuoli sille että konna saa kulkea vapaana, tuota otusta ei tosin voisi enää terraarioon sulkea, kaivaa vaikka tuntikausia jos johonkin suljettuun paikkaan joutuu... Nyt on läskät jynssätty ja siitähän tuo käsi otti nokkiinsa :( Välillä sormet tuskin liikkuu ja turvotus on hankalaa. Kipu on vielä tuloillaan, tällä turvotuksella se iskee  pikkuhiljaa pahemmaksi ja pahemmaksi, täytyy yrittää ehtiä lääkityksellä edelle.

Päiväkirja-aatokset oli tässä :) Nyt nukkumaan että jaksaa töissä huomenna. Toivotaan kivotonta yötä meille kaikille, olette tärkeitä minulle  myös te blogi-ystävät!

<3 

PS: Kuvat taitaa kaikki olla jo kierrossa olleita, syksyn kuvat ovat vielä kamerassa, pitää paneutua niihin pikaisesti. Ja lähteä myös kuvailemaan tuonne syksyiseen kaupunkiin, ruskaa olis tarjolla yllinkyllin, ellei nyt puhaltavat tuulet puhalla kaikkia lehtiä alas...