HARMAATA KOSTEAA HARMAATA KOSTEAA HARMAATA 

mutta hyvää ruokaa! Härkäpapu (niitä isoja maukkaita härkäpapuja) -lehtikaali-fetarisottoa, nesteenä ihan vain kasvisliemi. Vihreä osuus omasta puutarhasta, loput lähikaupan hyllylltä. Jälkkäriksi kaura-omenapaistos (puhtaasta kaurasta). Jälleen oman puutarhan yltäkylläisiä herkkuja jalostettuina tällä kertaa perinteisen paistoksen muotoon, kuivurissa puhisee omeppuviipaleet, tasaisesti ja unettavasti... Helppoa, herkullista ja vielä edullistakin, juuri tällaiseen päivään sopivaa syysruokaa. 

Lomaviikko lähestyy loppuaan. Työfiilikset eivät ole juurikaan parantuneet, nostetaan nokka pystyyn ja menoksi. Mielipahan tai harmin huomaa hyvin herkuttelun tarpeesta, ei ole nälkä mutta pohjaton tarve saada keksiä, suklaata tms. Juuri nyt voisin antaa puoli valtakuntaa sipsipussista, vaikka siitä tulisikin vain paha olo. Jo lapsena olen oppinut lohtusyömisen taidon. Huonona hetkenä lohdutettiin herkuilla, hyvänä hetkenä juhlittiin.... En tiedä mikä terapia tarvittaisiin tuosta eroon pääsemiseksi, mahtaako mikään sitä parantaa. Lähinnä kait tarvitaan lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä ;) Ei saisi olla luppoaikaa, ei iltaista istuskelua tietokoneen seurassa. Kaipaan omaa duracel--pupuisuuttani (juu, tiedän ettei tällaista sanaa ole), touhua ja puuhaa aamusta iltaaan ettei vaan tulisi pysähdyttyä ajattelemaan. Kuitenkin viime vuoden kuntoutuksessa opeteltiin rauhoittumaan ja sitä työstän, ihan ajaatuksen kanssa. Ei ne asiat kohtaamatta selviä, ei myöskään kukkapenkkiä putsaamalla. 

Taas tuli taukoa kirjoittamiseen, taisi olla lapsenvahteilua ja työtä "häiritsemässä". kelitkin ovat muuttuneet harmaasta kuulaaseen syysaurinkoon :) Yöllä näkee kirkkaan tähtitaivaan, se on luksusta se, kaupungissa ei paljon taivaalle tähyillä, täällä Peltolan puutarhassa sekin kuuluu tarjolla olevaan pakettiin. Luonto on mahtava, uusia ja erialaisia elämyksiä tuutin täydeltä aivan pyytämättä. Onnekseni minulla on mahdollisuus kokea tämäkin <3  

Tarvitaan liiikuntaa ja taas lisää liikuntaa. Ehkä se syöminenkin siitä tasaantuu. Salikäynnit on onneksi korkattu, ensimmäinen yin-joogatunti käyty. Ensi viikolla uudestaan, molemmat, ainakin kerran. Liikkuminen on kivaa yhä edelleen. Kunto on kesällä päässyt rupsahtamaan vaikka puutarhassa olenkin ahkerasti touhunnut. Kumma juttu tuo, aika tiukkaakin puuutarhasettiä olen puurtanut ja silti lihakset melkein surkastuu käyttämättömyydestä.... Ehkä ei sentään sitä mutta oudon raskasta salilla touhuaminen on, niinkuin myös odotetun jäykkää tuolla joogassa taivuttelu. Tien avaus on kuitenkin tehty ja nyt jatketaan viime vuotisella innolla.

Tämän illan tarinat taitavat olla tässä, aamulla kutsuu työmaa ja herätyskello soi armottaman aikaisin. Pää halkeaa ajatuksista ja tunteista, niihin saa palata myöhemmin. Nyt toivon kivun helpottavan ja unen tuovan rentoutuksen ja levon. Tänään on ollut nimittäin kipupäivä, sen soisin katoavan yön pimeyteen. 

Hyvää yötä ystävät. Ihanaa viikonloppua ja kivutomia päiviä ja öitä meille kaikille!