AINA EI PAISTA VAIKKA PAISTAAKIN...

Sellaista se elämä on. Silti siitä paisteesta pitää ottaa kaikki irti. Siitä auringosta siis. Vaikka olen jo nauttinut vapaasta kesästä pari kuukautta, on jossain takaraivossa edelleen tunne, että jokainen kaunis minuuttti, jokainen sekunti, pitää käyttää hyödyksi. Että asioita pitäisi tehdä harvat vapaapäivät hyödyntäen... Ehtiä, ehtiä, ehtiä kaikki, niinkauan kuin aurinko paistaa.  En kylläkään ajattele joutuvani töihin, on vaan tunne, että ei tämä tälläinen vapaus voi olla totta, loppuu se kuitenkin ihan juuri 😆

Minähän elän ulkona, touhuan puutarhassa, ulkoilen koiran kanssa, istun pihakeinussa iltaisin teestä nauttien. Aamulla kahvit terassilla, lehti ja fb. Ihanan rauhalliset kiireettömät aamut, niitä minä rakastan. Aivoni rakastavat, vatsani rakastaa, koko kehoni rakasaataa 💖 Nyt pitää nauttia ulkoilmasta, kyllä sitä ehtii sisälllä istua kun kelit viilenee ja etenkin sitten kun ollaan jo kaupungissa, tulee kylmä ja pimeä, sateet ja rännät ja jäätiköt vuoronperään ja samanaikaisesti. Nyt imetään voimaa ja terveyttä lämpimistä auringon säteistä, kesätuulesta (vaikka tänä vuonna se onkin usein ollut hyytävää), lintujen laulusta, sirkkojen sirityksestä, kesän tuoksusta. Näitä voi sitten talvella muistella, palata niihin mielikuvissa vaikeina hetkinä. Tai ihan muutenkin vain. Tehdä kesäisiä mindfulness harjoituksia kun ulkona paukkuu pakkanen tai lotisee sade pitkin ikkunoita.😎

Sitten tuohon idylliin tulee joku pieni inhottava pistiäinen; itikka, mäkäräinen, polttiainen, pistiäinen mikä ikinä lieneekään. Tulee se yksi joka pistää, tulee se toinenkin. Kutittaa, rapsutetaan, kutittaa, rapsutetaan..... Rapsutetaan kunnes kädessä isot punaiset koomattavat leviävät alueet. Ja kipu. Antibiootti hoiti tulehduksen, kortisoni rauhoitti osaltaan ihoa. Olisipa tarina jäänyt tähän, mutta ei suinkaan. Kyseessähän oli hermovauriokäteni. CRPS sai hyvän tekosyyn lehahtaa pintaan, käden hermokivut hipoivat samoja taajuuksia kuin historiani alkuvaiheessa, kun kunnon lääkitystä ei vielä ollut. Pieni minäni pelästyi, masentui, ahdistui. Iski epätoivo, tässäkö taas ollaan, noustaanko aallonpohjasta yhtään ylemmäs vai onko ristiaallokko niin voimakasta ettei ylämäkeä enää tulekaan.  Ajatukset olivat epätoivoisia, hetkittäin en tiennyt,miten jaksan eteenpäin. Mutta pakko oli vain porskuttaa, halusi porskuttaa sillä eihän tälle voinut antaa periksi. Pikkuhiljaa on kipukohtaukaset harventuneet, kovin herkässä ollaan edelleen, nyt onneksi jo pärjään peruslääkityksellä vaikka hankalampaakin tulisi. Kyllä minä tiedän että tämä taudinkuva aaltoilee, välillä myrskyää oikein kunnolla, välillä tulee maininkeja. Ei vaan aina jaksaisi, toivoisi ja odottaisi tasaisempaa elämää, ehkei se vaan onnistu...

Nyt ollaan mainingeissa. Elämä on alkanut normaalistua. Onneksi. Tosin tänään taas iski täyslaidallisen hermoheikkoon käteeni. Mikä se muu olikaan kuin sontikka, kylmän kostea sateenvarjo johon käsi hetken lepääsi ja hermokivut alkoivat... Onneksi se meni ohi, ainakin melkein. Siitä huolimatta leikkasin tänään(kin) omppupuuta, nyt se urakka on tehty, puiden läpi näkee taas taivaalle ja kypsyvät paremmin ne harvat omput joita tänä vuonna tulee. Täällä iski parhaaseen omenan kukinta-aikaan kova tuuli ja sade ja ainakin kanelista varisi lähes kaikki kukat alas. Ehkä ensi vuonna taas saadaan maistuvaisia oman puun herkkuja. Alkukesän koleudesta huolimatta marjojen kukinta onnistui, punaviinimarjoja tulee,mustiakin, valkoisiin voi aina luottaa (ne ovatkin minulle varsinaisia herkkimarjoja) Karviaisaita voi huonosti, se alkaa olla vanha ja väsynyt ja muutama vuosi mennyt huonolla hoidolla, toivotaan että vanhatkin pensaat elpyvät, jotain uutta pitää siihen istuttaa joka tapaukasessa. Itseäni siitäkin saan syyttää, ei pitäisi laiskotella. Suklaakirsikkakin ehti onneksi kukkia ennen noita huonoja kelejä ja ilmeisesti pörriäisetkin lentelivät sopivasti, koleudesta huolimatta, makoisia kirsikoita olen maistellut ja paljon on vielä syötävää jäljellä. 

Tälläistä tällä kertaa, jotain muuta seuraavalla 😄

Hyvää yötä blogiystävät! 

💖