Hän katseli
kättensä töitä ja oli tyytyväinen. Tai ainakin melkein, hyvä alku ainakin. Kun artikkeli saatiin valmiiksi, iski minuun puutarhahulluus. On niin paljon tehtävää ja vähän aikaa niiden tekemiseen. Hommia teen ihan äärirajoille asti, troppia naamaan ja menoksi. Ja illalla sitten vielä tujummat pillerit. Eihän tuossa ole mitään järkeä mutta kun se puuhailu on vaan niin mahdottoman kivaa. Mitä sitten olen JO tehnyt, kahden omenapuun vesiversojen leikkauskierros kakkonen, yhdestä puusta saadun saaliin sai mahdutettua juuri ja juuri kottikärryyn, pienellä pakolla. Toisen puun versot ja ns "pahuuden puun" eli jalopähkinän karsimesesta jääneet oksat odottaa edelleen poisvientiä... Uuden penkin tai pikemminkin vanhan penkin laajennuksen tekeminen. Se homma vaati yhtä sun toista siirtelyå, ollaanhan siirtolapuutarhassa.
Nyt maalaistyttö istuu kuitenkin kaupungissa, elämä tuntuu olevan hiukkasen hukassa. Sade ja kolea keli yhdistettynä murheelliseen mieleen ei houkutellut jäämään enää möksälle. Aika isoa osaa päätöksessä näytteli myös lähes koko ajan sisäisessä umpijäässä oleva kipukäsi. Se tunne kun kylmä ei ole vain ulkoinen kylmä, vaan se kylmyys jää asumaan ihon sisälle luita myöden ja kaivertaa siellä hermoja eikä sitä oikein vie pois mikään ulkoinen lämpö... Torsaina muutimme Herttuattaren kanssa, aika on mennyt kaupunkikodin pieneen siistimiseen ja pyykkivuoren purkuun, se vuori oli niin sanotusti ylitsepursuavainen. Alkuun ainakin pääsin, pursuamista on hillitty sopivasti, seuraavalla pyykkäyskerralla voi koppa jo ihan vaikka tyhjentyä. Tosin pyykki on aika loppumaton luonnonvara, joten täytynee yrittää pitää puolensa sitä vastaan.
Ensi viikolla alkaa taas työt. Maanataina on loma virallisesti kokonaan ohi ja työpaikka kutsuu heti. Osin kylläkin, työnteon lisäksi, asetun itse potilaaksi. Maanantaina menen puhaltamaan ja puhkumaan keuhkopolille ja sieltä juoksujakaa työn pariin. Se on helppo nakki, ainakin verrattuna torstain koetuksiin. Ilonani aloittaa aamun KNF:n kanssa, molemmat kädet ja vasen jalka pääsevät osalliseksi ENMG-tutkimuksista. Se N-osuus tutkimuksesta menee melkein piece of cake, pientä pistelyä verrattuna M-osioon. Jos ihan suoraan sanon niin hiukkasen peloittaakin, se lihasten sähköisen toiminnan tutkiminen tekee oikeasti kipeätä... Ja jalan akupunktiosta tiedän että pistäminen siihen sattuu. Äh, mutta onhan asiat selvitettävä, kyllä sen ymmärrän. Mutta on sitten loistavaa juosta pisteltynä suoraan kehitysseurantapkl:n hoitajaksi, onneksi siellä on kivat kaverit hoitamassa vastaanottoa.
Laitan tähän pari linkkiä, olen ne ennenkin jakanut, vaan kun jotenkin noita tutkimuksia odotellessa ja tuosta jääkourakipukädestä vähemmän nauttineena nämä kipuasiat ovat olleet enemmän omissakin ajatuksissa. Niinkuin tuo työhön paluukin. Olin taas poissa kuusi viikkoa ja risat. Polvi toipui ja ei toipunut, välillä parempa ja välillä huonompaa, eli jatko menee varmaan samaan tahtiin. Ensi viikko menee töissä ok, onhan se pkl-hommaa. Mutta entä sitten kun teen normityötä? Tiedän että tällä kasituntisella päivällä ja kahden viikkovapaan rytmillä ja kylmenevillä keleillä on ikävät vaikutukset kiputuntemuksiini. Tai jos jostain syystä CRPS:ssä alkaisikin hyvä vaihe... Tuon todennäköisyys on aika pieni :( ainakin jos kuistelee aikaisempia syksyjä. Ja kun se työrytmikään ei vastaa hyvinvointirytmiäni.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00086#.U_cydFISUIw.facebook
http://www.suomencrps-yhdistys.fi/297812388
Loppujen lopuksi kipuhan on vain kipua. Kivun kanssa, ainakin tällä intensiteetillä joka nyt on, voi elää. Sitä voi pitää osana itseään, yhtenä luonteenpiirteenä tai ominaisuutena. Ongelmana on vain että kivun mukana tulee paljon muutakin. Väsymystä, pelkoa, ahdistusta. Kärsimättömyyttä ja ärtyisyyttä, masennusta ja toivottomuutta. Ne tunteet vaihtelevat ilon ja onnen ja toivon kanssa. Ja sen tasaisen arjen jossa me kaikki kuitenkin elämme. Enimmäkseen jaksan ollla positiivisella mielellä, uskon ja haluan uskoa hyvään. Ja uskoa siihen että käsikin pysyy täsä kunnossa kun nyt on. Ajoitttain nuo muut tunteet yrittävät ottaa vallan, mutta parhaani mukaan yritän niitä vastaan taistella. Ja osaan olla aika päättäväinen, suorastaan itsepäinen. Minähän en tuollaisten fiilisten anna elämääni pilata!
Nautitaan siiis elämästä, sen hyvistä hetkistä. Huonot hetket voitetaan, tavalla tai toisella. Joskus siihen tarvitaan ulkopuolista apua mutta useimmiten niitten yli pääsee itse, ehkä hiukkasen ystävien tuuppaamana. Siksi siis iloitsen luonnosta, linnuista ja siileistä, puutarhasta, kukista ja kaikesta muusta. Ja kaupungin pienistä iloista, elämisin helppoudesta siellä. Maisemista ja Aurajoesta (jokirannat puineen ja heijastuksineen, Tuomiokirkon ympäristö kokonaisuudessaan, Kupittaan puisto esimerkkeinä), kauppatorista mahtavine vihanneksineen ja hedelmineen, kauppahallista ja sen teekaupasta, mun leipäkaupoista.... En pysty kaikkea arkeani ilahdutttavaa edes tässä nimeämään. Ei ole aivan arkisen elämän voittajaa :D
http://www.xn--lintujen-net-ocba.net/peukaloinen Tällaisen pikkuisen näin ihan loppukesästä Peltolassa, oli aikas ihana! Ja tällaisia myös http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-punarinnalla-on-kevatillan-kaunein-liverrys/
Nyt maalaistyttö istuu kuitenkin kaupungissa, elämä tuntuu olevan hiukkasen hukassa. Sade ja kolea keli yhdistettynä murheelliseen mieleen ei houkutellut jäämään enää möksälle. Aika isoa osaa päätöksessä näytteli myös lähes koko ajan sisäisessä umpijäässä oleva kipukäsi. Se tunne kun kylmä ei ole vain ulkoinen kylmä, vaan se kylmyys jää asumaan ihon sisälle luita myöden ja kaivertaa siellä hermoja eikä sitä oikein vie pois mikään ulkoinen lämpö... Torsaina muutimme Herttuattaren kanssa, aika on mennyt kaupunkikodin pieneen siistimiseen ja pyykkivuoren purkuun, se vuori oli niin sanotusti ylitsepursuavainen. Alkuun ainakin pääsin, pursuamista on hillitty sopivasti, seuraavalla pyykkäyskerralla voi koppa jo ihan vaikka tyhjentyä. Tosin pyykki on aika loppumaton luonnonvara, joten täytynee yrittää pitää puolensa sitä vastaan.
 |
| Hei me muutetaan.... |
Ensi viikolla alkaa taas työt. Maanataina on loma virallisesti kokonaan ohi ja työpaikka kutsuu heti. Osin kylläkin, työnteon lisäksi, asetun itse potilaaksi. Maanantaina menen puhaltamaan ja puhkumaan keuhkopolille ja sieltä juoksujakaa työn pariin. Se on helppo nakki, ainakin verrattuna torstain koetuksiin. Ilonani aloittaa aamun KNF:n kanssa, molemmat kädet ja vasen jalka pääsevät osalliseksi ENMG-tutkimuksista. Se N-osuus tutkimuksesta menee melkein piece of cake, pientä pistelyä verrattuna M-osioon. Jos ihan suoraan sanon niin hiukkasen peloittaakin, se lihasten sähköisen toiminnan tutkiminen tekee oikeasti kipeätä... Ja jalan akupunktiosta tiedän että pistäminen siihen sattuu. Äh, mutta onhan asiat selvitettävä, kyllä sen ymmärrän. Mutta on sitten loistavaa juosta pisteltynä suoraan kehitysseurantapkl:n hoitajaksi, onneksi siellä on kivat kaverit hoitamassa vastaanottoa.
 |
| Lenkkeilyä kera Herttuataren :) |
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00086#.U_cydFISUIw.facebook
http://www.suomencrps-yhdistys.fi/297812388
Loppujen lopuksi kipuhan on vain kipua. Kivun kanssa, ainakin tällä intensiteetillä joka nyt on, voi elää. Sitä voi pitää osana itseään, yhtenä luonteenpiirteenä tai ominaisuutena. Ongelmana on vain että kivun mukana tulee paljon muutakin. Väsymystä, pelkoa, ahdistusta. Kärsimättömyyttä ja ärtyisyyttä, masennusta ja toivottomuutta. Ne tunteet vaihtelevat ilon ja onnen ja toivon kanssa. Ja sen tasaisen arjen jossa me kaikki kuitenkin elämme. Enimmäkseen jaksan ollla positiivisella mielellä, uskon ja haluan uskoa hyvään. Ja uskoa siihen että käsikin pysyy täsä kunnossa kun nyt on. Ajoitttain nuo muut tunteet yrittävät ottaa vallan, mutta parhaani mukaan yritän niitä vastaan taistella. Ja osaan olla aika päättäväinen, suorastaan itsepäinen. Minähän en tuollaisten fiilisten anna elämääni pilata!
 |
| Lähdön haikeus |
http://www.xn--lintujen-net-ocba.net/peukaloinen Tällaisen pikkuisen näin ihan loppukesästä Peltolassa, oli aikas ihana! Ja tällaisia myös http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-punarinnalla-on-kevatillan-kaunein-liverrys/
Voisiko tätä parempia hetkiä ollakkaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti