Tunnen 

äärimmäistä kiitollisuutta ja onnea siitä että saan ollatäällä Peltolassa. Toki kiitollisuutta on helpompi tuntea kun ilmat ovat hellineet. Mutta enpä niitä alkukesän kylmiä viikkojakaan olisi kaupungissa halunnut olla, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna ;) Olen kait sielultani maalaistyttö, maallahan olen kasvanutkin. Kun olen päässyt tämän maantasaisen elämän makuun taas, ahdistuisin ja masentuisin kaupungin ihmispaljoudessa. Olen viettänyt ihania kaupunkikesiäkin mutta näin puutarhakeinu näkövinkkelistä laskevaa aurinkoa (silloin kun se vaan näkyy pilvien takaa) katsellen en tästä haluaisi luopua. Ymmärrän hyvin näitä vanhoja tervaskantoja jotka täällä asuskelevat vuosikymmenet. Tämän möksän ja naapurin alkuperäiset omaistajat olivat asuneet täällä 40-luvulta lähtien... 

Valokuvaus on kummasasti lakanut kiehtoa minua. Näen usein silmissäni kuvakulmia kun katselen ympärilleni, joskus ihmisiinkin. Mietin miten tuostakin kuvan ottaisi, mikä toisi asian parhaiten esille. Olisiko valo sopiva, värejä ja muotoja korostava. Vielä saan tyytyä ajatustasolla tapahtuvaan kuvaamiseen, ja siihen välineistöön jota minulla on... Mutta hyvä että saan haaveilla. Sekin on osa luovuutta, hahmottaa ympäristöä, nähdä sen monimuotoisuus. Nähdä nimenomaan se, miten ympäristöstään haluaa toisille kertoa. Leikkinäkin tällainen havainnointi on hauskaa, ja antaa tilaa ihan omalle itselle. Näen juuri omalla tavallani, jopa silloinkin kun toinen sanoo mitä pitäisi katsoa.

Hiukkasen samaa on ihmisten katselu kaupungissa. Talvellahan havainnoin paljon bussissa matkustaen, teen sitä edelleenkin. Mutta ihmisten katselu yleensäkin, esimerkiksi miten talvi-ihmiset kuoriutuvat ensin kevääseen ja sitten kesään... Talvella saa melkein hakemalla hakea muita värejä kuin mustaa, harmaata ja ruskeaa. Välillä leikittelin laskemalla montako sitä ja sitä väriä tuli vastaan. Ja sitten yllätteän tulikin vaikkapa viinenpunainen :)  Kevätkansa alkoi vaihtaa väriä, katukuva vaaleni ja kirkastui, vaatteisiin tuli yksityiskohtia, näyttävyyttä. Kesä kevensi ja kirkasti näkyä edelleen. Tosin kesällä vain käväisen kaupungilla mahdollisimman lyhyen aikaa, niin sellaista varsinaista tutkailua ei tule paljoa tehtyä. Täytyy kyllä myöntää että tuo keveneminen on välillä hiukkasen liiallistakin, on hetkiä että toivoisi vastaantulijan katsoneen tarkemmin peiliin. Toisaalta, ennenkuin arvostelee ketään toista, täyty muistaa että kauneus on katsojan silmissä... 

Parasta on kuitenkin katsoa ja tutkailla puutarhaa. Iltateemaisema ei lakkaa kiehtomasta minua. Se on aina erilainen vaikka on ihan sama maisema päivästä toiseen. Silti taivas on aina erilainen, kasvit kasvavat ja muuttuvat, yhtäkkiä huomaakin että jossain on auennut uusia kukkia, illan edetessä värit muuttuvat ja muodot tulevat aivan eri tavalla esille. Voi kun osaisin näitä juttuja kuvata, maalata tämän maiseman meille kaikille, vaikkapa muistin tueksi talvella kun kaikki on pimeää ja kylmää. Tosin ne mielikuvathan on parhaita, niihin voi palata aina missä tahansa. Mielikuvaharjoitukset ovat hyviä. Opin niitä tekemään vuosia sitten kun minulla oli isoja huolia murkkuni kanssa. Kävin muutaman tukikäynnin psykologilla ja hän opetti mielikuvien käytön vaikeina hetkinä. Se tapa on jäänyt elämään, ja toimii! 

Tätä omaa kirjoittelua on haitannut viime aikoina toisenlaiset kirjoitukset. Sanoisinko painesemmat sellaiset. Kolegiaalisena heikkona hetkenä menin lupaamaan artikkelin muuhun kun omaan lehteen. Onneksi minulla on ystävä/työkaveri/neonaatihoitajaaktiivi kanssakirjoittajana. Enpä vaan taas muistanut tai tajunnut mitä menin lupaamaan :D KOha siinä hommassa ollaan voiton puolella ja pitäkin olla sill' deadline lähestyyy uhkaavasti. Paine on kova etenkin kun ns vieraaseen julkaisuun, vaikka se onkin hoitajayhdistyksen lehti sekin. Täytyy sanoa, että mielenkiintoista on taas paneutua asioihin paremmin, monta hyvää ajatusta on meille tulut, sellaisia jotka on syytä tuoda kääytäntöön omallakin osastolla.  Avartavaa kun samalla tulee arvioitua omaakin toimintaa tutkimustietoon perustuen. 

   Nyt hyvää yötä, katsotaan hyvillä mielen mitä huominen tuo tullessaan!

<3