Illat ovat

alkaneet pimetä aivan kunnolla. Ainakin näin sisällä istuessa tuntuu siltä. Samaten päivät viilenevät, jopa iltateen olen aivan vapaaehtoisesti nauttinut muutaman kerran sisällä. Tosin tuo kattini Herttuatar kaipaa myös seuraa ja rapsutuksia, taitaa kaivata veljeään... Se kannustaa olemaan enemmän sisällä, etenkin kun ulkona saattaa olla hiukkasen vilu ;)  Vettä on tullut ihan kotitarpeiksi ja ylikin, kahteen päivään en päässyt edes aamukahville puutarhaan. Se on varmaan asteittasta koulutusta taas elämään kaupungissa.Näinä kahtena aamuna sain kerännyt aamumarjanikin vesisateessa läpimäristä pensaista. Vähissäalkavat olla jo marjat, montaa kertaa ei niistä enää aamumarjoja kerätä. Sekin tuo eräänlaisen haikeuden mieleen, taas on kesä kulkemassa kohti syksyä. Toivottavasti huomenna on taas kaunis aamu, edellisistä aamuista viisastuneena keräsin marjat jo illalla, tänään ihan valoisaan aikaan. yhtenä iltana sain tuon homman tehdä aivan hämärissä, melkeimpä käsikopelolla  :)

http://www.xn--lintujen-net-ocba.net/varpushaukka

Tällä kertaa hiukan erilainen lintu, en tiedä näinkö tällaisen vaiko jonkun toisen haukan mutta päivällä taivaalla liiteli selkeästi joku haukoista. Yksinään se piirtyi selkeästi taivaan sineä vasten. Juuri sillä hetkellä taivaalla todella oli sineäkin, eikä pelkästään mustia ja harmaita pilviä! Punarinta on näyttäytynyt muutaman kerran, viehätävä lintu, saa mielellään olla täällä ihan vakituisestikin. Ja onhan noita, koska laulu on ihan tuttua, mutta tervetuloa näkyville punarinnat, minä tykkään teistä kovasti.

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-punarinnalla-on-kevatillan-kaunein-liverrys/

Luonnon pieniä tapahtumia saa kokea täällä päivittäin, pikkusiilit (jotka eivät enää ole niin kovin pieniä) Pikku ja Mini käyvät säännöllisesti iltamurkinalla. Kissanruoka maistuu niin että maiskutus kuuluu pitkälle. Arkoja pikku siilit ovat sopivasti, hyvä niin, auttaa selviämään! Mielestäni siilin talvipesässäkin on käyty, pidetään peukkuja että juuri nämä olisivat löytäneet sen omakseen. Olen pohdiskellut että mahtaako useampi siili horrostaa samassa pesässä jos tilaa riittää... Usein siilit tulevat kasvihuoneen takaa, siellä on juuri sellaista ryteikköä että sen uskoisi olevan siileille mieleen. Silloin tällöin maailman ihmeistä sammakko pomppii esille yllättävistä paikoista yllättävällä hetkellä. Muutama päivä sitten ihan pelästyin kun hups ja hei, sammakko loikkasi kuunliljan lehdelle keskeltä kukkapenkkiä. Taisi se ammakko olla metsästysretkellä.

http://www.siilikiikarissa.fi/ruokinta

http://www.sammakkolampi.fi/lajit/sammakko.html

Nyt kun pehtoori on palannut  työnsä pariin asustamme täällä kahdestaan leskikuningatar Herttuattaren kanssa. Vanhat naiset hunningolla... Kuuntelemme radiota, ylen ykköstä enimmäkseen. Monasti jätän radion auki kissallekin, ajattelen että se hiukan helpottaisi kaverin kaipuuta, minähän olen niin  paljon ulkona. Radiosta tulee niin paljon kaunista musiikkia, iltaisin en oikein malta mennä nukkumaan kun odotan yöklassista. Dokumenttien maailma kiehtoo minua, on ihan toista pelkästään kuunnella ja muodostaa itse mielikuvansa, nähdä asiat päänsä sisällä. Televisiossa aina katsoo toisen silmin, kun aisteista on vain kuulo tarjolla, avautuu aivan toisenlainen mielikuvien ja kuvien maailma. Käytetyt tehosteet, jos niitä on, tulevat tärkeiksi, ne vahvistavat kuultua ja päästävät mielikuvituksen valloilleen. Sitähän minulla riittää. Luulen että minun kannattaisi vihdoin alkaa kuunnella äänikirjoja, työtoverini on niitä jo pitkään minulle suositellutkin. Jonkun pitäisi niitä vaan ladata minulle valmiiksi :D Toki kuuntelen kevyttäkin musiikkia, ja jazzia, olen kaikenlaisen musiikin ystävä, aina fiiliksen mukaan.

Elokuun pimenevät illat ovat upeita. Kirkkaalla säällä täällä Peltolassa voi katsella kuuta ja tähtiä, elosalamat välähtelevät aavemaisesti. Kynttilät lyhdyissä valaisevat pihaa ja luovat salaperäisen hehkun. Kuistille sytytän moooonta tuikkua iltaisin. Kynttilän liekki on kuin sanaton rukous, ajatukset menevät kuin itsestään rakkaisiin ja heille toivoo elämään turvaa, onnea ja terveyttä. Heidät jotka ovat jo poissa, heitä on helppo muistaa ja ajatella kynttilän liekin olevan kuin tervehdys; hei Mamma ja Pappa, hei kummipoika, olette minulle rakkaita edelleen. Pimeys tuo haikeuden, kätkien samalla sisäänsä lukematomia tarinoita. 

Kohta menen katselemaan omia tarinoitani unien maailmaan. Toivottavasti ne ovat ystävällisiä, liian monta kertaa on viime sunnuntaisen varkauden jälkeen niihin hiipinyt turvattomuus. Toivottavasti myös sinun unitarinasi ovat ystävällisiä ja turvallisia, ja ennenkaikkea, toivottavasti saat pitkän ja rauhallisen lepoa tuovan unen, ilman kipuja, ilman yöllisiä ahdistavia ja pelottavia ajatuksia jotka kiertävät kehää ja karkoittavat unen ja levon. Hyvä yötä ystävä, tavataan pian.

Tässä elokuun kukka, pieni ihme <3