Tuossa takavuosina...

osti työkaverini pussillisen ananaskirsikan siemeniä. Sain jakaa hyvin onnistuneen itävyyden tuloksen ja laitoin parkekkeelleni kasvamaan jokusen taimen. No, kumpikaan meistä ei oikein tiennyt, millainen kasvi se oikeastaan oli... Ei ainakaan sitä kuinka suuriksi ne kasvavat. Tuskin mahduin pienelle parvekkeelleni, etenkin kun tapani mukaisesti olivat muutkin istutukseni sanoisinko runsaat :D Satoakin tuli, etenkin ystävälleni jolla oli lasitettu parveke. Tuon vuoden jälkeen en ole voinut edes katsoa ananaskirsikoita hymyilemättä. Tänä vuonna uteliaisuus ja pieni jännityksen tarve saivat minut ostamaan YHDEN ananaskirsikan taimen. Se kasvaa ja menestyy hienosti kasvihuoneessa eli kiitän onneani etten ostanut siemenpussia :D

Lämpö on hemmotellut minua tänä kesänä varsin anteliaasti. Ja saa puolestani hemmotella vielä pitkään. Sillä voin hyvin! CRP-käteni ja sitä kautta koko vasen puoli on kuin entisestä elämästä, ainakin melkein. Särky on muuttanut luonnettaan, helpottanut, on vain pientä kihelmöintiä ja asentoriippuvaisia tuikkauksia. Tällaista en muista olleen vuosiin. Pystyn touhuamaan kaikenmoista eikä kivut oikeastaan pahene juuri ollenkaan. Toki polvisairasloman takia elämä on huomattavasti helpompaa, saanhan itse rytmittää touhuamiseni tuntojeni mukaan. Nyt minulla on taas vahva usko siihen että asiat helpottavat joskus... Polvikin alkaa osoittaa toipumisen merkkejä päivä päivältä. Sairasloma ja sopiva suhde lepoa, liikuntaa ja lääkettä taitaa olla tehnyt tehtävänsä, Toki on tässä matkaa, reiteen tarvitaan lisää voimaa, polveen liikettä, pakarat piukeiksi... Muttei ole hassumpi tavoite tuokaan, elokuussa aktivoituu taas salikorttikin :D

Ystäväni oli minusta huolissaan, kiitos siitä, kiitos että välität. Tuollaisesta tulee hyvä mieli. Hänen ajatuksensa pakottivat pysähtymään hetkeksi oman itsen hyvinvointiin. Tunnustelemaan itseään, keskittymään siihen mitä oikeasti on, miten oikeasti jaksaa. Tavallaan saamani "herätys" oli erittäin ajankohtainen. Taisin juuri viime kerralla sivuta noita mindfulnessin tuomia mietteitä. Aivan satumoisin kun kesälukemisenani on ollut mindfulnessin asioita sivuava opus, saatoin ikäänkuin harjoitella käytännössä sen oppeja.  Yritin olla itselleni rehellinen, ei ollut mitään syytä pettää itseään koska kaikesta huolimatta käsikin voi hyvin ja polvi alkaa toipumaan. Mitä sitten pohdin?

Tässä pieniä poimintoja ajatuksistani:
- minulla on paljon ilon aiheita elämässäni, ne vaihtelevat päivän mukaan, tunnista toiseen. Pahimpanakin pahan mielen tai kiukun tai kipuilun hetkenä, hetken kieriskeltyäni tuntemuksissani, löydän jonkun asian josta voin iloita. Ne ilot lähtevät ihan arjestani, ei tarvitse olla mitään erityistä, ei mitään erikseen järjestettyä.
- jaksan olla toiveikas, jaksan uskoa tulevaisuuteen
- olen edes jollakin tasolla oppinut, en välttämättä hyväksymään, mutta olemaan taistelematta tätä raihnaisuutta vastaan. Tämähän ei tarkoita etten työskentelisi ylläpitääkseni toimintakykyäni ja terveyttäni.On itsestään selvää että teen kaikkeni niiden eteen.
- herään mielelläni uuteen aamuun
- pidän työstäni, suorastaan rakastan sitä
- olen alkanut uskaltaa olla myös itsekäs, on ihan ok asettaa omat tarpeensa muitten tarpeiden edellle, edes joskus.
- on mukavaa olla nainen, "kypsässä keski-iässä" oleva nainen
Ja paljon muuta, mutta ne pohtimiset voi nyt jättää hautumaan, tärkeintä minulle oli se etten ihan oikeasi tunne itseäni masentuneeksi. No niin, tiedän kyllä ettei sitä aina välttämättä itse tajuakkaan.... Toki ainahan on niitä toisenlaisiakin ajatuksia, ei niin valoisia, mutta tärkeintä on että niidenkin kanssa pärjää. 

Olkoon tässä päivän mietteet. Iltakin alkaa hämärtyä: Kohta ei puutarhakeinussa oikein näe näpytellä. Lämpöä riittäisi edelleen istuskella ja ihailla iltamaisemaa. Mutta ehkä nyt on hyvä hetki lopettaa tämä homma ja keskittyä vielä hetkeksi putarhan hyvinvointiin eli kasteluun.

Toivon teille kaikille hyvää yötä ja rauhallisia unia. Nautitaan kaikki kesästä ja lämmöstä. Ja elämästä itsestään <3 

Ja sitäpaitsi, vielä yksi iso ilonaihe: oltuaan poissa (ainakin näkyvistä) siili on palannut puutarhaan!