Top 10...

Peltolassa parasta:

- aamukahvit ja sanomalehti puutarhassa 

- iltatee puutarhassa auringonlaskua katsellen

- oman kasvimaan ja kasvihuoneen sato

- puutarhassa puuhastelu, omaan tahtiin

- lintujen kuunteleminen ja niiden touhujen seuraaminen

- kukat 

- mukavat naapurit

- hieno työmatka jonka voi kulkea fillarilla

- ystävät 

- pehtoorin kanssa yhdessä touhuaminen

Peltolassa kurjinta:

- kylmät, sateiset päivät

- se sama hieno työmatka kylmällä ja sateella

- kesän päättyminen

- kaupunkiin muuttaminen

- kun ei kissoja voi laskea ihan vapaasti kulkemaan

- amislaisten lauma koulujen alkamisen jälkeen kauppamatkalla tien tukkeena bussipysäkeillä     ja tupakkapaikalla 

- tarkastuslautakunta

- liian vähäiset vapaapäivät

- jos kasvimaa ei kasva eikä kukat kukoista

- etanat, kotilot, kirvat...    

Ylläolevien järjestys ei merkitse mitään, se vaihtelee, toisena päivänä tuntuu toiselta kuin toisena. Tällä hetkellä kurjimmaksi asiaksi nousee tuo krämppä polvi (eikä se edes ole kurjuus-listalla). Saisi jo parantua, muttei siltä tunnu... Dg on nivelkipu, hoitona kevyt liikunta ja lepo sopivassa suhteessa ja lääkkeet. Viikko mennyt ja isompaa paranemista ei ole ollut, pari viikkoa sain aikaa  toipua, sen jälkeen uusi MRI. Tai ei sitä tietenkään tarvitse tehdä, ihmeparantuminenhan tapahtuu ennen määäräajan umpeutumista. Suksikoon kuuseen kaikki kipeät paikat, ei ne ole kivoja kavereita. Jospa voisinkin nuo kivut laittaa pois kaverilistalta!

Siililapsi :D

Täytyy myöntää että mieli on maassa. Ei sairausloma ole LOMAA, ei alkuunkaan, sellaistahan annetaan vain jos on jotain pielessä. Niin kuin tuo terveys... Paahtaisin työssä tukka putkella ja hiki helmeillen miljoona kertaa mieluummin kun olen poissa sieltä sairauslomalla (oikea loma on sitten ihan eri juttu). Ympäristö ja ilmasto olosuhteet sairausalomailla toki ovat nyt huomattavasti mukavammat kuin talvella oli. Täytyy siis yrittää olla tässä ja nyt, hyväksyä asiat joihin ei voi vaikuttaa. Antaa itselleen anteeksi kun ei olekkaan ihan niin vahva kuin haluaisi. Eikä niin terve kuin toivoisi. Vaikka enhän minä itseäni sairaana pidä, hiukkasen krämppä vain oon, se on ihan eri juttu :) 

Kesäillat eivät ole enää yhtä lämpimiä kuin vähän aikaa sitten. Eletään toivossa että se helleaalto oikeasti tulee tänne uudestaan. Ei nytkään paha ole täällä puutarhassa istua, mutta selkeästi pitää laittaa lisävaatetta päälle. Taivaanrannan taika on yhtä kiehtova kuin ennenkin. Kuten myös luonnon muutenkin. Ja ilo siitä että saa olla täällä. Yksi elämäni onnellisimmista asioista on kyllä ollut tämä möksä. Ja se kun uskaltauduin muuttamaan tänne koko kesäksi, oleellinen asia siinä oli se että pehtoori ja poika yhdessä rakensivat kateille aitauksen eli kattilan. Nämä ovat näitä elämän kylkiäisenä tulleita onnenkantamoisia, näistä muistan kyllä olla kiitollinen. No, myönnetään, alkukesästä en ihan yhtä kiitollinen ollut ;) Mutta silloin tunsin itseni voittajaksi kun jaksoin sinnitellä täällä kylmästä ja sateesta huolimatta. Toisaalta, olisinko yhtä kiitollinen tästäkin päivästä ellei yhtenä vertailukohtana olisi se alkukesä?

Ja myönnetään nyt vielä tämäkin; vaikka krämpät ja kivut eivät ole kivoja kavereita, opettavat ne paljon. Etenkin kiitollisuutta sellaisista päivistä jolloin on parempi olla. Ja itse potilaana oleminen on  avannut silmiä ja tuonut uutta näkökulmaa työhön, etenkin perheen kohtaamiseen siellä. Ovathan nuo vaivat myös osa minua, ei kait siis pitäisi murehtia niitä liian paljon. Takaisin siis teemaan "tässä ja nyt, hyväksy itsessäsi myös se ettet aina jaksa ja että et ehkä täytä itse itsellesi asettamisia kriteereitä"

Toivotan teille ystävät lempeitä unia, kiitos että saan jakaa ajatuksiani kanssanne.  

<3