Ei tällaista päivitystä pitänyt tulla...

ihan toisenlainen oli ja on tekeillä. Tuli pieni välipala, sellainen jota en olisi halunnut edes kirjoittaa vaikka olen jo tavallaan pitkään tiennyt sen olevan vääjäämätön.

Yksi karvainen perheemme jäsen on tänään siirtynyt metsästelemään pulskia hiiriä vehreille lämpimille niityille. Vanha, poikakissaksi ainakin, Kingi sairasti lyhyesti ja intensiivisesti pari päivää, tänään samaan aikaan päätöksellä joka oli helppo koska Kingi hengitti niin vaikeasti, ja samalla hyvin vaikea koska Kingi oli perheenjäsen, sai kissa-ystävämme nukahtaa rauhassa ja ilman kärsimystä. Lämmin kiitos Tuhatjalan ystävälliselle henkilökunnalle joka hoisi Kingin heti, nopeasti ja empaattisesti. Minulle tuli vaikutelma että teette työtänne myös sydämellä, silloinkin kun odotushuone ruuhkautuu. 

Kornia ehkä, kotimatkalla rakkaan Tiina-ystäväni kanssa aloin pohtia kenelle asiasta pitää ilmoittaa, miten järjestämme "muistotilaisuuden" tälle pienelle suurelle persoonalle. Ei se nyt mikään varsinainen muistotilaisuus ole tietenkään, mutta kyllä me Kingin ystävät istumme alas ja nostamme maljan ja nautimme jotain pientä hyvää. Kingihän oli suuri kaikkien herkkujen ystävä!

Sisko-kissa, daami Herttuatar kulkee perässäni kuin takkiainen ja maukuu, taitaa huomata ja ihmetellä missä veli on. Onhan joitakin tutkimuksiakin joiden mukaan pitkään yhdeaaä elänyt nisäkäs ainakin, pystyy tuntemaan jonkinasteista surua tai kaipausta.  Aika näyttää millaisen vaativan daamin saan kaverikseni elkeet on ainakin hyvät... Mutta iloitsen yhdestä rapsutettavasta, se tuo lohtua ikävään. 

<3