JOULU ON

raivattu pois. Kevät saa tulla.Vaikka tunnustaudun täysiveriseksi jouluihmiseksi, aina näin loppiasen tienoilla iskee kevätkaipuu. Yhtäkkiä on vain raivattava joulutavarat pois. Alan ylensä koristeista, niin tänäkin vuonna. Ajattelen että "kuusi vielä jääköön" ja hetken päästä huomaan riiisuvani sitäkin. Kummasti tulee tila ja valoa huusholliin. Pimeysvalot ikkunoille saa vielä jäädä paikalleen, ne lähtevät sitten ajallaan. Päivät ovat olleet jo valoisia, toki auringon paiste on hellinyt viime päivät, mutta muutenkin valossa on jo kevään taikaa. Kohta herään henkiin... Kunhan nuo pakkaset loppuvat alkaa taas henkikin kulkea. Toivotaan ainakin, nyt on hiukkasen heppoista. Tosin toipuilen edelleen tuosta bronkiitistani, oireilen alkavaa sinuiittia... Onneksi huomenaamulla lääkäriin. Sen käynnin varasin jo joku aika sitten, varmuudeksi kun en lopettanut yskimistä, nyt iloitsen tuosta saamattomuudesta, kerrankin sellainen on hyväksi :)

Tässä on ollut varsin kummallisia ajatuksia. Hiljakseen olen alkanut tuntea itseäni vanhaksi. Siis oikeasti vanhaksi. Syynä ei suinkaan ole omat raihnaisuuden tuntemukset, ei tautisuus, ei mikään sellainen. Toki nuokin vaikuttavat, krooninen sairaus on aina pysähtymisen paikka vaikka sairastua voi missä iässä tahansa. Ensinnäkin omassa ystäväpiirissä yksi toisensa jälkeen joutuu huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan, ja myös saattamaan heidät haudan lepoon. Se koskettaa joka kerran. Vanhempien vanheneminen tuo oman vanhuuden lähemmäksi, minäkin olen jo oman pienen perhepiirimme vanhin... On toki kummitäti (isäni sisar) ja pari vanhempaa serkkua mutta siinä se sitten on.Tämän lisäksi omat ikätoverit sairastuvat, osa vakavasti, osa vaan krämmppääntyy tavalla ja toisella. Sekin laittaa ajatukset liikkeelle. Porukalla voidaan puida lääkityksiä ja tehtyjä tutkimtuksia. Tosin ystävistäni löytyy tietttyä sarkatisuutta ko asioista puhuttaessa niin osaamme ottaa siitäkin irti ilon :D

Mikään näistä ei kuitenkaan ole varsinaisena syynä näihin ajatuksiin juuri nyt. Elämäni sivuaa läheltä eläköitymisen buumia. Rakkaimmat YYA-ystäväni Mummo ja Kanttoori ovat nyt molemmat täyspäiväsiä elkeläisiä, Kattoorikin sai joululahjaksi Reiskat että osaisi asettua elkeläisen rooliin. Ehkä nyt on helpompi treffaillakin. Toinen sydänystäväni on hiljakseen jäämässä pois työelämästä, hänen miehensä jo nautiskelee tuosta vapaudesta. Tänään kuulin lapsuuden ystäväni jääneen juuri osa-aikaiselle eläkkeelle.... Ikätoverini työpaikalta jäi pois jo viime keväänä. Toinen on jäämässä ensi kesänä.  Minulle tohtoorit ovat puhuneet osa-aikaisuudesta jo silloin kun tämä CRPS todettiin eli joskus neljä vuottta sitten.Vielä olen prosessissa mutta henkisesti jo lähes taipunut. Se viimeinen potku omiin persuksiin vain pitäisi antaa itselleen. Täytyy myöntää että nämä sisäilma oireilut kannustavat hakeutumaan, jos ei kokonaan, niin ainakin osittain pois työelämästä. On ihan pakko myöntää että viimeisen puolen vuoden sairastelut laittavat miettimään todella vakavasti asiaa. Jotta edes sen hakemuksen saisi tehtyä valmiiksi, sitten pallo olisi toisten hallussa ennenkuin se heitettäisiin takaisin minulle. 

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/hengenpelastajat/#.VKv7mSusV1Z

Sopivasti tuohon edelliseen aiheeseen törmäsin tänään linkin artikkeliin. Itsellä ei onneksi ole kokemusta hengen pelastumisesta, mutta tuohon elämän pelastamiseen yhdyn täydellä sydämellä. Kivun hoitajat, diagnoosin tekijät, kuuntelijat ja minuun uskovat ensiksi, ellei tuota kaikkea olis tullut, en ole varma olisinko tässä naputtelemassa. Sen verran ahdistavaa oli se aika kun vaan oli kipeä eikä tiennyt, ei edes itse uskonut, että onko kaikki todellista vai teenkö kaikki oireeni vain omassa päässäni. Sitten tulivat kuntouttajani, psykologi jonka kanssa käytiin tilannetta läpi uudestaan ja uudestaan, toimintaterapeutti jonka avulla löysin fyysistä toimintakykyäni takaisin, fysiioterapeutti joka avasi kehon lukkoja. AIna ei todellakaan tarvita hektistä ensihoitoa tai korjaavaa puukkoa. Niiden jälkeen tarvitaan se kaikki muu, se jonka avulla tämän arjen jaksaa ja saa toimimaan.

Hyvää yötä ystävät elämä on kyllä aikas ihanaa!

<3