TAAS KERRAN

olen huomannut mikä on mielialan vaikutus kipuihin. Nyt juuri kun on henkisesti heikoilla, tuntuu käden pienikin jomotus ja hermoärsytys tavallista suuremmalta. Toki tietysti, voihan se sitä normaalia kivun aaltoilua ollakin mutta vahvemmassa mielentilassa sitä kipua voi käsitellä edes jonkun verran, nyt kolottaa ja vihloo ja kuhisee ja vaika mitä. Sattuu polveenkin taas ja vähän kolottaa joka paikasta... Työläintä on oikeastaan kosketustunnon herkistyminen, kättä kun ei oikein voi missään pitää, kaikki kosketus tuntuu pahalta.  Äh mun kanssani, haluaisin kasvattaa itselleni panssarin. 

http://tyoergonomia.fi/2014/12/02/fysioblogi/

Tämäkin on mielenkiintoista. Tai no, jos tässä mikään nyt mielenkiintoista voi olla. Kohta A on tietysti nämä itselläni siellä täällä olevat kinesio-teippaukset. Miten kummassa ne voivat auttaa, sillä sitä ne tekevät! Hartiaseudun asento paranee ja polvi ei ärry ihan niin helposti... Tuota kautta koko elo ja olo helpottuu kun ei turhia jännityksiä ole niin paljoa. Kohtana B nousee esille lämpö. Lämmin, joskus liki kuuma, riisipussi hartioilla blokkaa särkyjä joksikin aikaa. Niin kauan kuin pussi on harteilla olo on normaalihko (siis enhän normaali ole koskaan mutta sillee tällee melkein :) ). Vaan ei mene montaa hetkeä kun pussi on jäähtynyt liikaa tai poissa niin vanhat olotilat palaavat. Sillä lämmöllä pystyy ainakin lykkäämään triópin ottoa, joskus jopa korvaamaan lääkkeen kokonaan. Lääkkeettömiä kivuhoito menetelmiähän on muitakin ja sellaisia yritän ahkerasti hyödyntää. Liikkuminen tietysti, hieronta hoitaa ja rentouttaa, tärkeät terapiat, hemmottelu vaikkapa Päivin käsissä (http://www.butikturku.fi/) kasvohoidon mekeissä rentoutuen, kaikenlainen muukin rentouutaminen.... Ihan noin muutama asia mainitakseni. Rahaahan menee noihin hyvinvointipalveluiden käyttöön, mutta toistaiseksi niin kauan kuin mahdollista. 

Kun oma  minä  lakkaa olemasta, kuinka mikään voisi enää olla minun.  (Nagarjuna) 

Ihminen on niin hauras. On liian helppoa  jäädä jyrän alle ja murskautua, liiskaantua ja tallauntua maan tasalle. On vaikeaa nousta jos on painettu liian alas, saviruukkua ei aina voi korjata. Jos omanarvontunto alueella, jossa on tuntenut olevansa vahvoilla viedään, on pudotus iso. Tunnen olevani täysin rikki, haavoittunut henkisesti. Tunnen itseni Janssonin näkymättömän lapsen kaltaiseksi. Tai oikeastaan, haluaisin olla näkymätön, ei pikkuvarvastakaan vilkkuisi. Kait se olisi liian helppoa, kaikki tämä täytyy käydä läpi ja jatkaa fyysisesti näkyvänä vaikka sieluni on näkymätön, täynnä tyhjää tuskaa. Minulla ei ole aavistustustakaan miten tästä nousen mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. En uskalla ajatellakaan etten nousisi... 

"Kun jokin epäonnistuu, on tärkeämpää keskustella asioiden korjaajasta

kuin siitä, ketä on moitittava." (Francis J. Cable)

 Ystävyyden voimalla olen päässyt askel askeleelta eteenpäin. Kaikkea ei voi tietenkään kaataa läheisimpien niskaan, eihän tarkoituksena ole romahtduttaa ketään toista. Pikku hiljaa alkaa avautua muitakin avun väyliä, niistä ikuisesti kiitollisena otan kaiken vastaan. Meille jokaiselle on tärkeää että löytyy se joku, joka uskoo sinuun. Eikä ystävyys pelkää huolen ja tuskan jakamista tietenkään ole, yhtä tärkeää on jakaa ne ilon asiat joita kaikesta huolimatta onneksi riittää. Ystävien lisäksi elämässä kannattelee spontaanisti annettu ja saatu positiivinen palaute. Kiitoshan on lasten kasvatuksenkin kulmakivi, paljon tehokkaampi kuin moite ja rankaiseminen. Hyvän jakaminen on tuhansia miljoonia kertoja tehokkaampaa kuin moite ja virheiden luetteleminen. Pienestäkin kiitoksesta kaiken ikäisillä selkä suoristuu ja pää nousee pystyy. Suinkaan en tarkoita etteikö virheistä voi puhua, nehän ovat oppimista nekin. Oikea palaute niistä, oikeaan aikaan ja oikein annettuna auttaa kehittymään sekin. 

http://ariramo.com/2015/01/19/johtajuuden-3-tarkeinta-kulmakivea/

Loppuun pari herkutteluvinkkiä. En tosin ole itse vielä testannut, vakaa aikomus on. Onhan se vanha totuus olemassa: "Hyvä ruoka, parempi mieli!" Uskotaan siihen. 

http://kuudespaisti.blogspot.fi/2015/01/taytetyt-perunankuoret-eli-potato-skins.html?spref=fb

http://www.k-ruoka.fi/reseptit/meheva-appelsiini-sitruunakakku/

 <3