Aamujen auttuutta...

rakastan aamuja :) En kyllä mitä tahansa aamuja, en todellakaan. En esimerkiksi niitä aamuja jolloin herätyskello soi 5.20. Minua ei ole luotu nousemaan niin aikaisin. En kuitenkaan voi jättää aamuun kotona tuntia vähempää, tarvitsen AIKAA käynnistymiseen. 

Aamun parhautta on se, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Voi venytellä sängyssä, rapsutella kissoja, nousta tunnustellen... Etenkin silloin jos yö on ollut levoton ja kipeä, mutta muutenkin. Päivä lähtee hyvin liikenteeseen kun saa nauttia aamupalasta ja etenkin siitä kahvista lehteä lukiessa, eikä tarvitse vilkuilla kelloa koko ajan. Saan kulumaan aamuun helposti useamman tunnin, eikä tee heikkoakaan. En vain huomaa ajan kulumista, ellei ole ihan pakko. Olkoon se iän tuomaa etua, ei ole lasta ei lammasta huolendittavana, voin siis olla itsekäs. Kissoja ei onneksi tarvitse lähteä ulos pissattamaan :) 

Minua tosin hiukkasen tästä pilkataankin täällä kotipiireissä. Outoa vai mitä? Tämähän on vain parasta kaikesta. Yritän aina puolustella että nyt kun voin, niin nautiskelen. Olen tehnyt pitkään työtä sairaalassa, siellä aamuvuorot alkavat epäinhimillisen aikaisin. Yökkönä tosin sitä aamuvuoroa aina odotti suurella kaipauksella. Enkä tiedä miten vuorot voisi toisin järjestää, tosin kyllä puolikin tuntia lisäaikaa aamussa tuntuisi autuaalliselta. Nyt kelloni soi todella 5.20, tunti aikaa aamutouhuille (syön siis kotona kunnon aamupalan), työmatkaan kuluu puoli tuntia ja sitten olen "iskussa" ottamaan vastaan raporttia ja alkamaan hommat. Vastapainona tälle ne kiireettömät aamut tuntuvat ansaitulta.

Sairaloma-ajan aamuista jaksoin nauttia. Kolme kuukautta kiireettömyyttä <3 Unohdotaan kipeä polvi ja kyynärsauvat ja pilleripurkit, ja polvikivun aktivoimat CPRS-kivut, mitä niistä kun kerran sain olla aamut rauhassa. Laitoin kulhollisen cafè au lait:ia, päällä paksu kerros vaahdotettua maitoa, pilkoin lautaselle hedelmiä, tein hilloleivän.... Istuin, luin Turun Sanomia, kuuntelin radiota. Oma suosikkikanavani on Ylen Ykkönen, siellä on aamulla mukavaa musiikkia, mm "Muistojen Bulevardi" ( http://ohjelmaopas.yle.fi/1-1386955) Tuo musiikki tuo minulle muistikuvia omasta lapsuudesta, vanhemmista, äidin laulamista lauluista jne. Eli noiden sävelmien maailmaan liittyy paljon hyviä muistoja. 

Entäpä sitten kesäaamut? Voisiko olla parempaa kuin aamu Peltolan puutarhassa? Aamupalatarjotin puutarhapöuydällä, se sanomalehti tietenkin. Linnut, tintit ja varpuset, hyppimässä ja pyytämässä pähkinöitä (joita ne myös saavat...) Lintujen laulu, naapurin aidan takaa huikkaamat hyvät huomenet . Aurinko lämmittämässä niskaa, pieni lämmin tuulen vire ehkä... Aamujugurtin sekaan voi poimia marjoja omista pensaista ja on vain hyvä olla... Huoletkin iskevät siellä yleensä myöhemmin, ne eivät sovi tuohon aamutunnelmaan. 

Eikä se työmatkapyöräilykään oel hullumpaa tuolta möksältä. Paitsi se herääminen... Vaikka jopa minun on pakko myöntää, että juuri tuo ajankohta tuo siihen työmatkaan oman viehätyksensä, luonto tuoksuu erilaiselta ja äänimaailma on erilainen varhaisemmin. Ja oikeastaan, tunnustetaan nyt tämäkin: työmatkat kaupungissa, etenkin silloin kun voi kävellä ovat upeita, ainakin yksi pieni osa siitä tömatkasta. Kuljen työmatkallani yli Aurajoen Tuomiokirkkosiltaa pitkin, jaksan aina ihailla noita jokimaisemia, ja sillan jälkeen tulevaa Tuomiokirkon ympäristöä. Siellä tuntee kulkevansa osana vuosisataista ihmiselojen ketjua, 1300-luvulla jo on joku kävellyt samoissa maisemissa miettien elämänsä suuntaa. Ja Åbo Akademin rakennukset ovat nähneet yhden jos toisenkin opikelija ikäluokan astuvan kohti uusia haasteita. Jollakin tavalla koen samaistuvani noihin vanhoihin aikoihin, olevani etuoikeutettu kun saan kulkea samoissa paikoissa.

Kunhan nyt ehdin, opettelen lisäilemään tänne kuvia, vielä tämä on tällaista opettelua :) Mutta vanhan sananlasku jo sanoo: "Kukaan ei ole seppä syntyessään" ja " Harjoitus tekee mestarin"  Eli sitä odotellessa, hyvää yötä ihmiset, aamulla odottaa haaste herätyksen muodossa :) Mukavaa päivää meille jokaiselle! <3