Maljani on ylitsevuotavainen...

Nimittäin väsymyksen. Ja kipuilun. Työpäivän sitä jaksaa, siinä pyörityksessä ja touhun keskellä vaan menee eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin. Ei ole aikaa ja mahdollisuutta oikein ajatella itseään, niinpä seuraukset saattavat olla tämän illan fiilikset. Nuo kaksi kaverusta, väsymys ja kipu, tukevat toisiaan hyvässä ja pahassa. Taitavat olla bestikset, tai ehkä jopa mieluummin tuplat... Sellaista sielun sympatiaa niillä kahdella tuntuu olevan, ja minä se kolmas pyörä.  

Silti tuo työnteko tuntuu hyvltä. Minulla on ollut kauhea ikävä vauvoja ja heidän perheitään. On mahtavaa tehdä yhteistyötä sekä aikuisten että vauvojen kanssa, se tekee työnteon monimuotoiseksi ja rikkaaksi, saa tehdä puhdasta hoitotyötä mutta samalla myös auttaa vanhempia tutustumaan vauvaansa mahdollisimman hyvin. Ja kasvamaan vanhempana kohti perheen yhteistä tulevaisuutta. En osaa, tai oikeastaan tällä kertaa ehkä jaksa, selittää miksi tuo on niin kiehtovaa kuin se on. Se on vaan niin rikasta ja vaihtelevaa, etten haluaisi sitä koskaan toisella tapaa enää tehdä. 

Työpäivän aikana ei vaan ikävä kyllä ehdi paljoa nauttia näistä valoisista kevätpäivistä, osasto on aika pimeä, ikkunoista näkyy vain palanen lunoavan sinistä taivasta. Onneksi tuo asia muuttuu ensi viikolla. Muutamme toisiin tiloihin odottamaan sen uuden sairaalan rakentamista. Lasten- ja naisten sairaalan :) No, tulee sinne jotain muutakin toimintaa mutta tämä on tietty minulle tärkein osa. Tästä asiastahan oli aamun TS:ssa iso kirjoitus. Toistaiseksi on tyytyminen väistötiloihin, siellä riittää valoa ja avaruutta ihan toisella tavalla kuin nykyisellä osastolla. Odotan sitä innolla, uskon että myös perheille ympäristö jonne voi tulvia luonnonvaloa silloin kun sitä sattuu olemaan, on huomattavasti parempi kuin nykyinen osasto, oman aikansa meitä niin hyvin palvellut,  koskaan on voinutkaan olla. Työntekijänäkin voin paremmin jos saan nähdä tarpeeksi valoa työpäiväni aikana. 

Muutenkin tämä kevät huumaa vahvuudellaan. Montaa taimilaatikoa minulla ei tänä keväänä ole kasvamassa, ja ne vähäisetkin ovat aika huonolla huolenpidolla :/  Silti on ihanaa nähdä kuina pieniä vihreitä valoon kurottavia kasvin alkuja putkahtelee esille. Kasvamassa on keltaisia ja syvän tumman siniliiloja akilleijoja sekä "mikkihiiri orvokeita".  Digitalikset ja yhdet muuta valkoiset kukat odottavat vielä multaan pääsyä, voi olla että  menee liian myöshään, mutta koetan silti. Digitalishan kukkii joka tapauksessa vasta seuraavana kesänä. Taimikasvatus tuo toivoa elämään, se on merkki kesän lähestymisestä ja muutosta möksälle. Sitä kannattaakin odottaa! Käsi ja minä odotamme lämmintä ja aurinkoista kesää. Ja tietysti erittäin hyvää satokautta... Kesälomaa saakin sitten odottaa pitkän kaavan mukaisesti!

Olen ihastunut noihin Suomen linkkeihin. Facebookin iloja on saada noita erilaisia päivityksiä, ystävien kuulumisten lisäksi tietenkin. Nämä linnunlaulu-linkit ovat juuri noista linkeistä poimittuja. Kuinka kesäinen ja kevyen toiveikas mieli tuleekaan kun noita lintujen taidonnäytteitä kuuntelee :D

http://audioboo.fm/boos/1335688-peippokoiraan-ponteva-sae
https://audioboo.fm/boos/2020727-tiltaltti-on-helppo-tunnistaa

Möksän tinttejä, lempi puuhassaan, päkinöitä kerjäämässä!