Tuntuu keväältä :D

Takana päivä melkoista pyöritystä ja suuria tunteita. Miksi sitä kiihtyykään nollasta sataan niin vaihdikkaasti ;) Toisaalta, ellen niin tekisi, en olisi minä itse. Puhisen ja poksahdan ja yleensä se on siinä. Ellen sitä onnistu tekemään, jäävät asiat kaivertamaan sisintä ja mieli mustuu tai ainakin harmaantuu. Anteeksi rakkaat läheiset ja työtoverit, kyllä te minut tunnette! ;D Nyt toivottavasti harmaantuvat vain hiukset ja niihin saa kampaajalta avun. 

   

Tänään on aurinko paistanut kirkkaan ja kuulaan siniseltä taivaalta, vielä töistä kotiin lähtiessänikin sain siitä nauttia. Enemmänkin olisin nauttinut jos olisin jaksanut kävellä kotiin mutta sinuiitista toipuva keho ei vielä anna periksi. Mutta silti kevään ihanuudesta voi nauttia ja iloita ja odottaa sellaista vapaata että pääsisi tutkailemaan mitä möksän puutarhaan kuuluu ja ehkä jo hiukkasen puuhastelemaan siellä.




Tästä pakollisesta bussilla matkustamisesta ja sitä edeltävästä pitkästä sairauslomasta polvioperaation takia on ikäväkseni tiettyjä sivuvaikutuksia: vyötärön kasvu ja kunnon lasku :( Pikkuhiljaa onneksi voin palata salille ja jumppiin, vielä tuo liikkuminen on minimissään. Jalka toipuu hurjaa vauhtia mutta tämä taudin pahalainen sotkee kaikki suunnitelmani. Kaikenmoinen liikkuminen kun olisi minulle tärkeää, joka suhteessa. Reittä pitäisi vahvistaa että jaksaisi liikkua enemmän, onneksi polven liikkuvuus on jo liki normaali. Niska-hartiaseutu kaipaa treeniä ettei jumiutuisi täysin, käden CRPS yrittää hiipiä kohti yläselkää, vastaan yritän laittaa parhaan kykyni mukaan. Enkä periksi aio antaa. Ajattelen että tämä on taas vaan sellainen aallonpohja, suuntana voi olla vain ylöspäin. Silti ei ole ihan helppoa, mutta en luovuta en, en vaikka juuri nyt on aika korkeita nuo aallot joiden harjalle pitäisi kivuta. 

Liikkuminen on tärketä myös mielelleni. Salilla unohtuvat murheet ja huolet. Oman itsen voittamainen fyysisesti nostaa itsetuntoa. Niitä voittoja voi olla jo se, että on saanut itsensä liikkeelle. Liikunnasta saa myös paljon iloa, ryhmässä jumppaaminen vetävän musiikin tahdissa saa usein hymyn huulille. Ja ne endorfiinit joita vapautuu... Wau! Ihminen on luotu liikkuvaksi, ehdottomasti!

Nyt taitaa käsi sanoa by by, täytyy huilata ja mennä terapoimaan sitä ihanan lämpimässä tiskivedessä. Positiivisuutta kehiin. Keväisellä mielellä on hyvä olla. Huomennakin paistaa aurinko! Antaa kiurun kertoa meille sanomaansa:

.fm/boos/1289234-kiurun-korkea-veisu-kevaalle