Eloa ja oloa

Mieli on täynnä ajatuksia, ei aina iloisia, ei aina onnellisia. Mutta sitäkin, arjen onnea on paljon jos sen vain löytää. Siksi tämä blogi, omien ajatusten selvittämiseksi...

Minä, joka ajattelen ja koen olen Johanna, ylikypsässsä keski-iässä oleva hoitoalan ammattilainen. Kahden vanhan kissan henkilökunta, siirtolapuutarhamökin onnellinen omistaja. Minulle on tärkeää musiikki, enimmäkseen klassinen mutta myös jokseenkin kaikkiruokaisesti Matista ja Teposta alkaen :) Joskus olen tehnyt taidetta, nyt se harrastus odottaa eläkepäiviä, jos sitten silloin... Ehkä, mahdollisesti. Viihdyn kotona, omassa rauhassa, hiljaisten äänien keskellä. Katselen kasveja, kissoja ja kirjoja. Juttelen facessa ja puhelimessa, käyn kahvilla ystävien kanssa. Ja ehdottomasti jumpassa ja salilla. 

Olen ortodoksi, se on osa minua vaikka en paljoa kirkossa enää käykkään, sekin odottaa eläkepäiviä ja oman ajan lisääntymistä. Mutta se usko on jossain, se kantaa, tuo turvallisuutta. Ja kirkon musiikki voimaannuttaa ja lohduttaa ja tuo iloa elämään. En pidä itseäni uskonnollisena, ne asiat ovat vain osa minua.

Osa minua on myös vasemmassa kädessäni oleva CRPS kipuoireyhtymä, Hermokipuja vaihtelevalla intensiviisydellä ja laajudella. Kipujen tuoman sisäisen maailman, kärsimättömyyden, masennuuksen, ennakoimattomat mielialan vaihtelut, väsymyksen loputtomuuden ja paljon muuta. Mutta kivun myötä tulee myös kiitollisuus siitä ettei joskus ole kipeä <3 Kipu ja sen kanssa eläminen on varmaan asia josta täällä tulen kirjoittamaan ja etsimäään edes jotain vastauksia että että jaksaisi ne aallonpohjat. Ne ajatukset eivät ole aina mukavia, silti nekin ovat iso osa minua. Kipu on elämän kumppanini, sen kanssa olen pakkoavioliitossa eikä siinä liitossa eroa tunneta. 

Olkoon tämä alkuhöpinää, tämän -kaiken pohjalta tulen pohdikelemaan ja elämääni kanssanne jakamaan. Intensiteetistä en tiedä, joskus useammin, joskus harvemmin. Toivottavasti välillä löytyy ilo jollekulle toisellekin, vertaistuki puolin ja toisin. Tämäon yhden työelämän loppusuoralla olevan yksilön arkea, iloja ja suruja. Siis  eletään ja ollaan, ihan vaan tavallisesti <3