Elämä on heitellyt

paikasta toiseen ja päivästä toiseen. Kiire ja meneminen siivittää oloa. Ja tulee siivittämään seuraavat päivät. Vapaa-aika on minimissään, samoin toipumisaika työpäivien hektisyydestä.

Alkuviikolla käväisimme edestakaisin Rovaniemellä, maanantaina sinne ja tiistaina tänne. Päiviin mahtui paljon mielenkiintoisia ajatuksia. Yhdistystoiminta Suomen Neonataalihoitajissa on voimaannuttavaa ja iloista puuhaa. Maailma paranee ja siinä ohessa toivottavasti keskosten hoitotyökin.  

Tässä ei ehkä sitä akuuteinta vastasyntyneen hoitoa, mutta ihan hauskan näköistä ainakin. Myönnän kyllä että käytännnöllisyys on nykyajan puolella! Silti vanhaa täytyy säilyttää, myös hoitotyössä. Tuollainen vaaka tuo muistoja monelle, pitää meidät kontaktissa menneisyyteemme. Hienoa kun se on säilytetty. Ja meidän muistettava säilyttää vanhaa välineistöä, ja etenkin hoitotapoja ja tapahtumia työuramme varrelta. Välineitä ei tietenkään voi säilyttää määrättömästi mutta muistoille ei ole rajaa, ne pitää vaan saada kirjatua muistiin.

Kuitenkin oli mukavaa tulla kotiin takaisin, tänne pitkällä olevaan keväiseen koti-Turkuun. Aurinkoa oli sielläkin mutta silti, täällä jo vihertää....

Vaikka olen ollut kiireinen, olen miettinyt montaa asiaa. Esimerkiksi työhyvinvoinnin perustaa, tai käänteisesti sen työpahoinvoinnin syitä, uuden omaksumisen haasteita kun opettelee työskentelemäään aivan uudessa ympäristössä... Ja paljoa muuta. Eli mieli on täynnä ajatuksia, ne pitää vain saada "paperille" ja siihen tarvitaan hiukan enemmän vapaa-aikaa kuin nyt. 

Toivon että tästä päivästä tulee meille kaikillehyvä päivä :D