sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kevättä ilmassa, narssien hymyillessä, lintujen konserttia kuunnellessa...


Suomi, Yhdysvallat, Saksa, Norja, Venäjä, Malesia, Yhdistyneet Kuningaskunnat, Espanja ja Kanada.... Kumman laajalle nämäkin tekstit leviävät. Mutta olen iloinen jos pohdintojani joku haluaa lukea, se kannustaa jatkamaan, antaa oman kirjoitusterapian ohelle muun tarkoituksen. Terapiaahan tämä kirjoittaminen tavallaan on, hauskaa sellaista. Kurkistus omaan arkeen, omiin ajatuksiin, selkeyttämistä, fiilistelyä. On vähän kuin olisi tullut kotiin taas, päässyt sopuun sen tosiasian kanssa että jonkinasteisen  luomistyön tekeminen on osa minua, edelleen. Saan tuota uuden luomista ihan työssäkin tehdä, kellään ei ole niin hyvää mielikuvitusta kuin neonataalihoitajalla ja hyvä keskoshoito sisältää paljon luovia ratkaisuja. Aina ei ole helppoa löytää sitä parasta tapaa tehdä pienen hauraan keskosvauvan elämä mahdollisimman mukavaksi, kivuttomaksi ja turvallisesti. Ja auttaa koko perhettä hyvään yhteiseen alkuun. Perinteiset hoitotyön keinot eivät riitä, ammattitaidon lisäksi tarvitaan paljon kykyä ja halua miettiä ja pohtia mikä juuri sille vauvalle ja perheelle olisi se paras ratkaisu. Perusperiaatteina tietenkin se, että lääketieteellinen puoli on hallussa ja hoito sitä kautta mallillaan. Mutta paljon voi tehdä myös muuten, pienillä keinoilla,  ja paljon tehdään. Tämän monimuotoinen ja aina erilaisia haasteita asettava työ on niin kiehtovaa, ja opetta aina olemaan yhtä nöyrä jokaisen pikkuisen vauvamme ja heidän perheidensä edessä. Päivääkään näiden vuosien aikana ei ole, etten olisi kokenut oppivani ja oivaltavani jotain uutta!

Nuo alun tiedot löytyvät siis blogin tilastotietoihin, niitäkin on hauska käydä kurkistelemassa. SIeltä voi lukea mitä selaimia käytetään, mikä käyttöjärkestelmä, on graafisia esityksia, on ympyrää ja karttaa... Ei mitään välttämätöntä tietoa, mutta mukavaa maustetta.




Tänään on ollut kaikilla keväinen fiilis, aurinko on helottanut ja ulkona kesän oloa. Me työpaikalla olemme kurkkineet tuota ihmettä ikkunasta vain, mutta uuden keskolan valoisuus on ainakin minusta edelleen aivan hurmaavaa. Naamakirjassa kaikki kertovat syöneensä tänään jätskiä, kuka kesän ensimmäisen, kuka muuten vaan. Olen siis kateellinen! Minulla halu  päästä kotiin oli suurempi kuin jätskin himo, vaikka jätskikioskin kautta olisin voinut hyvin poiketa. Silti päivästä on tullut varsin hulppean kesäinen olo. Nytkin minulla on edelleen parvekkeen ovi apposen ammollaan ja saan katsella kevätkukkiani, tintit visertelevät kutsuvasti. tällaisesta alkaa minun elämänlaatuni nousta niinkuin hyvin kasvavan  vauvan painokäyrä :D Ei minulla pelkkä tintin laulu taustalla soi, kuuntelen ekaa kertaa tänä pääsiäsena Bachin Matteuspassiota, hyvää tekevää musiikkia!  Niinkuin Bachin musiikki yleensä on. 
https://www.youtube.com/watch?v=cVo6YUlwfeA  Tuossa yksi linkki yhteen verioon, onko paras tai lähellekäään paras, en ota kantaa, puhuttelevaa kuitenkin (itse kuuntelen Spotifyn kautta...)




















Täällä Turussa on runsaasti noita pieniä narsisseja, kaupunki ilahduttaa kaupungissa liikkuvia upeilla istutuksilla.Teatterisillalla on taas kaiteet täynnään kukkia. Upea näky, niin iloinen ja keväinen. Kävelykadulla on myös isot laatikot joissa noita kasvaa, lämmin kiitos kaupungille noista ja jokaiselle joka näitä raikkaan keltaisia kevään airuita meidän kaikkien iloksi istuttaa. Muuten keskustan kadut ja torin ymäristö olivat aamulla toöihin mennessäni masentavaa katsottavaa, roskaa, roskaa, roskaa ja roskaa. Varikset nokkimassa hampparirasioita ja kebappien jäänteitä ja paperia joka paikassa. Miksi ihmeessä roskat heitetään niille sijoilleen jossa esim. se pikaruoka-ateria on nautittu? En oikeasti jaksa ymmärtää. Näistä narsissi-istuksista revitään ruukkuja ja heitetään maahan... On tölkkejä ja pulloja siellä täällä. Surullista! Joskus tekisi mieli puuttua asiaan kun näkee ettei vanhempi puutu mitenkään siiten, että lapsi heittää roskat maahan. Mutta joku häveliäisyys estää sanomasta mitään. Joskus vielä sanon ihan varmasti. Jotenkin tuo kaikki saa maailman näyttämään niin välinpitämättömältä: Mitä välii, joku muu siivoa sen kuitenkin....


Sain lainata tämän kuvan mukavalta työkaveriltani Sanna H:lta, itse en ole vielä saanut aikaiseksi mennä sinne kuvaamaan, mutta ensi viikolla sitten :D

Työläisen ilta taitaa olla tässä, keväisissä iloisissa mietteissä vaikka vähän harmittaakin tämän kauniin keväisen ja kesäisen kaupungin puolesa. Mutta silti, Turku on vaan niin kaunis kaupunki, etenkin tuo jokiranta. Täällä on mukava asustaa, etenkin keväällä ja kesällä <3 :D 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti